Hei hei Hulda!

Kuluneella viikolla on tapahtunut kaikenmoista. Selman treenin osalta viikko meni näin:

Ma: vp
Ti: este
Ke: lanaus (oli muuten raskaampi setti, koska hiekka oli märkää..)
To: Koulutreenit, heC:n rata
Pe: Koulutreenit, heB:n rata ja Huldan vienti uuteen kotiin
La: vp
Su: koulukisat

Uuteen kotiin muuttopäivä.

Torstain koulutreenit tuntuivat Mirasta työläiltä, Selma ei ollut avuilla, puri kuolaimeen, ei taipunut jne jne. Startattavassa heC ohjelmassa oli keskikäyntiä, keskiravia ja keskilaukkaa joten työtä siinä riitti. Perjantaina vuorossa oli heB:n rataharjoitukset jotka menivätkin sitten jo paljon paljon paremmin. Selma oli aivan eritavalla kuuliainen ja alkoi taas liihotellakin. Lopussa Mira vielä treenasi lisää keskiravia.

KESKIRAVITREENIT VIDEOLLA

Miralla alkoi jo usko loppua ratojen muistamisen suhteen. Menihän se nauruksi kun toinen tekee tehtävän, jatkaa matkaa ja huutaa "Mitä sitten?!!??" ja toinen räpeltää papereiden kanssa eikä tiedä missä ollaan menossa. :D

Samana päivänä pakattiin Selma ja Hulda koppiin ja lähdettiin viemään pikkuneiti omaan kotiinsa. Trailerilla oli kuljetettu lampaita aikaisemmin ja se oli riisuttu kaikesta mahdollisesta. Etupuomi oli pois, väliseinä oli pois eikä takanakaan ollut mitään. Päätettiin ettei laiteta etupuomia takaisin vaan annetaan sen olla tuollaisenaan, Selma kiinni ja Hulda irti. Pitkää takapuomia ei löytynyt, joten viriteltiin sinne talutusnaru.

Hulda tutustuu traileriin.

Hulda ei ollut harjoitellut lastausta tai muutenkaan tutustunut traileriin ennen tätä. Selma lastautuu ja kulkee todella hyvin, joten luotimme äidin esimerkin voimaan. Selman mentyä kyytiin Hulda jäi jumimaan, mutta Miran pitkäpinnaisen kesytyksen tuloksena se nosti molemmat etukavionsa sillalle ja sitten pomo jouti tulla tuuppaamaan takaa. Minä olin tietysti Selman narussa kiinni. Niin varsuli saatiin kyytiin. Ensimmäisenä se meni lohtutissille ja jäi sitten niihin asemiin ja matkusti Sotkamoon asti pylly menosuuntaan.

Matka sujui siis rauhallisesti ja perillä laitettiin hepat karsinoihin jotta päästiin kahville. Huldan oli kahden tulevan laumakaverin välissä ja Selma kolmen karsinan päässä. Hirnuntaa oli paljon. Sitten otettiin Selmuska pois ja se läksi hirnumatta traileriin ja kotimatka alkoi. Tallilla Selma oli kyllä haikea ja kummissaan, mutta söi kuitenkin. Suhteellisen kivuttomasti siis heitettiin hyvästit Huldalle.

Seuraavana aamuna, eli lauantaina Mira lypsi aamulla jonkun verran maitoa pois ja kun itse menin tallille iltapäivästä huomasin tissien olevan aivan pinkeät ja täynnä. En ollut koskaan lypsänyt, mutta nopeasti sain maitoa tulemaan. Pitkä tovi siinä touhuttiin, että tissit pehmeni. Selma oli kyllä todella kiltisti vaikka en tainnut olla kovin taitava lypsäjä. Nyt ei tietenkään kannattaisi paljoa lypsää jotta maidontuotanto tyrehtyisi, mutta toisaalta täydet tissit viileässä säässä tuovat suuren riskin utaretulehdukselle. Siksi seuraan niitä silmä kovana ja tarvittaessa helpotan Selman oloa.

Selma sai lypsyhetken jälkeen seuraa, sillä Musti muutti sen tarhakaveriksi.

"Miks miun tarhassa on vieras mies?"

Musti, Mira ja Muumimamma katollaan.

Yhdistäminen sujui lunkisti. Selma toki näytti Mustille kellä on kaulin, mutta koska poitsu on 4-vuotias kasvava ja kiltti juniori, ei tarvinnut tehdä isompaa numeroa koko hommasta.

Itselle ei jäänyt haikeaa oloa Huldan lähdöstä, sillä se on kokoajan ollut lähdössä. Jo ennen kuin siemenet laitettiin sisään. ;) Hyvillä mielin sen luovutin osaavaan kotiin ja upeisiin puitteisiin. Hauskaa on seurata neitosen matkaa jatkossakin. Nyt on molemmat Selman lapsoset samalla kylällä, niin voi näppärästi käydä katsomassa kumpaakin samalla reissulla. :) Onnea Huldalle uuteen kotin ja elämään!