perjantai 1. elokuuta 2014

Miksi en ratsasta sitä itse?

Siinäpä vasta kysymys joka tuntuu askarruttavan yhtä jos toista tuttua, ystävää, sukulaista, ventovierasta ja naapurin kissaa. Miksi ostaa hevonen, maksaa sen kulut vuokratallissa ja laittaa toiset ratsastamaan sillä? Ehkä jopa vielä maksaa jollekin siitä ratsastuksesta?! (Ja voin kertoa, että olen valmis myös maksamaan siitä, että joku tietty ihminen osallistuu valmennukseen Selmalla ja tottakai olen maksanut kisakuluja ja jopa palkaa kisaamisesta jollekin muulle.)


Hei, minä ratsastan!!!

Niin, tämä on elämää suurempi mysteeri. Ainoa syy täytyy olla, että olen vähän vajaa päästäni. Tai sitten katselen maailmaa aivan eri kantilta... Minulla on tällä hetkellä montakin syytä miksi en itse ole ratsastanut kuin kolme kertaa puoli tuntia tänä kesänä:

1. Selma on tarkoitus kantakirjata R-suunnalle mahdollisimman pian

Haluan Selman (joka kääntyy vuoden vaihteessa jo 10-vuotiaaksi...) olevan suunnilleen heA ja re100 tasoinen ennen kuin lähdetään kokeilemaan. Itse olen heC-heB ja re70 (varmalla hyppääjällä, Selmalla ehkä re60), joten mitä minulla on sille annettavaa nyt ratsastuksellisesti? Ei yhtään mitään. Sen sijaan suunnittelen sen treenit, ruokinnan ja terveydenhuollon. Minä olen vastuussa siitä kuka sillä treenaa milloin ja mitä. Minun vastuulla on se, että pysytään tavoitteissa. Varovainen haave on, että jo ehkä ensi keväänä voitaisiin kokeilla Kiuruvedellä tarjota kirjoihin, mutta ei sinne mennä ennen kuin ollaan valmiita. Nykyisen estetreenari Sarin on tarkoitus hypätä kirjauksessa vaadittava rata. Haluan myös koulu- ja estekisoja alle ennen kirjaamista ja toivon että Mira osallistuu johonkin ja aluekisoihin käytän sitten maksullista kuskia. Minä voin itse ylläpitää selästä käsin herkkyyttä istunnalle ja treenata siirtymisiä yms tai käydä maastossa. Mutta miksi en tee sitä nyt? Koska:

2. Selma on imettävä tamma jota treenataan

Mielestäni 3 krt/viikko on aivan sopiva treeni tammalle jolla on alla 0-3,5 kk ikäinen varsa. Näistä päivistä yksi menee koulutreeniin jossa hevosta on tarkoitus viedä koulutuksellisesti eteenpäin (jota minä en voi tehdä puutteellisten taitojeni vuoksi), yksi estetreeni joka vaatii rohkean, taitavan ja kokeneen hyppääjän (en minä) ja yksi on voima-ajopäivä jonka voin hoitaa itse. Mutta sehän ei tietenkään ole ratsastusta, niin sitä ei lasketa. ;) Pian treeniä alkaa olla 4 krt/viikko ja pahitteeksi ei olisi tehdä noita koulutuksellisia koulutreenejä paria kertaa viikossa tai joinakin viikkoina treenata esteratsastajan kanssa ihan vaan maapuomeilla estehyppelöiden lisäksi.

3. Elämää saattaa olla kantakirjauksen jälkeenkin

Voi olla, että kantakirjauksen ja Selman huiman kisauran jälkeen jää vielä jokunen vuosi minullekin (hyvällä lykyllä 20 vuotta). Sitten voin koluta kaikki valmennukset läpi ja koittaa hilata itsenikin heA -tasolle. Se saattaa jopa käydä helpommin jos heppa olisi jo siellä.

4. Minun motiivini omistaa hevonen on erilainen

Hevosenomistajana olen suurien linjojen, pitkien aikavälien, elämänkaarien ja ikiaikaisen ystävyyden ihminen. Minusta on äärimmäisen hienoa, että ostamani takakorkea kaksivuotias jonka ihan itse opetin ajolle oman kokemukseni tuomalla tietotaidolla, sisäänratsastin, treenasin työkantakirjaan ja koulutin heB-tasolle, on nyt vaiheessa jossa sillä treenataan vastalaukkoja. Noin esimerkiksi. Ei se vähennä tippaakaan minun ylpeyttäni, onneani ja ihailuani, että joku muu sillä treenaa. Päin vastoin! Aina kun saan kuulla Selman ratsastajilta kuinka ihana ja suloinen ja yritteliäs ja herkkä ja vaikka mitä Selma onkaan, koen onnistuneeni erinomaisesti ostamaani varsaa valitessa. Luotin silmääni ja sydämeeni ja onnistuin! Minulla on hevonen, koska voin henkisesti hyvin kun minulla on hevonen. Ja nimenomaan se sisältää sen, että saan seurata sen kehitystä, opettaa ja oppia, olla ensimmäinen ja olla ehkä viimeinen, olla ystävä ja läheinen. En kuitenkaan halua pitää sellaista puutarhatonttu-hevosta jolla ei tehdä mitään, sillä mielestäni hevonen on liikkuva atleetti, jolla täytyy jo terveydellisistä syistä olla hyvä peruskunto, kehittyvä lihaksisto ja terve sydän. Tykkään treenata ja seurata kuinka sen kroppa kehittyy. Ja pohtia ruokintaa... Ja ihan kaikkea.

5. Kilpaileminen ei ole minun juttuni

Olen eläissäni kisannut kolmesti: kerran 4-vuotiaalla Selmalla kävin hyppäämässä 60 cm radan ja kahdesti menin sillä koulukisoissa raviohjelman. Jee. Koulukisoissa kiinnostavinta on tuomareiden kommentit ja ihan vaan mielenkiinnosta voisin käydä joskus kisaamassa heC ja heB luokkia. Saisin arviota omasta ratsastuksesta ulkopuoliselta ihmiseltä. Sitten joskus. Ei ole kyllä minkäälaista intoa tällä hetkellä kivuta itse sinne satulaan. Sitävastoin tykkään kyllä käyttää Selmaa kisoissa hoitajan ja omistajan roolissa ja jännittää sydän kurkussa kentän laidalla, koska:

6. Olen joukkueurheilija

Rakastan sitä, että Selman ympärille on viimevuosina muodostunut ihana TIIMI! Kuinka antoisaa on, kun on minua taitavampia ihmisiä, jotka tykkäävät Selmasta ja ovat innokkaita viemään sitä eteenpäin ja kisaamaan sillä! Sen sijaan että pukertaisin yksin yhden tai kahden valmentajan katseen alla, saan suoraa palautetta Selman satulasta siitä, miltä se nyt tuntuu ja näen itse maasta kuinka se liikkuu. Se on minusta äärimmäisen tyydyttävää. Jos olisin hirveän rikas, ostaisin hienoja hevosia ja tarjoaisin ne ilmaiseksi käyttöön lahjakkaille ratsastajille joilla ei olisi varaa ostaa itselleen kilpahevosta. :) Olen luonteeltani enemmän sponsori kuin kilpailija. Kasvattaja ja hoitaja enemmän kuin urheiluratsastaja. Ja minusta todellakin jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!

7. Ratsastus ei ole ainoa treenimuoto

Jos nyt ajatellaan Selman normaalia treeniä, siis kun ei ole varsaa mailla halmeilla, niin se liikkuu kuutena päivänä viikossa. Satunnaisessa järjestyksessä se tarkoitttaa:
- kouluratsastuspäivä
- esteratsastuspäivä
- voimatreeni (esim. lanaaminen)
- 15 km hölkkälenkki kärreillä (saa liikkua vapaasti ilman ratsastajaa)
- maasto
- valmennus (koulu/este) tai laukkatreeni raviradalla

Rakastan ajaa hevosia olipa kyseessä työajo tai kärrilenkki. Joten hoidan ne hommat itse. Maastoilun hoidan myös, jollen ole estynyt tai joku armaista ystävistäni hinkuaa lähteä. Valmennukseen voin mennä, mutta tottakai Selmalla kisaavat ovat ykkössijalla kun mietitään kuka osallistuu. Ja tottakai maksan näistä puolet tai kokonaan, tilanteen mukaan. Laukkatreeniä en uskalla tehdä, joten sekin jää muille. Jos este- tai koulutreeni jää väliin näiden ratsastajien estymisen vuoksi, toki ratsastan sitten itse, mutta:

8. Olen maailman huonoin ratsastamaan itsenäisesti

Minulle pitäisi olla aina jonkun pitämässä tuntia, että jaksaisin keskittyä tunnin ajan ja tekisin kaiken oikein. Olen todella epävarma yksin, enkä osaa aina sanoa teenkö oikein, tai mitä jätän tekemättä. Jos hevonen on kuudella mutkalla, en osaa korjata sitä ja niin edelleen. Aina ei kuitenkaan ole mahdollista saada tunninpitäjää. Joko ei aikataulut osu tai sitten olen syytänyt kaikki harrastukseen varatut rahat muiden Selmaa ratsastavien valmennuksiin. Eikä harmita yhtään! Se on kuin rahaa pankkiin pistäisi. Tottakai tykkään myös ratsastaa ja on upeaa kun tajuan jotain ja kehityn. Mutta se ei ole millään tavoin ykkösenä minulle hevosenomistajuudessa.

9. Haaveilen aivan muusta kuin omasta kisamenestyksestä

Haaveilen siitä, että Selma olisi hienon ratsusuokki-tammalinjan kantaemä. Tai että se olisi jonkun tulevaisuuden periyttäjäoriin emä. Haaveilen että se saisi elää pitkän elämän ja tehdä monta hienoa varsaa. Olen haaveillut näistä asioista vuodesta 2007, kun hain Selman kotiin Joutsenosta. Saan kummallista mielihyvää kun näen Selman nimen jo sen varsojen sukutaulussa. Saati sitten joskus jos se saisi olla mummo tai isomummo ja voisin ihailla aloittamaani sukuhaaraa jonkun hienon suokin sukutaulussa. Ratsastamiseni ei liity näihin suurimpiin haaveisiini mitenkään!

10. Saan enemmän kiksejä katsoessani kuin ratsastaessani

Jos vaihtoehtona on itsenäisesti ratsastaa Selmalla jonka saan menemään pää ylhäällä kipittäen, lapaa ulos puskien ja vain satunnaisilla volteilla pyöristyen TAI että saan ihailla Selman hienoja liikkeeitä, kauneutta, voimaa, nöyryyttä ja eleganssia (sen mitä nyt suokilla voi olla) jonkun taitavan ratsastajan alla... Hmmmm... Vaikea valita kumpi on kivempaa. ;) Joku saattaa nyt miettiä, että miksen sitten lähetä Selmaa jollekin ratsuttajalle toiselle puolelle Suomea. Koska se on ystäväni, rakkaani, jokapäiväisen elämäni pelastaja ja valostuttaja. Haluan nähdä sen päivittäin, monta tuntia kerrallaan. Katsoa kun se laiduntaa, kuulla kun se hörisee minulle... Se on vähän niin kuin se pointti omassa hevosessa. ;)

Mutta älkää huoliko, rakkaat kanssaeläjät! Kyllä minä ratsastan Selmalla. Tänäänkin ratsastin, ihan yksin. Ehkä 20 minuuttia. Ja Hulda oli tallissa koko sen ajan lämppäreiden seurassa. Hyvä me!

Saatan tykätä tästä tammasta enemmän kuin ratsastamisesta. Haittaakse?

10 kommenttia:

  1. Maijuuu!! Seppohevoisen ratsastus alkaa ens kesänä ;) tulevaisuutta ajatellen täällä tarvitaan huoltoTIIMIÄ johon rakkahin siskosein päässy (joutunut) jo mukaan opettelemaan,siutkin on suunniteltu mukaan tulevaisuutta varten ;)
    by Jonna and Seppohevoinen Sotkamon peräkyliltä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Huippua! Voin olla Ylimmäinen Puunaaja. ;)

      Poista
  2. Kirjoitukseesi ei voi muuta sanoa kuin aamen! Jokaisella saa mielestäni olla hevosen pitoon omat motiivinsa ja hevosensa kanssa saa toimia, miten tahtoo, niin kauan kuin sen hevosen hyvinvoinnista huolehditaan ja järjestelyt ovat ok kaikille.

    Toinen ääripää on sitten se, että ihmiset valittavat, että mikset anna sitä hevosta jollekin osaavammalle ratsastettavaksi/kisattavaksi. Näitä on paljon. Tiedän itsekin, että esimerkiksi Vihrun tuloslista olisi paremmalla ratsastajalla hienomman näköinen, mutta minkäs teet, haluan itse olla se, kuka sillä ratsastaa. Haluan itse humputella sillä ne tulokset, mitkä meille tulee. Tästä huolimatta ymmärrän täysin sinun valintasi.

    Meillä kaikilla on erilaiset toiveet ja halut harrastaa hevosten kanssa, kenenkään valinta ei ole toista parempi tai huonompi.

    ps. Mäkin tykkään Vihrusta enemmän kuin ratsastamisesta, mutta tykkään myös ratsastaa sillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Ja eihän sitä tiedä jos minulle tulee vaikka 10 vuoden päästä hirveä vimma alkaa kisaamaan. :) Sitten kisaan. Sinä Vihru olettekin tosi suloinen pari. Ja voi onnea jos kaikki menee hyvin ja ensikesänä sinulla on Pikku Vihru! <3

      Poista
  3. ensinnäkin mahtava blogi ja hieno teksti! kuten jo sanottu, jokaisella on omat motiivinsa omistaa hevonen ja on hienoa huomata ettei kaikki ajattele kuinka korkealla hevonen hyppää tai kuinka peräänannossa se kulkee, ja monet kisat se on voittanut. ei, jos tässä maailmassa ei olisi kaltaisiasi ihmisiä, jotka ajattelevat isompaa kuvaa, jotka tahtovat ylpeänä nähdä hevosensa jälkikasvun ja niiden jälkeläiset niin miten saisimme tämän ihana rodun edes säilymään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ei... Kiitos kauniista sanoistasi! :) Ja onhan se kiva seurata kuinka korkealle jälkikasvu hyppää ja kuinka peräänannossa se kulkee. :D

      Poista
  4. Samassa veneessä ollaan ja allekirjoitan edellä mainitut kohdat myös Vipsun kanssa. Sitä jaksan ihmetellä, miten paljon sitä naapurin kissaakin jaksaa tosiaan asia liikuttaa =P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin ihmettelen. Vähintään yhtä paljon kun ne ihmettelee miksen ratsasta ja kisaa itse. :D

      Poista
  5. Aina ne ihmiset taitaa ihmetellä, teit niin tai näin. Minulla on niin päin että haluan nimen omaan kilpailla hevosillani itse, ja siinähän ihmetystä riittää kun kyseessä on vieläpä raviurheilu. En ymmärrä mitä se kenellekään muulle kuuluu. Ajattakoot muut hevosiaan ammattikuskeilla jos siltä tuntuu, ei kai se keneltäkään muulta ole pois jos minä haluan ajaa omillani itse. Minulle kuntämän homman juttu on juuri se itse tekeminen ja kilpaa ajaminen, niin miksi ihmeessä antaisin sen parhaan homman jollekin muulle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on kyllä käsittämätöntä miten ihmiset jaksaa ihmetellä, teetpä niin tai näin. :) Sen sijaan voisi olla iloinen omista ja muiden hienoista hevosista, ihailla noita kauniita eläimiä ja pitää omistaan huolen parhaan kykynsä mukaan. Siitä saattaa jopa saada positiivista energiaa itselleenkin kun iloitsee toisen onnesta. ;)

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)