perjantai 30. toukokuuta 2014

Avo runko/tiivis runko -Laiha vai sopiva?

Taas liekö miljoonatta kertaa saan kuulla siitä, että Selma on liian laiha. Taitaa olla ikuisuusaihe, mutta laitanpa tähän nyt ihan kuvan kera havainnollistamaan mitä tarkoittaa avorunkoinen hevonen, joka Selmakin siis on. Rungon avous tai tiiviys katsellaan ja tunnustellaan sivusta. Tiivisrunkoisella hevosella viimeisen kylkiluun ja lonkkakyhmyn väliin ei jää tilaa juurikaan. Kuten Kaurahatulla tässä:


Tällainen hevonen yleensä lihoo hyvin helposti. Ovat siis juuri näitä joille ei tarvitse kuin vilauttaa heinää, niin tuli 50 kg painoa lisää. Tehokas rehunkäyttäjä siis hienosti sanottuna. Näillä on usein myös lyhyt selkä, ei toki välttämättä. Mutta kuten Kaurahatulla yllä, satulan takaa alkoi häntä. Noin suurin piirtein. (Lisää jos tämän hevosen rakennetta haluaa puntaroida, niin sillä on kantava lanne, äärimmäisen suorat kintereet ja vennot vuohiset.)

Selma puolestaan on malliesimerkki huonosta rehunkäyttäjästä ja avosta rungosta:

Klikkaa suuremmaksi!

Jos mielikuvitustaan käyttäen poistaa Selman rungosta tuon punaisten viivojen välin ja liittää etu- ja takaosan siitä kohti yhteen, niin voi jokainen todeta, ettei se tosiaan ole laiha. Pitkän ja avon rungon takia vatsalinja nousee loppua kohti jyrkästi ylös. Tällainen hevonen yleensä ei liho helposti vaan pysyy sutjakkana vaikka söisi kuinka. "Läpipasko", "sporttinen", "silakka", "muikku"...kutsumanimiä näille löytyy. Omaksi henkselien paukutteluksi sanon tähän väliin, että olen saanut sekä Haksun (Kaurahattu) että Selman pysymään normaalissa lihavuuskunnossa. Toki Haksu jojotteli aikanaan enemmän painonsa kanssa sen 13 vuoden aikana joka kavioliittomme kesti, Selma on pysynyt omassa kuosissaan jo 7 vuotta.

Hevosten lihavuuskunto arvioidaan aina näppituntumalla kokeilemalla kylkiluiden päältä, sään päältä, lautasilta ja harjamarrosta. Valokuvista näkee toki jos luut törröttää pinnassa tai jos hevonen on oikeasti läski, mutta esimerkiksi normaalin ja lihavahkon ero voi olla vaativaa tarkastella pelkästään kuvasta. Varsinkin jos hevonen on tiivisrunkoinen.

On tietenkin hyvä asia, että ihmiset ovat huolissaan toistensa hevosenhoitotaidoista, mutta se ei aja asiaa että kilpaa huudellaan milloin jonkun hevonen on lihava ja milloin laiha. Minua henkilökohtaisesti tympäisee että tuttavat, joilla olisi mahdollisuus tulla kopasemaan niitä kylkiluita ihan omin käsin, huutelevat netissä niin kovin huolissaan tammani kunnosta. Ja kun kokemusta ei välttämättä hevosten pidosta ole puoliakaan siitä mitä minulla on (ja joo, ei minullakaan ikäni puolesta voi kovin paljoa enempää olla kun 16 vuotiaana ensimmäisen oman hevoseni sain). Lähinnä siis vaan ihmetyttää motiivit. Selman on kuitenkin nähnyt jo viimeisen kolmen kuukauden aikana eläinlääkäri, kolme eri kengittäjää, hierojia jne. Plus päälle kaikki muut hevosalan ammattilaiset joita tallillamme pyörii, eikä kukaan ole sanonut siitä mitään muuta, kuin että on erinomaisessa kunnossa tamma. Ja niin se on minunkin mielestäni. Minä en siis sitä edes ladon takana rääkkää. ;)

Selma on silmäteräni ja tarkkailen sen hyvinvointia, lihavuuskuntoa, jalkojen nestettä ja jouhien katkeilua jokaikinen päivä. Ehkä jopa liiallisuuksiin asti. Ei tuollaiset kommentit tietenkään arkeeni vaikuta mitenkään, mutta joskus vaan tuntuu että minkä hiton takia tätä alaa harrastaa edelleen melkein 30 vuoden jälkeen, miksi haluaa hoitaa itse hevoset omassa pihassaan, miksi ihmeessä vielä opiskelee alaa vuosi vuoden jälkeen jos minä kerran olen edelleen niin typerä ja vastuuton pölvästi, jona jotkut tuttavat minua pitävät? :D Ikinä tässä lajissa ei valmiiksi tule ja hevonen on niin kiehtova otus että siitä oppii päivittäin jotain uutta. Olen äärimmäisen tiedonhaluinen ihminen ja opiskelen kiinnostukseni kohteesta (hevosesta) kaiken mahdollisen. Koska janoan sitä tietoa. En väitä olevani ihminen jota ei tarvitse koskaan neuvoa ja olen kyllä aina ensimmäisenä esittämässä tyhmiä kysymyksiä kun saan ammatti-ihmisen paikalle. Ei ole kyse siitä ettenkö kestä jos minua neuvotaan. Mutta neuvojilla pitäisi olla aiheesta parempi tieto kuin minulla. ;)

Noh, se siitä. Anteeksi purkautuminen, mutta jospa noista kuvista olisi jotain iloa, jos tästä vuodatuksesta ei niin olekaan.

torstai 29. toukokuuta 2014

Laidunta ja laumaelämää

Tänään oltiin jännän äärellä monestakin syystä. Huldan omistaja tuli taas käymään ja tällä kertaa kokeiltiin miten Selmalla ratsastaminen kentällä sujuu kun pikkuinen on mukana. Ja hyvinhän se sujui. Alkukäyntien aikaan Hulda rallasi kuin pääsky pitkin kenttää, mutta kun enimmät virrat oli kulutettu se alkoi pörrätä ihmiskavereiden kanssa ja vain välillä kävi Selman vierellä kirmailemassa. Ja tietenkin kerran avattiin maitobaari. Kamerantakaiset immeiset olivat toki ymmärrettävästi kiinnostuneempia kuvaamaan ihastuttavaa Huldaa, joten minusta ratsastamassa on vain kolme kuvaa. :D

Alkukäyntien aikaan äiskän vieressä oli turvallisinta. Vaikka vähän ihmetytti miksi täti olikin siellä mamman selässä. Kuva: Tiina Kuittinen

Kuva: Eveliina Piironen

Kuva: Eveliina Piironen
Menin siis lähinnä askellajit läpi, istunnalla pysäytykset käynnistä, ravista ja laukasta (joo ei onnistunut laukasta kovinkaan terävästi, koska meikäläisen vatsalihakset on vissiin lomalla...) ja laukannostot käynnistä ja peruutuksesta. Peruutuksesta tein myös paljon raviin siirtymiä ja melko hyvin Selma ponnisti. Ei siis ole aivan menettänyt lihaksiaan, toisin kuin minä. Lapa edellä se meni kulmat ja aika tasapainottomasti laukkaympyrät, mutta ilahduttavaa oli huomata että näinkin hyvin meni. Lopuksi vielä tein parit pohkeenväistöt käynnissä ja ravissa. Ei nyt priimat tulleet, mutta tuli kuitenkin ihan ok:t lähihistorian huomioon ottaen. Hiki tammalle ei tullut ollenkaan ja jos mamman mielen mukaan oltaisiin menty, niin reipasta laukkaa olisi työnnetty pitkin uraa. Annoin sen kyllä pikkaisen rallatakin koska se oli niin huvittavan tohkeissaan. Höpelö.

Sitten koitti seuraava jännittävä asia, sillä päätimme kokeilla laittaa Selman, Huldan ja Pomon ravurit Nakin (3 vee) ja Sannin (6 vee) samaan laitumeen. Ensimmäisenä aitaukseen meni Selma & Hulda ja kun ne olivat hetken paikkaan tutustuneet (=syöneet) liittyivät nuoret neitokaiset sekaan.


Selma tutustuu alueeseen.


Hetkinen, kaksi tummaa tammaa lähestyy huolestuttavasti apajia...


Alkuun Nakki ja Sanni läksivät kiitämään hännät tötteröllä ja saivat suomiputet mukaansa.



Mutta hyvin pian tilanne rauhoittui ja Selma tyytyi vain antamaan pahaa silmää Nakille joka halusi kovasti tehdä tuttavuutta Huldan kanssa (ja tunne oli molemmin puolinen).


Nakki koittaa lähennellä huomaamattomasti.







Kokeilu oli aika lyhytaikainen, sillä Selma ei ole kauheasti päässyt vihreää syömään. Huomenna ovat aamupäivästä muutaman tunnin ja sitä seuraavana päivänä puoli päivää... Ehkä ensiviikolla saisivat olla jo yötäpäivää. Eiköhän tammat ole jo aika tiivis porukka syksyyn mennessä.

Värien ihmeellinen maailma

Minua on kiehtonut Selman väritys siitä asti kun ensikerran näin sen myynti-ilmoituksen jossa se mainittiin. Kulorautias. En ollut koskaan tavannut sen väristä hevosta. Eikä niitä syntynytkään vuoden 2005 vuosikertaan kuin 3 kpl (suomenhevosia siis), joista Selma on yksi. Värien periytyminen ei ole aivan yksinkertaista kun ottaa huomioon kaikki eri muunnokset ja muunnosten muunnokset. Huvikseni kasasin yhteen Selman sukutaulun jossa näkyy vain värit ja säkäkorkeudet. Tässä se on:

Tästä cocktailista syntyi siis 159 (tai ehkä jo 160) cm kulorautias hamppujouhinen yksilö. Säkäkorkeus periytyy kaikkein suurimmalla todennäköisyydellä, mikä on huomattavissa tässäkin sukutaulussa. Värit taas eivät mene aivan niin loogisesti. Täytyy tosin muistaa, että hevosia on kautta aikain tunnistettu värin puolesta myös pieleen. Tunnistaminen ei ole helppoa koska pollet tykkää vaihtaa väriään vuodenaikojen lisäksi ihan vain vuosittain huvikseen. Siinä mielessä isot hatunnostot tunnistajalle joka tunnisti, että tästä...


...tulee isona tämä:



Mielenkiintoista luettavaa muille väreistä kiinnostuneille löytyy ainakin seuraavista luotettavista lähteistä:
Hippoksen opas väreistä pdf:nä
Suomenhevosten värien jakauma vuosina 1990-2012 Eero Perttusen tekemänä (linkki siis löytyy tuolta sivulta)

maanantai 26. toukokuuta 2014

Iltavillit

Tänään huonon kelin vuoksi (lämpöä +4 C, tuuli 6 m/s ja sadetta koko päivän...) Selma ja Hulda tarhailivat vain pari tuntia aamusta. Niinpä illalla päästin ne kentälle kirmailemaan. Selmalla ei niinkään menojalka vipattanut, mutta laukkaili se aikansa ja ravaili enimmäkseen. Huldakin otti ensimmäiset kunnolliset raviaskeleet! Tähän saakka se on mennyt vain käyntiä tai laukkaa. Välillä tosin tuli peitsiä ja mitä lie tölttiä, mutta myös ravia, joka oli aika hassun näköistä. Näytti kuin sillä olisi ollut jouset alla, polvet nousi melko korkealle ja se eteni todella hitaasti! Kouluratsu! :D

Kun sitten talliinmenomatkalla annoin mamman syödä puistikon nurmea, alkoi Huldaa riivaamaan ja se rallasi kuin viimeistä päivää. Puhelimen kamera ei pysynyt perässä millään. Muutenkin kuvat on taas ihan kökköjä, mutta kyllä niistä tunnelma välittyy.





Peitsiä...

Äiti näyttää mallia.

Ja ravia!






Loppukäynnit.






Jano tulee moisesta rallista. :)

Ylpeä äippä.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Paluu treeniin

Selma on viettänyt mammalomaa niin kauan, että sen on voinut todeta palautuneen varsomisesta hyvin ja paluuta treeniin voi jo tehdä pikkuhiljaa. Ensimmäinen liike siihen suuntaan tehtiin torstaina kun laskettiin Selma ja Hulda kentälle kirmailemaan. Niiden oma tarha on melko pieni ja vaikka varsa sielä mahtuukin spurtteja ottamaan, on suuri kenttä aivan eri sfääreissä. Selma intoutuikin sitten rallaamaan laukkaa viikkojen tauon jälkeen. Nautti selvästi kun maha oli kevyt! Ongelmaksi tuli sitten se, että mammalle jäi tämä kirmailulevy päälle, eikä se halunnut sitten muuta tehdäkään saati antaa kiinni... Helle päivä ja Huldalla paksu varsakarva, hikihän se tuli pienellekin kun mamman perässä juoksi. Noh, kehittyypähän sydän ja keuhkot Huldallakin jo hyvissä ajoin. ;)

Seuraavana päivänä oli vuorossa Selman ensimmäinen irtohypytyskerta. Siitä olisi tarkoitus tehdä sille yksi treenimuoto lisää kentän lanaamisen lisäksi (koitan saada kakkula-aisat ensin haalituksi niin onnistuu lanan vetokin). Rakensimme kolme estettä ja virittelimme kujanarun niin ylös, että Hulda pääsee sen ali mikäli seuraa emäänsä kujaan. Aluksi puomit oli maassa ja talutin Selman niiden yli kerran molempiin suuntiin käynnissä ja kerran ravissa. Sitten laitettiin ristikot ja juoksin kujan läpi Selman kanssa kahdesti hypäten itsekin. Se riitti ja tamman saattoi laskea menemään irti.

Minä ja Selma 23.5.2014 Kuva: Sari Mannermaa-Huotari

Kuva: Sari Mannermaa-Huotari

Kuva: Sari Mannermaa-Huotari

Kuva: Sari Mannermaa-Huotari


Välillä Selma tsekkasi että muksulla on kaikki hyvin. Kuva: Sari Mannermaa-Huotari

Kuva: Sari Mannermaa-Huotari

Kuva: Sari Mannermaa-Huotari


Estekorkeudet olivat maksimissaan 50 cm. Sen korkeampia ei voi laittaa kun on kuitenkin riskinä että kakara pomppii äiskän perässä. Jospa jo seuraavalla kerralla Hulda malttaisi pysyä taluttajan kanssa sivussa ja Selma pääsisi hyppäämään isompia. Tarkoitus ei ole rassata varsaa.

Neito pääsi tällä viikolla jo rekisteriinkin ja sai oikean nimen: Hulda Hurmiina. Tämä on hyvin rohkea, itsetietoinen ja säpäkkä tapaus. Kilpahevosainesta selvästi.




torstai 22. toukokuuta 2014

Varsojen jalka-asennoista

Koulussa oli hyvinkin ajankohtaisesti laitettu viimejaksolle paljon oppia varsojen jalka-asennoista ja virheasentojen korjaamisesta. Meidän ei tietenkään ole tarkoitus itse oppia korjaamaan virheasentoja vaan hevosalan ammattilaisina näkemään milloin on tarve kutsua tämän taidon omaava ammattikengitysseppä paikalle. Opettajana meillä tässäkin kavioihin liittyvässä aiheessa oli kengitysseppä Jukka Kemiläinen. Hän on korjannut pahankin näköisiä asentovirheitä ja näytti meille kuvasarjoja joista paraneminen kävi ilmi. Todella upeaa työtä! Lisäksi luokassa kiersi ruotsalaisen kengitysmestarin, Uno Yxklintenin kirjoittama kirja Varsan jalka-asentojen korjauksen ABC, joka oli aivan uskomattoman hyvä opus valaisevine kuvineen.

Pääpointit pikkuvarsojen jalkojen korjauksesta ovat:

- Numero 1 on aina varsaa katsottaessa varvasakselit. Tarkoittaa siis edestä katsottuna sitä, että jos polven keskipisteestä kavion keskipisteeseen voi vetää suoran viivan niin että vuohisenkin keskipiste osuu linjalle, on varvasakseli suora. Kaikki tältä linjalta poikkeavat asennot kuluttavat pientä ja vielä kehittyvää kaviota eri tavalla ja niitä täytyy huoltaa tiheämmin. Elämän alkuvaiheessa näitä pystytään johonkin pisteeseen korjaamaan. Sivusta arvioidaan voimakkaasti sapelin tai kokkapolvisen korjauksen tarvetta.

- Ensimmäinen toimenpide (vuolu, liimakenkä..) tehdään aikaisintaan 2 viikon iässä, siihen asti siis tilannetta vain tarkkaillaan. Jos asennot ovat hyvät, ensimmäinen tarkastusvuolu voidaan tehdä 1 kk iässä. Kavioita kannattaa nostella tietenkin jo parin viikon iästä alkaen. Kuukauden iässä voidaan terveellekin varsalle tehdä Yxklintenin suosittelema toimenpide, jossa tasataan takakavioiden kärjet. Ihan siis vain raspataan "tylpäksi". Tämä aiheuttaa sen, että kavio pyörähtää varsan liikkuessa paremmin ja takaosan lihaksisto pääsee kehittymään vahvaksi ja voimakkaaksi. Aikuiselle tätä ei tietenkään enää voida tehdä, mutta varsalle tehtynä vaikutukset säilyvät loppuiän. Missään vaiheessa varsan takakavioiden ei pidä antaa muodostua suipoiksi. Siitä seuraa heikot takapään lihakset.

- Mikäli vastasyntynyt varsa mutkikkaista kintuistaan huolimatta seisoo kuitenkin koko kavionpohjillaan, ei ole paniikkia. Jos se seisoo vuohisillaan ja kaviot eivät ota maahan, on välittömästi otettava yhteys taitavaan seppään. Vuohiset menevät vereslihalle niin kävelystä kuin suojakääreistäkin. Sama juttu jos se kävelee pelkästään kavion kärjellä tai kannalla.

- Jos liimatukikenkää joudutaan (sepän toimesta) käyttämään oikomishoitona, sen EHDOTON maksimi aika olla paikallaan on 10 vuorokautta. Pikkuvarsan kaviot kasvavat niin valtavaa vauhtia, että liian pitkäksi ajaksi jätetty liimakenkä tekee suurta vahinkoa puristaessaan muokkautuvaa kaviota.

- Varsan ollessa varustettu jaloilla joissa on pahoja asentovirheitä, sitä ei pidä laittaa laitumelle. Sitä on seurattava talliolosuhteissa ja tarhattava tasaisella, suoralla pinnalla. Kovalla pinnalla liikkuminen on myös eduksi, mutta ei nyt tarvitse tarhaa lähteä asvaltoimaan kuitenkaan... Käytävälläkin voi liikkua aina kuin mahdollista.

- Lieviä virheasentoja kuten suppuvarpaisuutta, hajavarpaisuutta, liian pystyä vuohista jne voidaan korjata pelkästään vuolulla eikä liimakenkää tarvita.

- Jos pikkuvarsan etujalat ovat niin voimakkaasti kokkapolviset (koukkupolvet), että se kävelee kavioidensa kärjillä, sen koukistajajänteet ovat takaa liian kireät. Tätä pystytään helpottamaan kavioihin liimattavailla tukipaloilla ja käsin hieromalla (vedetään jänteitä jalan takaa polven alta vuohista kohti päivittäin useita kertoja), mutta vaikeissa tapauksissa voidaan joutua turvautumaan siteiden katkaisuun.

- Ensimmäisen talven aikana kaviot vuollaan n. 6 viikon välein.

Selväksi tuli, että paljon on pelastettavissa, mutta jos harrasteratsua kasvattaa, niin täytyy kyllä miettiä onko järkeä laittaa tuhansia euroja ensimmäisen vuoden kavion hoitoon. Tämä siis koskee liimatukikengillä hoidettavaa vaikeasti asentovirheistä varsaa. Nuo kengät nimittäin maksaa jo 100 e/pari. Vai oliko se kappale... No, kallista lystiä kuitenkin kuten ammattisepän työkin.

Suomen Hevosenomistajain Keskusliitto ry:n sivuilla on opettajamme kirjoittama vanha artikkeli aiheesta. Ainoa muuttunut info hänen sanoihinsa on tuo liimakengän paikallaan pitämisen maksimiaika. Artikkelissa hän sanoo 3 viikkoa, mutta uusin tieto oli nyt siis ehdottomasti 10 vrk. Ja sopii se paremmin maalaisjärkeenkin, kun katsoo jo tuon Huldankin kavion kasvuvauhtia..

Josta päästäänkin omaan arkielämään taas. Kun lähdin Hinkulaan olin hieman huolissani Huldan etujalkojen sapelisuudesta. Tai lähinnä siitä, että mistä tiedän oikeneeko ne itsestään vai pitääkö niille tehdä jotain ja jos pitää niin milloin. No, näihin kaikkiin sain vastauksen. Oikenee, ei pidä ja jos olisi pitänyt niin 2 viikon iässä. ;) Seuraavassa kuvat joista näkee kuinka luonto hoitaa asiat ihan itse muutamassa päivässä:

Huldan etuset 11.5. 2014

11.5.2014
Ja kun hoitona käytettiin pelkkää tissimaitoa:

Ja näkyvä muutos vain 10 päivää myöhemmin, 21.5. 2014

Huldan varvasakselit tarkistin heti kun Hinkulasta tallille kerkesin. Ja suoralta näyttää, vai mitä?

21.5.2014

Sahapukkiasento on varsoille tyypillinen kehittymättömän rinnan takia. Samoin on tavallista, että koko jalka kyynärpäästä kavioon osoittaa ulospäin. Tämä oikenee kyllä kun varsa rotevoituu.

Mukavaa ymmärtää näitäkin asioita taas hitusen enemmän. Vielä on silmää harjoitettava tunnistamaan jalkojen virheitä aikuisillakin. Eikun vain näyttelyitä kiertämään ja kyttäilemään toisten varsoja. ;)

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Puuhaileva varsa

Eilen pikku Huldan omistaja tuli katsomaan varsaansa ja käytin tilaisuuden hyväkseni Selman hännän pesuun. Oli nimittäin ainakin motivoitunut varsanvahti paikalla! Selman synnytysröpöt olivat jo mukavasti kovettuneet häntään, mutta mäntysuovalla ja jouhienselvityssuihkeella siitä selvittiin. Etenkin kun oli innokas pikku apulainen mukana:

Kuva: Tiina Kuittinen

Kuva: Tiina Kuittinen

Ajattelin, että Selma ottaisi enemmänkin stressiä kun on kiinni ja varsa sinkoilee irti ympäriinsä, mutta aika vähillä hätäännyksillä selvittiin, sillä Hulda pysyi kiltisti äiskän lähellä. Ihmettelemistä tuntui riittävän. Päätin siis pestä Selman kokonaan, koska keli oli lämmin ja tilanne rauhallinen. Pelkkä vesipesu riitti, sillä haluan tamman tuoksuvan itseltään eikä saippualta, jotta varsa ei hämäänny.

Huldakin kastui emän suihkuttelun myötä. Ei haitannut neitiä! :) Kuva: Tiina Kuittinen
Kuva: Tiina Kuittinen

Varsa alkaa jo olla todella rohkea. Lapsihevonen myös testailee rajojaan ja välillä täytyy kuriakin pitää. Heinää se natustelee jo kovalla yrityksellä ja tänään bongasin sen juomasta vettä tarhan saavista äipän kanssa. Jalkoja on silitelty ja talutuksen alkeita harjoiteltu. Pian pääsevät onneksi jo laitumelle.

Kaunokaiset... Kuva: Tiina Kuittinen
Minä ja mussukat. Kuva: Tiina Kuittinen