Ostaisinko suokkivarsan?

Suomenhevosella ei mene kovin hyvin. Vuonna 2014 suomenhevosia oli Hippoksen tilastoinnin mukaan 19 400 kpl joka oli 26% koko Suomen hevos- ja ponipopulaatiosta (74 600 kpl). Sama lähde kertoo että suokkivarsoja syntyi viime vuonna 1003 yksilöä. On sanottu, että rodun säilymiseen tarvittaisiin 2000 varsaa vuosittain. Nuo viime vuoden syntyneet olivat pääosin seuraavien oriiden jälkeläisiä (vuonna 2013 20 tai yli tammaa saaneet):

A.T. Eko (i. Suikun Ero, ei. Vokker) 26 tammaa
Apassi (i. Vokkerilla, ei. Nils Aslak) 44 tammaa
Camri (i. Cameron, ei. Vokker) 22 tammaa
Franko (i. Turo, ei. Patrik) 48 tammaa
Hepori (i. Sipori, ei. Vekseli) 30 tammaa
Huiman Pyste (i. Pysteri, ei. Hulina) 34 tammaa
Humeeti (i. Hovi-Ari, ei. Kihin-Muisto) 20 tammaa
I.P. Lento (i. Vistari, ei. Suikku) 82 tammaa
I.P. Vektori (i. Turo, ei. Luonnos) 22 tammaa
Knuutilan Veikko (i. Pellervo, ei. Mallipoika) 26 tammaa Huom! Ainoa ratsuori tässä joukossa!
Lars (i. Liising, ei. Viesker) 36 tammaa
Liising (i. Patrik, ei. Vekkuli) 150 tammaa
Patrikin Muisto (i. Patrik, ei. Vokker) 36 tammaa
Sipori (i. Suikku, ei. Jaska) 63 tammaa
Tuisku-Topi (i. Turo, ei. Patrik) 20 tammaa
Tuokkolan Touho (i. Liising, ei. Vispok) 21 tammaa
Turon Into (i. Turo, ei. Poika-Luonnos) 35 tammaa
Viesker (i. Vokker, ei. Jaska) 67 tammaa
Villihotti (i. Aatami, ei. Ruutu-Poika) 25 tammaa

Yhdeksälletoista oriille meni siis 807 tammaa kaikista 1501 tammasta. Se tekee melkein 54% astutetuista, Varsoja ei toki tullut noista 1501 yrityksestä kuin se aiemmin mainittu 1003. Ja silmä sanoo jo noilla sukutiedoilla, että keskenään sukua ollaan vahvasti (Turo ja Hovi-Ari ovat Suikun poikia, Cameronin isä on Suikun Ero ja Aatamin isä on Vokker).

Seppo kesällä 2012. Sepon iii. on Jaska, joka on mm. Vieskerin emänisä. Pienet on piirit.

Raviurheilu on suomenhevosta kannatteleva luonnonvoima. Mutta nyt ravikasvattajatkin ovat alkaneet jättää tammojaan tyhjiksi. Samaan aikaan kun huoli suomenhevosten geenien sumppuuntumisesta kasvaa, ei kaupaksi mene edes myyvimpien valtasukuisten isäoriiden jälkeläiset, jollei emän puoli ole täyttä timanttia. Tallit täyttyy varsoista ja kasvamaan jääneistä. Ongelma on, ja sen syytä pallotellaan vilkkaasti sylistä syliin. Miksi valtio ei tue? Miksi ei käytetä erisukuisia oriita? Miksi ei osteta erisukuisia varsoja? Miksi ei ylipäätään osteta varsoja? Miksi käytetään kirjaamattomia oriita?

Samaan aikaan kun jo syntyneet suomenhevosvarsat odottavat ostajaa vieden tilaa uusilta maailmaantulijoilta, tuodaan Suomeen ratsuja ja poneja yli 1000 yksilöä vuosittain. Kaikkia suomalaisia hevosharrastajia ei voi saada rakastamaan suomenhevosta. Mikä on aika perseestä. Sehän pelastaisi suomenhevosen välittömästi jos kaikki harrastajat saisi aivopestyä kansallisrotumme ääreen. Mutta kun ei niin ei. On väläytetty sitäkin ideaa, että tuontihevosille laitettaisiin samanlainen tuontivero kuin autoillekin. Siitähän saataisiinkin kätevästi se valtion tuki alkuperäisrodun kasvatukseen. ;)

Seppo. Kuva: Sari Kuure

Jotenkin varsat pitäisi saada liikkeelle. Harrastajamäärä ratsupuolella kasvaa kokoajan samoin hevosenomistajien määrä. Mutta miksi ratsuihmistä pelottaa ostaa varsa? Tietysti on olemassa ihmisiä, jotka haluavat valmiilla hevosella kilparadoille. Mutta on myös olemassa suuri joukko ihmisiä, joille se hevosen kanssa oleminen, ystävyys, kumppanuus, kokemukset ovat tärkeinta ja koko homman ydin. Olisiko tässä joukkiossa potentiaali pelastamaan kasvattajat ahdingosta?

Hulda kesällä 2014

Eikö kilpailumenestys tuntuisi maatajärisyttävän hienolta, kun matka olisi tehty hevosen kanssa alusta asti yhdessä? Että sinä olisit ollut se, joka opetti hevoselle kaiken? Tai ainakin apujoukkojen kanssa. Minulle varsojen ja nuorten kanssa toimiminen oli aivan luonnollista ravitaustani takia. Siksi ensimmäinen oma oli juuri kääntynyt 4 vuotiaaksi kun sen sain, seuraava tuli 5-vuotiaana, sitä seuraava (Selma) 2-vuotiaana ja viimeinen 1-vuotiaana. Sitten onkin syntynyt kaksi vauvelia. Enkä olisi koskaan voinut kuvitellakaan ostavani jo valmiiksi "vanhan" hevosen. Nuorten kouluttaminen opettaa aivan valtavasti asioita, Ja vaikka kannustankin myös ex-ravureiden ostamista (kun se on suokki, olenhan suomenhevosen asialla), niin onhan se nyt huomattavasti helpompaa tehdä ratsukoulutus niin sanotusti puhtaalle paperille, eli 3-vuotiaalle jolle ei ole vielä muodostunut minkäänlaisia toimintamalleja. Ja sitten on näitä ihania tätejä kuten Anna, joka opettaa varsansa rinnatusten niin ravi- kuin ratsumaailman saloihin. Ei se tämän rodun kanssa ole ollenkaan kummallista.

Mitä niiden kanssa sitten voi tehdä? Mitä järkeä maksaa 500 e maneesitallivuokraa kolme vuotta ennen kuin pääsee edes selkään?

6 -12 kk ikäinen ostos

Juuri vieroitetulle ostokselle kannattaa katsoa paikka jostakin ravipainotteisesta pihatosta läheltä itseäsi. Näin karkeasti sanottuna. Jos ei pihattoa löydy, niin ravitalli sitten. Tämän ikäistä varsaa voi ruveta totuttelemaan jo valjaisiin ja ajo-opetusta voi aloitella. Ravitalli on tässä paras paikka, mutta nykyäänhän alkaa olla jo valjakkotallejakin sekä työhevostalleja (tai ainakin -ihmisiä). Itse olen opettanut niin Selman kuin Humpan ensimmäisenä rekeen ja sitten vasta kärreihin. Tämän ikäinen osaa kulkea talutuksessa, nostaa jalat ja osa jo seistä käytävällä kahden puolin kiinni, riippuu mitä kasvattaja on ennättänyt tehdä. Sinä voit totutella sen suojiin, loimiin, kaikenlaisiin härpäkkeisiin ja vuosikkaalla voi jo ajaa. Ja Hippoksen näyttelyyn voi tietenkin lähteä ostoksensa kanssa 1-vuotiaana ensimmäisen kerran. Myös Suomenratsujen näyttelyt kannattaa käydä.

N. 9 kk vanha Seppomies. Kuva: Virva Hakala

Hulda n. 10 kk iässä. Kuva: Tiina Kuittinen

Seppo Hinkulan raviopiskelijoiden opetuksessa. Kuva: Yläsavon Ammattiopisto, Hingunniemi

Seppo n. 8-9 kk ikäisenä tutustumassa maapuomeihin liinan päässä. Tämän ikäistä varsaa ei todellakaan juoksuteta liinassa. Mutta liina on hyvä talutusnaru tilantessa joissa varsalle on hyvä antaa liikkumatilaa. Kuolaimet on suussa, mutta liina kiinnittyy päitsiin.

1,5 - 2-vuotias ostos

Tämän ikäisellä voi jo ajaa säännöllisesti pari kertaa viikossa vuoden mittaan lenkkejä pidennellen ja tahtia tihentäen. Isojen hevosten mukana voi tehdä paljon kaikenlaista. Tässä vaiheessa karsinatallikin voi alkaa tuntua toimivalta ratkaisulta. Edelleen pitäisin edullisella, mutta pätevällä ravitallilla. Sellaisella, että ajomaastoja löytyy. Hippoksen näyttelyyn mennään taas 2-vuotiaana katsomaan paljonko on kasvettu edellisvuoden mittauksista ja joko nyt onnistuu mennä käynti käyntinä ja ravi ravina. ;) Samoin SuoRan näyttelyyn taas.

2-vuotias Ahon Humu kesällä 2010.

Seppo irtohypytyksessä kesällä 2014, 2-vuotiaana. Kuva: Jutta Makkonen

Sepon ohjasajotreeniä. Kuva: Jutta Makkonen

Varsan kanssa voi myös saada kimallusta ja elämystä. Seppo SuoRan Match Showssa 2014. Kuva: Jutta Makkonen

Hyvällä varsalla on ilo ajella! Jonna ja Seppo. Kuva: Jutta Makkonen

3-vuotias ostos

Kolmivuotiaan kanssa käydään viimeistä kertaa näyttelykehissä, sillä 4-vuotias on jo kantakirjausikäinen eikä sitä lasketa enää varsaksi. Tämän ikäisen kanssa en vieläkään etsisi kentällistä tallia pakonomaisesti. Edelleen liikutus tapahtuu pääosin ajaen ja kun selkääntotutuksen aika koittaa, on tutut ajomaastot siinä paras ja tehokkain ympäristö. Suoria uria ja mäkiä on tämän ikäisen ratsastuksen resepti. Kentällä keritään kyllä pyöriä vielä 20 vuotta. Selma meni kentälle ensimmäistä kertaa 4-vuotiaana ja silloinkin se tapahtui vain 2-3 kertaa. Säännöllisesti sillä alettiin ratsastaa kentällä 5-vuotiaana ja ihan hyvä siitä tuli. En juoksuttaisi liinassakaan vielä tämän ikäistä. Enkä nelivuotiastakaan kuin aivan satunnaisesti. Monella nuorella suokilla on tässä vaiheessa kasvurajoja luutumatta ja takapolvet löysät (monilla löysyyttä on vielä 5- ja 6-vuotiainakin, mikäli säkäkorkeutta tulee huimasti). Selkäytyminen tapahtuu ajetulla varsalla yleensä aivan kivuttomasti. Se osaa jo ohjasotteet ja ääniavut, vain pohkeet täytyy opettaa ja nekin yleensä hoksataan noin 2 minuutissa muutamalla seis-liikkeelle-seis -toistolla alustavasti. Suomenratsujen järjestämät Laatuarvostelut alkavat 3-vuotiaista, joten irtohyppyä kehiin ja karsintoihin väläyttelemään lahjoja (tai lahjattomuutta). :)

Selma 3-vuotisnäyttelyssä. Blondi. :D

Ahon Humu savottakurssilla opetushevosena 3-vuotiaana. Vaikka varsinaisesti taisi Humppa olla opetuksessa. ;)

Samalla kurssilla. Pari puuta Humpankin kuormaan. Etualalla lastataan Selman rekeä.

Ensimmäisiä ratsastuskertoja 3-vee Humpalla. Maastoiltiin vuosi ennen kuin nähtiin kenttä ensimmäistä kertaa.

Varsan voi laittaa jo 2-vuotiaana näin parivaljakkoon vanhemman ja kokeneen hevosen kanssa. Tässä kuvassa Selma on jo 4-vuotias ja Kaurahattu 14, mutta ensimmäistä kertaa Selma oli 3-vuotiaana parissa. Silloin taluttaja kulki toisella puolella.

Vai sittenkin sika säkissä?

Kasvattajalle parhaat kaupat tehdään tietysti jo tamman sisään. Tilausvarsa alkaa olla jo aika suosittu tapa hommata itselleen varsa, mikäli kaupan olevista ei löydy juuri sitä sukuyhdistelmää minkä haluaisi. Tai jos tiedossa on aivan huipputamma josta tykkää. Selmalla näitä on tehty jo kaksi. Toki sukupuolta ei voi valita paitsi Selman kanssa, se tekee mittatilausvarsoja. Mutta jos ei ole niin väliksi haluaako tamman vai ruunan (ja tokihan voi oriinakin pitää jos siltä tuntuu), niin sekään ei tahtia haittaa. Plussana tässä on joulunomainen odotus milloin käärö kuoriutuu, hevoslapsen kasvun seuraaminen aivan alusta asti, värin jännittäminen ja se, että se olet sinä joka opettaa sen talutukseen, kavioiden nostamiseen ja aivan mihin tahansa. Tilausvarsan teko ratsuharrastajalle mahdollistaa myös oriin valinnan niin, että varsa olisi mahdollisimman erisukuinen.

Hulda. Kuva: Riitta Turunen

Hulda. Kuva: Riitta Turunen

Voiko enää keksiä syitä miksei ajelisi jonkun kasvattajan luo ja hakisi itselleen omaa ihanaa suokkivarsaa? :D

Kuva: Sari Mannermaa-Huotari

Kuva: Riitta Turunen

Treenejä ja edistymispohdintaa (videoita)

Tällä viikolla Selman treeni on mennyt tähän asti seuraavanlaisesti:

MA: mäkitreeni ajamalla vaaralla, ylös hölkällä 4 kertaa
TI: vp
KE: Miran estetreenit jatkui, jumppasarjaa max 50 cm
TO: Miran koulutuuppailua ilman satulaa, nivelsuitsitus
PE: Mustin mukana käyntimaastoon (Mira ratsasti ja minä ajoin Mustia), jossa kankien kanssa keskikäyntiharjoituksia sekä ravin ja laukan kokoamista

LA tulee olemaan vp ja SU suunnitelmissa toistaa mäkitreeni.

Keskiviikon verkkaa ennen hyppelyjä

Jumppasarjan mitoitusta. 3 m välit oli hyvät.

Loppuverkat löysin ohjin..

VIDEO JUMPPASARJASTA

Mira halusi eilen työstää ravia ilman satulaa. Selmalla on taas havaittavissa vinoutta ja oikeaan ohjaan puremista, takaosaa se siirtää mielellään vasemmalle. Hieronnasta onkin jo aikaa, viime kerralla sattui Timon käynti juuri meidän kisapäivälle.

Apua! Selma on ihan alasti! :O

Selma ja Mira vaipuivat ravityöskentelyn aikana taas siihen maagiseen omaan kuplaansa, jossa kaksi otusta tanssii kauniisti ja saa minulta hengen salpautumaan ihailusta. Selman ravi oli hetkittäin niin ylössuuntautuvaa, että Miralla oli työ pysyä paikallaan. Se herättikin minut miettimään kuinka paljon tamman ravi (ja kaikki muutkin liikkeet) ovat parantuneet kun ratsukon yhteistyötä on jatkunut pian vuoden ajan (täyspainoisesti treenaten).

Selman raviin on tullut sitä kauan kaivattua viipyilyä, joka tuo siihen sen tanssahtelevan piirteen.

Ja täytyy muistaa, että Mira on treenannut tamman kanssa vain 1-2 päivänä viikossa... Muut eivät sillä ole koulua treenanneet.

Viikko viikolta Selma jaksaa kantaa itseään pidempiä ja pidempiä pätkiä. Ja näitä pätkiä alkaa olla yhä enemmän ja enemmän. Sitä ei ole missään vaiheessa prässätty, koulutus toteutetaan kokoajan lihaskunnon ja herkän psyykkeen viitoittamalla tiellä. On ihanaa, että herkkä hevonen on löytänyt ansaitsemansa herkän ja maltillisen ratsastajan.

Laukkaan on tullut rauhaa, tahtia, ryhtiä ja keskittymistä.

Koska omin silmin näkeminen ja vertailu on hauskaa, tässä on Selman ravia oikeaan kierrokseen 27.6.2014 eli melkein vuosi sitten ja eilen:

ENNEN

JÄLKEEN (Laitoin musiikkia koska tuuli kohisi liian pahasti. :D)

Tässä vielä ravia VASEMMALLE, jos joku jaksaa katsoa.

Laukkavertailu suoritetaan 10.8.2014 ja eilisen välillä. Pahoittelen että eilisen laukkavideon loppu on hiekan kuvaamista. Kamerankäyttäjällä tuntui olevan teknisiä ongelmia. ;) Eli siinä kohtaa kun ratsukko siirtyy käyntiin, voi katkaista katselun. Vasenta laukkaa ei tule näkymään, kiitos minun. Mutta kentän pohjaa kyllä.

ENNEN

JÄLKEEN

Käyntiä ei ole jostain syystä tullut filmattua hirveästi. Jota kyllä pitäisi, sillä se on ehdottomasti Selman heikoin lenkki. Laukkakaan ei toki ole täydellistä eikä varsinkaan symmetristä molempiin suuntiin, mutta lupaavalta tuntuu. Tästä on hyvä jatkaa kohti toivottavasti onnistunutta treenikesää.

Vanhoja kaivellessa löytyi tämäkin kesäinen ihanuuspätkä järvessä pulikoivasta varsasta:

HULDA POLSKII

Huldan hurmattavana (kuvapostaus)

Tänään lopultakin päästiin lasten kanssa reissuun ja käytiin katsomassa Selman lasta. Oli haaveena molemmat lapset samalla kertaa, mutta koska Jonna oli töissä niin ei päästy Seppoa ihailemaan. Huldaa sitten senkin edestä!

Minä ja Hulda kohtaamme ensimmäistä kertaa vieroituksen jälkeen. :)

Minä olen 180 cm pitkä. Siitä voi pätellä vähän minkä kokoinen tämä vuosikas neiti on jo nyt...

Ja harjahan on tnnistuksesta poiketen selvä hamppu väriltään. Häntä on kyllä liinahtava, niinkuin on tunnistettukin,

Onnellisen omistajan on helppo hymyillä. :D

Todella mukavanoloinen tamma. On luonnettakin, rohkeutta ja päättäväisyyttä. Varmasti saa omistaja tästä toivomansa kisatykin. ;) Täytyy kesällä käydä uudella reissulla kun on Seppokin tavattavissa ja kesäkarva vaihtunut.

Hei hei Hulda!

Kuluneella viikolla on tapahtunut kaikenmoista. Selman treenin osalta viikko meni näin:

Ma: vp
Ti: este
Ke: lanaus (oli muuten raskaampi setti, koska hiekka oli märkää..)
To: Koulutreenit, heC:n rata
Pe: Koulutreenit, heB:n rata ja Huldan vienti uuteen kotiin
La: vp
Su: koulukisat

Uuteen kotiin muuttopäivä.

Torstain koulutreenit tuntuivat Mirasta työläiltä, Selma ei ollut avuilla, puri kuolaimeen, ei taipunut jne jne. Startattavassa heC ohjelmassa oli keskikäyntiä, keskiravia ja keskilaukkaa joten työtä siinä riitti. Perjantaina vuorossa oli heB:n rataharjoitukset jotka menivätkin sitten jo paljon paljon paremmin. Selma oli aivan eritavalla kuuliainen ja alkoi taas liihotellakin. Lopussa Mira vielä treenasi lisää keskiravia.

KESKIRAVITREENIT VIDEOLLA

Miralla alkoi jo usko loppua ratojen muistamisen suhteen. Menihän se nauruksi kun toinen tekee tehtävän, jatkaa matkaa ja huutaa "Mitä sitten?!!??" ja toinen räpeltää papereiden kanssa eikä tiedä missä ollaan menossa. :D

Samana päivänä pakattiin Selma ja Hulda koppiin ja lähdettiin viemään pikkuneiti omaan kotiinsa. Trailerilla oli kuljetettu lampaita aikaisemmin ja se oli riisuttu kaikesta mahdollisesta. Etupuomi oli pois, väliseinä oli pois eikä takanakaan ollut mitään. Päätettiin ettei laiteta etupuomia takaisin vaan annetaan sen olla tuollaisenaan, Selma kiinni ja Hulda irti. Pitkää takapuomia ei löytynyt, joten viriteltiin sinne talutusnaru.

Hulda tutustuu traileriin.

Hulda ei ollut harjoitellut lastausta tai muutenkaan tutustunut traileriin ennen tätä. Selma lastautuu ja kulkee todella hyvin, joten luotimme äidin esimerkin voimaan. Selman mentyä kyytiin Hulda jäi jumimaan, mutta Miran pitkäpinnaisen kesytyksen tuloksena se nosti molemmat etukavionsa sillalle ja sitten pomo jouti tulla tuuppaamaan takaa. Minä olin tietysti Selman narussa kiinni. Niin varsuli saatiin kyytiin. Ensimmäisenä se meni lohtutissille ja jäi sitten niihin asemiin ja matkusti Sotkamoon asti pylly menosuuntaan.

Matka sujui siis rauhallisesti ja perillä laitettiin hepat karsinoihin jotta päästiin kahville. Huldan oli kahden tulevan laumakaverin välissä ja Selma kolmen karsinan päässä. Hirnuntaa oli paljon. Sitten otettiin Selmuska pois ja se läksi hirnumatta traileriin ja kotimatka alkoi. Tallilla Selma oli kyllä haikea ja kummissaan, mutta söi kuitenkin. Suhteellisen kivuttomasti siis heitettiin hyvästit Huldalle.

Seuraavana aamuna, eli lauantaina Mira lypsi aamulla jonkun verran maitoa pois ja kun itse menin tallille iltapäivästä huomasin tissien olevan aivan pinkeät ja täynnä. En ollut koskaan lypsänyt, mutta nopeasti sain maitoa tulemaan. Pitkä tovi siinä touhuttiin, että tissit pehmeni. Selma oli kyllä todella kiltisti vaikka en tainnut olla kovin taitava lypsäjä. Nyt ei tietenkään kannattaisi paljoa lypsää jotta maidontuotanto tyrehtyisi, mutta toisaalta täydet tissit viileässä säässä tuovat suuren riskin utaretulehdukselle. Siksi seuraan niitä silmä kovana ja tarvittaessa helpotan Selman oloa.

Selma sai lypsyhetken jälkeen seuraa, sillä Musti muutti sen tarhakaveriksi.

"Miks miun tarhassa on vieras mies?"

Musti, Mira ja Muumimamma katollaan.

Yhdistäminen sujui lunkisti. Selma toki näytti Mustille kellä on kaulin, mutta koska poitsu on 4-vuotias kasvava ja kiltti juniori, ei tarvinnut tehdä isompaa numeroa koko hommasta.

Itselle ei jäänyt haikeaa oloa Huldan lähdöstä, sillä se on kokoajan ollut lähdössä. Jo ennen kuin siemenet laitettiin sisään. ;) Hyvillä mielin sen luovutin osaavaan kotiin ja upeisiin puitteisiin. Hauskaa on seurata neitosen matkaa jatkossakin. Nyt on molemmat Selman lapsoset samalla kylällä, niin voi näppärästi käydä katsomassa kumpaakin samalla reissulla. :) Onnea Huldalle uuteen kotin ja elämään!

Hölkkälenkki ja Huldan seuraa

Aamulla lähdettiin Selman kanssa kärreillä hölkkälenkille. Vähän mammaa hirnututti, kun ei ollut lenkkiseuraa ja Huldakin meni tarhaan huutelemaan. Ja aika reippasti se suihki koko 12 km matkan. Alkukäynti meni 8,5 km/h ja loppukäynti 7,1 km/h. Hölkkä oli vaihtelevasti 14,5-17,7 km/h vauhtia. Siksipä meillä menikin tuohon matkaan vain 50 minsaa.

Valjastus vähän vaiheessa.. Ostin Selmalle häntäremmiin söpön pehmusteen. ;)

Iso hiki tuli Selmalle ja olin onnellinen että lämpöä on niin paljon, jotta hevosen voi huoletta vielä pestä ja viedä ulos. Tuo ötökkäloimi on osoittautunut hyväksi myös tuollaisena kuivatusloimena. Ja sellaisena "laittaisinko loimea vai en..hikoaa kuitenkin sadeloimen alla" -hetkenä.

Vietyäni tammuskan takaisin tarhaan päädyin kuvaamaan Huldaa pitkästä aikaa.

Heti tissille!

Olipas herkkua...

Antaiskohan se äiskä vielä lisää imeä...

Ei antanut.

Hamppujouhta kasvaa jo tyvestä. :)

Muumipeikko, Pikku Myy..

Pakko päästä samaan heinänkorteen kiinni.

Viitisen viikkoa vielä, niin Hulda lähtee omaan kotiin. Äkkiä on hurahtanut varsa-aika. Vastahan se Selma mahaa kasvatteli. :)