Suokkien suvuista for dummies

Minä olen lapsesta asti ollut pienimuotoinen sukufriikki. Tiedän että on olemassa monta kertaa friikimpiäkin sukufriikkejä, mutta kuitenkin. En ole myöskään pitkän linjan hevoskasvattaja jolla olisi 50 kasvattia ja näkemys eri sukujen periyttämistä asioista jne, mutta olen ahminut kaiken vastaan tulleen tiedon niistäkin aiheista lukemalla ja kuuntelemalla. Ja koska tämä on yksi lempiaiheistani, halusin tehdä parhaani ja selvittää muutaman perusjutun suomenhevosten suvuista niille, joita eivät suvut samalla tavalla puhuttele kuin minua ja joille on hieman hepreaa erisukuisuus, sukusiitos, kertaaminen, isälinjat ja emälinjat etc.

Omistamani suomipojat Kaurahattu (s.1995, k. 2011) ja Ahon Humu (s.2008) 3.8.2010

Kantaisät

Jokainen nykyinen suomenhevonen polveutuu suoraa isälinjaa pitkin (sukutaulussa siis se ylin linja missä on i., ii., iii., jne) neljästä oriista: Murto (s.1917), Uljaanpoika (s.1914), Lohdutus (s.1929) ja Kirppu (s.1879). Kirpun linja on näistä uhanalaisin. Oman hevosesi kantaisän saat selville yhdellä tai kahdella klikkauksella sukupostista kun klikkaat aina näkyvässä sukutaulussa kaukaisinta isää. 

Selma polveutuu Kirpusta, niin kuin kaikki joiden isä on Hilto, Toto, Totti tai joku näiden jälkeläisistä. Huvikseni tsekkasin parin bloggaajatoverini hevosten kantaisät. 

Anun Vihru (i. El Vihuri) polveutuu Murrosta, kuten hyvin monet muutkin. Murron linjaan kuuluu kaikki joiden isälinjalla näkyy mm. nimiä Puhemies tai isänsä Erilo, Hilu, Pysteri, Ponne tai poikansa Jonne, Vekkuli tai poikansa Vekku-Lento tai sen poika Suikku.

Co.n Vipsu (i.Fabian) polveutuu myös Murrosta.

Nämä meidän tammuskat eivät tietenkään sitten jatka tätä "isälinjaa" koska ne eivät ole varsoilleen sattuneesta syystä isiä. ;) Joten isälinja loppuu näiden kohdalla tähän. Selman poika, Seliseli Kuupeli (i. Jaapeli), joka on Jonnan aarre sekä oripoika, pääsee hyvinkin todennäköisesti jonkun isäksi vielä. Se jatkaa siis isälinjaansa joka polveutuu myös Murrosta.

Uljaanpojan klaaniin kuuluvat hevoset joiden isälinjassa näkyy nimiä kuten Vilperi tai poikansa Vieteri, V.T. Ajatus, Luonnos, Juonnos, Poika-Luonnos, Etsaus tai vaikkapa E.V. Johtotähti tai joku sen pojista.

Lohdutukseen menevät mm. sellaiset oriit kuin Ero-Lohko, Rallaus, Ero-Ponsi, Ponseri, Ravisteli

Ihan vain nippelitietona muutaman tarjolla olevan ratsuoriin kantaisät:

Murto

Haavekuva, Hessin Leevi, Lerkkana, Ponuveikko, Voiveikko, Preussi, Jalopeno, Silvolan Hemminki

Uljaanpoika

E.V. Tiikeri, Lendur-Emil, Mannin Vilperi

Lohdutus

Pette, Jämpti, Tussarin Luonnos

Kirppu

R.T. Kajaus, Vihi-Totti

Ahon Humu on Uljaanpojan klaania.

Ensimmäinen hevoseni ruuna Kaurahattu oli Lohdutuksen linjaa.

Sukusiitos

Jos jokainen suokkipulleroisemme polveutuu noista neljästä oriista, on sanomattakin selvää, että ne ovat hyvin pitkälle sukua toisilleen. Kuinka paljon ne tulevaisuudessa ovat sukua toisilleen on sitten meidän tämän päivän varsottajien vastuulla. Mitään virallista suositusta ei taida liiemmälti olla, mutta osa pyrkii pitämään syntyvän varsan sukusiitosprosentin max 7% ja osa haluaa pitää sen alle 5%. Itse kuulun jälkimmäiseen koulukuntaan. Ja mitä alhaisempi sen parempi. Tietenkään pelkkää prosenttilukua ei pidä tuijottaa jos halutaan hyvärakenteinen, suorajalkainen suorittaja hevonen, mutta koska nyt puhutaan suvuista, niin puhutaan sitten. Ravipuolella prosentit ovat aika tyypillisesti yli tai nipin napin alle 10 ja pahimmillaan hipovat 20 %.

Otetaan esimerkiksi ruuna jonka kanssa elin kavioliitossa 13 vuotta siitä lähtien kun itse olin 16-vuotias kakara. Eli Kaurahattu aka Haksu. Sukupostissa on näppärät systeemit jotka laskevat hevosen sukusiitosprosentin ja näyttävät mitkä nimet kertaantuvat missäkin polvessa isän ja emän suvuissa. Prosentti ei siis kerro kuinka monta kertaa vaikkapa nimi Eri-Aaroni esiintyy emän puolella vaan se keskittyy siihen kuinka paljon se esiintyy molemmilla puolilla. Haksulla esimerkiksi on mm. seuraavat merkinnät:

Ero-Lohko (3) + (5)  eli Ero-Lohko on isän puolella kerran kolmannessa polvessa ja emän puolella kerran viidennessä.

Ponne (4+5) + (5) Ponne löytyy isän puolelta kerran neljännestä ja kerran viidennestä polvesta ja emän puolelta kerran viidennestä.

Haksun sukusiitosprosentti on n. 4,6%, mutta sillä ei ruunalle ole tietenkään mitään merkitystä.

Se, että nimiä tahallisesti kerrataan eli linjataan on sukurutsausta jalostuksen nimissä toteutettuna. Kertaamisella tai linjaamisella haetaan urheiluhevoselle jonkun tietyn oriin hyviä ominaisuuksia useampaa kautta samaan varsaan. Kaikilla oriilla se ei toimi vaan varsaan kertyy vain sen huonoja puolia, mutta esimerkiksi Vieteri on toiminut melko ahtainakin kertauksina ja se on tuonut jälkipolviin hienoa liikettä. Suikkua on myös linjattu hyvinkin ahtaasti (3 polven sisälläkin) jotta varsaan saadaan vauhtia. Tietenkin nämä tekoset ahtauttavat sukuja, kasvattaavat sukusiitosprosenttia yksilöllä ja aiheuttavat sukukatoa. Mutta sitä on tehty aina. Ennen tietenkin populaatio oli isompi eikä ollut niin hätää koko rodun sukusiittoisuudesta kuin nykyään... 50-luvulla suomenhevosia oli n. 500 000 yksilöä, nykyään hädin tuskin 20 000. Siinä on pieni ero. Semmoinen 480 000 yksilön puuttuminen. Itse en kannata ahdasta linjaamista, mutta toisaalta jos sama nimi on vaikka neljännessä polvessa isällä ja kuudennessa emällä, sen vaikutukset syntyvään varsaan eivät enää ole järin suuret...

Työhevoskurssin satoa.

Sukukato

Sukukato tarkoittaa sitä, että kun lasketaan vaikkapa jonkun suomenhevosen sukutaulusta kuudessa polvessa (voi laskea vaikka 20 jos jaksaa kuluttaa siihen viikkoja) kuinka monta eri yksilöä sieltä löytyy verrattuna jos jokaikiseen ruudukkoon olisi päätynyt aivan eri yksilö. Käytännössä sellaista suomenhevosta ei tänä päivänä taida löytyä, jolla ei kuudessa polvessa toistuisi mikään nimi. Sukukatoprosentti saadaan siis suhteuttamalla todellisten eri yksilöiden määrä niihin "vapaisiin paikkoihin" joita sukutaulussa olisi. Onpas yllättävän vaikea selittää! :D

Yksinkertaistettuna:

6 polvessa voi olla maksimissaan 126 eri yksilöä, 63 oria ja 63 tammaa.

Selmalla esimerkiksi käytännössä 6 polvessa on vain 114 eri yksilöä, sillä siellä esiintyy toistuvasti (joku useammin joku vain pari kertaa) Ihme-Toti, Vihi, Valokko, Vihu, Vorna, Eri-Aaroni, Vieteri, Vilperi ja Vekkuli. Sukukatoprosentin ihanne olisi siis 100%, jolloin sata prosenttisesti kaikki nimet olisivat kuudessa polvessa uniikkeja. Selmalla tuo prosentti on n. 90,5%. Sukukadossa käytetään kuitenkin puhuttaessa termiä sukukatokerroin ja laskettu luku ilmoitetaan desimaaleina prosenttien sijaan. 

114 / 126 = 0,9047... eli 0,905 Mitä lähempänä kerroin on yhtä (eli 100%), sen parempi. Selmalla ja sen jälkeläisillä nämä on hyvät lukemat.

Sukusiitosprosentti puolestaan Selmalla on n. 4,4%. Sukukato- ja sukusiitosprosentit eivät aina ymmärrettävästi kulje käsi kädessä. 

Selman jälkeläsillä prosentit ovat seuraavat:

Seppo 

sukukatokerroin 0,92

sukusiitos 3,8%

Hulda

sukukatokerroin 0,95

sukusiitos 4,4%

Vaikka Huldalla siis on suurempi sukusiitosprosentti, sen sukutaulu on rikkaampi geeneiltään kuin Sepon, sillä kuudessa polvessa Huldalla on yksilöitä kuudessa polvessa 120/126 ja Sepolla 116/126. Huldalla toistuvia nimiä on siis vähemmän mutta osa lähemmissä polvissa kun taas Sepolla toistuvia nimiä on paljon, mutta ne toistuvat kauempana. Erilaisten geenien säilyvyyden kannalta sukukatoprosentti on merkittävämpi kuin sukusiitosprosentti.

Erisukuisuus

Sen lisäksi, että suomenhevoset polveutuvat kaikki Murrosta, Uljaanpojasta, Lohdutuksesta ja/tai Kirpusta on käynyt vielä niin, että menestyneimmät ja kovimmat ravioriit ovat muodostuneet (ja muodostuvat edelleen) niin sanotuiksi "matador-oriiksi" jotka ovat saaneet/saavat moninkertaisesti enemmän tammoja kuin kanssaveljensä. Jo jonkin aikaa on oltu huolestuneita siitä, että liki kaikilta löytyy neljän polven sisällä Suikku, Hilu, Vokker tai Vieteri. Näitä kutsutaan valtaoriiksi.Tilanne tietenkin muuttuu ja elää kun sukupolvet nuorentuvat. Pian kytätään eri nimiä kun nämä vanhat matadorit häipyvät viidensiin ja kuudensiin polviin. 

Erisukuisuuden virallista määritelmää ei ole toistaiseksi tehty. Tiukin vaade on että täysin ja puhtaasti erisukuisella hevosella ei ole ollenkaan suvussaan mitään noista neljästä valtaoriista. Tällaisia hevosia on ymmärrettävästi siitokseen käytettävissä vain kourallinen. Löyhempi vaade on se, että erisukuiseksi saa kutsua hevosta jolla noita neljää nimeä ei löydy neljän polven sisällä. Siinäkin on tavoitetta nykyisellä jalostusmateriaalilla.

Selmalla löytyy Hilu ja Vieteri neljännessä polvessa ja Vieteri vielä toistamiseen viidennessä. Selmaa ei siis voi nimittää erisukuiseksi edes löyhällä mittarilla, vaikka se on myös harvinaista Kirpun linjaa ja sillä löytyy suvusta ne oikeasti erisukuisten suvuissa usein esiintyvät Luonnos ja Toto. Molemmat jälkeläiset ovat löyhällä mittarilla erisukuisia, sillä niiden isäoriit on valittu niin että valtaoriit putoavat molempien puolella viidensiin polviin ja neljä ensimmäistä polvea ovat siis matadorvapaita.

Usein erisukuisuus sekoitetaan pieneen sukusiitosprosenttiin. Näillä ei ole toistensa kanssa mitään tekemistä. Hyvin valtasukuinen hevonen voi olla sukusiitosprosentiltaan pieni ja taas jos erisukuiseen varsaan on linjattu vaikkapa Tottia ja Luonnosta urakalla, se voi olla erisukuinen mutta hyvin korkealla sukusiitosprosentilla varustettu.

Masussa kasvoi erisukuinen Hulda.

Oriiden jättämää

Paljon on puhetta siitä mitä mikäkin ori jättää jälkeläisiinsä. Sehän riippuu myös aika paljon emätammasta, toiset tammat (kuten Selma ainakin näin kahden otoksen perusteella) päästävät läpi paljon oriin geenejä ja toiset taas enemmän itseään. Osa johtopäätöksistä ovat yleisesti kannatettuja, kuten vieteriläisten joustavat liikkeet ja osa taas hyvinkin riitaisia kuten suikkulaisten luonne. Tässä omat näkemykseni, osa perustuu tapaamiini jälkeläisiin, osa lukemaani, osa kuulemaani. Kommenttiosioon saa kukin lisätä tai korjata oman näkemyksensä mukaan. ;)

Suikku:

Periytti todella isoa kokoa, punaista väriä,  korkeaa säkää ja vahvaa luonnetta jota osa kutsuu herkkyydeksi ja osa hulluudeksi. Ratsuina menestyvät suikunsukuiset este- ja kenttäpuolella SM-tasolla. En itse halua omiin kasvatteihin Suikkua sukuun, ihan juuri sen yleisyyden vuoksi. Minulla on suikuton tamma, niin koitan talkoilla asian eteen että suikuttomia hevosia löytyisi myös tulevaisuudessa yhdistää niihin joilla suikkua on. Ja lisäksi Suikun suvussa on samoja nimiä kuin Selmalla, joten senkin puolesta jätän väliin suikkulaiset isäoriit. ;) Varsinaisia suikkulaisia (joiden isä on Suikku) alkaa olla enää aika vähän ja nekin vanhoja, mutta on tällä oriilla useita orijälkeläisiä jotka ovat jatkaneet sukua, kuten Sipori, jo edesmennyt Turo ja Suikun Ero.

Vokker:

Minulla on käsitys vokkerilaisista pieninä, ei erityisen silmäähivelevän näköisinä liikkeiltään vaatimattomina pötiköinä jotka ovat vähän perushappamia. Poikkeuksiakin toki on ja mitä kauempana Vokker on, niin sen parempi. Täytyy sanoa että yksi rakkain hoitohevosistani oli pieni vokkerilainen tamma ja Haksussakin oli Vokkeria K.K.Kössin kautta. Mutta molemmat näistäkin täyttivät ylläolevat kriteerit. :D Vokkeria en lähtisi varsinkaan kertaamaan, mutta jos se isäoriilla olisi niin että tulevassa varsassa jäisi viidenteen polveen, niin en antaisi häiritä.

Luonnos ja Toto:

Minulle nämä nimet suvussa tarkoittavat todella hyvää luonnetta, kiltteyttä, nöyryyttä ja yhteistyöhalukkuutta. Juuri sellaista maalaisromanttista "ihmisen ylin ystävä"-hevosta. Ja väitän että myös Selmaan nämä luonteen piirteet ovat tulleet juuri näiden kahden oriin yhdistelmästä. En edes tiedä millaisia nämä itse isukit olivat luonteeltaan, mutta KAIKKI yksilöt jotka ovat vastaani tulleet näiden nimeä/nimiä suvussa kantaen, ovat olleet aivan äärimmäisen ihania luonteeltaan. Näitten kertaamisesta lähipolviin en osaa sanoa, mutta Huldalla Luonnos tuli viidenteen niin isän kuin emänkin puolella ja ihmisen ystävä siitä tuli.

Hilu ja Hilto

Hilulainen huolestuneisuus on termi joka toistuu Hilusta puhuttaessa. Selman kohdalla voin täysin allekirjoittaa. Hilu tuo herkkyyttä ja riippuen yhdistelmästä se on joko erittäin hyvä tai erittäin huono asia. Mutta huolissaan nämä jälkeläiset usein ovat kaikesta. Kuten että taivas tippuu tai muuta vastaavaa. Hilto on yhdistelmä Hilua ja Totoa. Hiltolaisia suokkeja on loistanut todella paljon kenttämestaruuksissa ja esteillä. Kuten Hilton Jäpä, Tähti-Ohjus, Hilton Ilo.. Käsityksessä elän, että hiltolaisilla on hyvä hyppytekniikka. Selmallakin on. Kunhan korvaväli kestäisi. :D

Hilulainen huolestuja. Paitsi että onkin hiltolainen. ;)

Vieteri

Kuten jo moneen kertaan sanottu, niin liikkeisiin saa vieterit kun tämä nimi näkyy taulussa ja varsinkin jos se on siellä useammassa kohtaa. Ratsupuolella varsinkaan ei tarvitse kartella. Vieteristä periytyy myös punaista väriä.

Muista nimistä mistä tykkään tai en tykkää sukutauluissa en oikein osaa sanoa mitään perusteltua. Nimiä jotka aiheuttavat minulla mukavia viboja ovat mm. Ruutupoika ja Perikuva. Mutta koska nämä perustuvat intuitioon eivätkä edes mihinkään mutuun, niin eipä niistä sen enempää.

Toisinsanoen jos reseptiä hyvälle ratsusuokille haluaa, niin se voisi olla Vieteri+Hilu+Luonnos+Toto. Ja hahhahahaa. Minullapa onkin juuri semmoinen. :P