maanantai 29. toukokuuta 2017

Varsahaaveet roskiin

Kylläpäs aika on rientänyt huomaamatta! Koulussa on ollut aivan huippuihanaa ja kotona myös. Joskus ei meinaa huvittaa lähteä edes huippuihanaan kouluun, kun kotona on niin huippuihanaa. Eikös olekin siirappista? Koulua on ollut 2-3 iltana viikossa ja siihen päälle kotona opiskeltavat jutut, kasvien keräämistä ja mahdollisimman paljon villiyrttien syömistä ja juomista, että tulee kokemusta. Olen innokkaana järjestänyt itselleni jo tähän koulun alkuun kaksi ja puoli näyttöä, ensimmäinen 1,5 tutkinnon osan näyttö on tämän viikon torstaina. Hui. Stressaavaa, mutta mukavaa. Ja samalla jo yrittäjyys pelottaa, vaikkei se olekaan vielä ajankohtaista. Mutta sillälailla ennakkopelkään. Ehkä alan syödä hiekkaa ja saan mahahaavan ja pääsen psylliumkuurille.

Villiyrttikokeilu on menossa myös Selman pään menoksi. Tekeytymässä on yrttiöljy kutinaan. Vielä ei ole kutissut, joten annan tekeytyä rauhassa. Eri versioita aion testata kesän aikaan, kaikki yrtit tietysti ärsytystä hoitavia, ihoa pehmentäviä ja kipua lievittäviä.

27.5.2017 Uudella rinnelohkolla.


Ja kyllä, kaikeksi pahaksi mielekseni joudun siirtämään varsanteon jälleen hamaan tulevaisuuteen. Niin hyvä idea kuin opiskelemaan lähteminen olikin, niin tietysti tulotason romahdusta ei voinut estää. Ja jostain (aika monestakin asiasta) täytyy nipistää. Ihan hanurista. Ennätin jo olla ihan täpinöissäni että lopultakin pääsen tekemään itselle ja Ponuveikkokin olisi käytettävissä. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, eikä siihen auta mikään muu kuin varsa. Jota en saa.

Muuten suunnitelmat ovat pitäneet kutinsa, varustehuoneeseen päästiin muuttamaan pari viikkoa sitten! Aivan mahtavaa. Valmiista satulahuoneesta laitan kuvat kun loimitelineet ja muut sipistelyt on tehty, mutta satulaseinän rakentaminen on näytettynä tässä:

Tukipuut kiinni ja ensimmäinen lauta myös.

Satulatelineet näkyvissä! Jee!

Terassiöljyä pintaan, ammattimies työssään.
Voi sitä parisuhteen laatuaikaa näinkin viettää, eikä rantalomalla. :D Kyllä monet naurut ollaan saatu milloin lattialankkujen porrastuksista tai raoista, milloin minkäkin suoruudesta (ei kauhean montaa suoraa kohtaa ole koko huoneessa muutenkaan...). Kierrätys on ollut kunniassa tässä rempassa, kaikki satulatelineistä lähtien lautojen kautta lattialankkuihin on pätkitty tai irrotettu hyötykäyttöön jostain muualta.

Tulipahan samalla tehtyä inventaario heppakamoihin perinpohjin. Ja vieläkin odottaa iso pino putsattavia suitsien osia ja muita nahkarensseleitä.



Pasi on saanut myös jo pidettyä poniinin kaviot kuosissa raspin kanssa, joten sen suhteen ollaan omavaraisia. Niitä saakin työstää aika tiiviiseen tahtiin, kun tuppaa takaset leviämään ulkosyrjältä ja on irtoseinämäisyyttä.

Hellanlettas sentään! Aino on kesyttänyt Riimin täysin.
Varustehuonerempan jälkeen piti siirtyä tekemään loppuun alun perin viime kesälle suunniteltu kolmas laidun lohko, mikä jäi pihattoprojektin jalkoihin. Kun on hyvissä ajoin liikkeellä, ei tarvitse paarmojen aikaan tolpittaa ja vetää lankoja. Lohko sijaitsee tallin takana ja on aika iso. Se seuraa toiselta sivulta pientä hiekkatietä ja toiselta järven rantaa. Lohkon keskellä on pikku laakso (ja yksi muumi, niiskuneiti ja hemuli), jota halkoo vaaralta laskeva pintavesisuonesta muodostuva kirkas puro. Ehkä ne jonain päivänä älyää juoda siitä.

Lohkon takalaidalta otettu kuva 25.5.2017. Maaston muodot eivät hirveän hyvin käy ilmi tuolta pajukon seasta.


Joka tapauksessa tämä on ainoa laidunlohko, jolta on vapaa kulku pihattoon. Tällä hetkellä juomasaavi on edelleen pihaton sisällä ja iltapuurot tarjoillaan omista kupeista normaalisti. Laitumelle vasta totutellaan, joten illalla lauma suljetaan talvitarhaan ja sinne tarjoillaan yöheinät sekä seuraavana aamuna aamuheinät. Sitten päiväheinäaikaan käyn avaamassa portin laitumelle. Tämä on hyvä totuttelulohko, koska siinä on paljon seassa viimevuotista kuivanutta heinää. Kaikkien suupielissä sitä näkyy, joten mahaan menee kortista vihreän seassa. Eikä ole Selma The Herkkämahallakaan mennyt pötsi kuralle. Toisekseen ajateltiin että ne vihreänhimoissaan vetäisivät tuolta nyt kaikki koiran- ja karhunputket sun muut joutavat, ehkä pajujakin. Keskikesällä ei enää semmoiset toisarvoiset syötävät maistu. Tälle lohkolle voidaan siirtää hepat myös hellekausilla, kun pääsevät pihattoon tai jos sataa paljon.

Täytyykin paneutua tähän pihattoasiaan ja laumakäytökseen hieman syvällisemmin. Sellainen asia kuin laumansisäinen arvojärjestys on jännä asia. Pikkutyttönähän meille opetettiin, että vanha tamma on aina laumanjohtaja ja villihevoslaumassa sitten ori hengaa siellä mukana. Mutta se on se johtajatamma joka pitää aina olla. Tai tamman puuttuessa talliasukeissa se kiukkuisempi ruuna hoitaa homman. Hiljattain olen lukenut juttuja joissa on heitetty ilmoille niinkin villejä ajatuksia, ettei laumassa olekaan mitään johtajaa vaan tilannekohtainen kiistanvoittaja. Mene ja tiedä. Mutta kyllä minä kallistun johtajamalliin, mitä nyt olen päivittäin hevosiani seurannut ja sitä ennen muiden hevosia.

Selma on mystinen otus tältä kannalta katsottuna. Kun se tuli minulle, minulla oli Kaurahattu-ruuna, joka oli ollut aikanaan pomo Huru-Villelle, mutta kun R.M. Fiilis tuli vuodeksi ylläpitoon Villen lähdettyä, tuli tappelu ja Haksu joutui luopumaan kruunustaan jotta rauha saapui. Kun sitten Fiilis lähti ja Selma tuli (huom, 2-vuotias tammanruipelo), alistui Haksu (12 v.) sille samoin tein. Sitten laumaan liittyi myöhemmin vuosikas Ahon Humu ja kävi niin kuin arvelinkin, siitä tuli pahnan pohjimmainen.

Haksun pylly ja Humppa aka Ahon Humu joskus ehkä 2010.


Kun Selma muutti Seppoa tekemään Sotkamoon, se meni laumaan jota johti varttuneempaan ikään ehtinyt oman arvonsa tunteva pv-tamma, hieman ehkä lohikäärmementaliteetillä varustettu...tiedätte tyypin. Odotus oli, että Selma taipuu luonnollisesti tällaisen matruunan tahtoon. Mutta sain hassunhauskan puhelun jossa kerrottiin kuinka tämä matruuna juoksee ison varsamahansa kanssa karkuun kun Selma laukkaa oman varsamahansa kanssa takaperin perässä ja potkii sarjatulta. Selmasta tuli pomo. Seuraava tarhakaveri oli pv ruuna Peikko joka heti kättelyssä otti ohjat Selmalta. Sitten tuli 4 v. lv ruuna hyvin hessuhopomaisella luonteella varustettuna, jolle Selma alistui... Ei niin mitään logiikkaa.

Selma ja Seppo Sotkamossa 28.6.2012


Laitumella Nyhtyrin ja Helinän kanssa ennen muuttoa toukokuussa 2016. Nyhtyri oli kingi.

Hivenen pidemmällä oli kesä vuosi sitten... :D

Selma alistui myös viimeisessä laumassaan ennen tänne muuttoa ja luonnollisesti myös Ponnylle. Pikku pomo sai kiukuta, juoksuttaa ja ärhennellä koko sydämensä kyllyydestä siihen päivään saakka, kun Riimi tuli kotiin.

Kuinkas nyt nallekarkit jaetaan? 17.12.2016

Viikon aikana muodostui pieni kaaos. Ensin kaikki pakeni kaikkia, sitten poni ja Selma kiukkusivat kaikille ja viikon jälkeen kaikki väistivät Selmaa. Smaug oli syntynyt ja Selma alkoi leuhutella lohikäärmeen siipiään. Aika kauan Riimi oli alin kastissaan, vaikka se oli entisessä kodissaan ollut tamman kanssa tarhassa ja ehdoton päällikkö. Mutta jonkun aikaa teletappia seurattuaan se päätti syrjäyttää pikkumuumin ja näin rauha laskeutui tiluksille. Entisestä maanpäälliköstä tuli alin matonen.

Pingpong-pallo on löytänyt mutaisen kohdan. 18.5.2017
Nykyään Selmalla ja Riimillä on heinillä uusi peli: ponipallo! Se toimii niin, että irvistät ponille, jolloin se pakenee kohti heinä kasaa, jolloin vastapeluri menee vastaan ja irvistää ja näin ponia saadaan pyöriteltyä kasalta toiselle. Kuinka hauskaa! Onneksi Ponnyllä on sen verran valtava ego, että se sitkeästi menee minne lystää, vikkelästi väistää ja saa ravintonsa vallan hyvin. Silloin kun ihmissilmä välttää, sen myös sallitaan syövän Selman kanssa samalta kasalta. Ja juu, kolmeen kasaan jaetaan heinät plus sankarit levittelevät ne vielä laajemmallekin alueelle.

Eilen seurasimme huvittuneina valvontakamerasta kun lauma siirtyi vähän väliä laitumelta sateensuojaan. Selma on ilmeisesti sitä mieltä, että pihaton makuuhalli on mitoitettu yhdelle suuriegoiselle Smaugille ja maksimissaan toiselle otukselle. Joskus se on hobitti.

Poniini joutuu pitämään sadetta käytävällä. Etujalka hahmottuu Selman leuan alta. 28.5.2017


Tuntia myöhemmin on välillä käyty ulkona syömässä ja taas kuivattelemaan. "You shall not pass!" 
Ehkä se, kumpi lasketaan sisälle asti, riippuu siitä kuka kerkiää ennen Selmaa ovesta sisään. Ainakin hirveällä laukalla pitää kaikkien tulla, Riimi yrittää aina olla eka ja poni tulee kirittämään.

Kyllä nuo kuitenkin mahtuvat kaikki irti tulemaan puurolle. Hieman pitää Selmaa vahtia että antaa Riimin syödä loppuun, mutta muuten menee hyvin. Riimi yleensä tykkää olla käytävällä, koska voi kyylätä ulos, joten kaikki on ihan onnellisen oloisia tämän hirmuvaltiaan vallan alla. Hevosotukset ovat mielenkiintoisia!