Voimaa takaosaan!

Yleisimmin ratsastajat tuntuvat kaipaavan ratsuilleen (sen surullisen kuuluisan 'massan' lisäksi) voimaa takapuoleen ja lihaksia selkään. Mielestäni tässä tärkein apu on mahdollisimman monipuolinen valmennus. Pelkkä koulukiemuroiden pyörittely ei vain anna hevoselle riittävästi valmiuksia saada kunnollista ponnistusvoimaa. Lisäksi kestävyyskuntoa ei tule pelkällä sileällä työskentelyllä. Nostan tässä esiin oman kokoelmani treenimahdollisuuksia joita pyrin toteuttamaan viikoittain ja joista Selma nauttii.

Maastoilu

Vaikka Selma on ääniarka ja näkee mörköjäkin joka paikassa, on se liikkunut maastossa ratsastettuna 3-vuotiaasta lähtien. Pommin- tai liikennevarmaksi en sitä kehuisi, mutta hyvin ollaan selvitty kaikista tilanteista mitä metsäkoneiden, linja-autojen tai vaikkapa moottorikelkkojen kanssa on tullut vastaan. Itse täytyy satulassa olle sellainen Muumi Mamma, että tamma rohkaistuu ja luottaa. Viemään se ei ole koskaan lähtenyt. <3

Ennen muinoin kun minulla oli hevoset omassa pihassa (vuosina 1999-2011) ratsastin vain ja ainoastaan maastossa. Rämistelin ja rytistelin pitkin pusikoita ja kiipeilin lähes pystysuoria rinteitä ylös ja alas. Kahlasin hevosillani myös yli polven yltävässä hangessa käyntiä niillä osuuksilla reiteistämme, joita ei talvisin aurattu. Täällä Vaara-Karjalassa riittää mäkistä maastoa, joten hien saa usein Selmalle pintaan pelkällä 60 minuutin kävelyllä. Varsinkin pöllöenergia talttuu hyvin kun lähtee löysin ohjin kävelemään ja vaikka sinne umpihankeen tai ylämäkeen. Käynti vahvistaa selkälihaksia ja kiipeily tietenkin takaosan lihaksia. Alamäet voi käyttää vatsalihastreeninä kun koittaa hidastaa jyrkässä alamäessä käynnin aivan äärimmäisen lyhyeksi ja hitaaksi. Reippaat laukkapätkät poistavat lihasjumeja ja laukka kehittää myös vatsalihaksia. Täytyy muistaa se, että kun hevonen kulkee "muodossa" eli nostaa selän ylös, täytyy vatsalihasten silloin supistua. Kun vatsalihakset ovat aktiivisesti käytössä, mahalinjassa näkyy vatsalihasviiru:

Toisin sanoen, hevonen ei jaksa kantaa itseään pitkään jollei vatsa jaksa nostaa selkää ylös. Laukkaa siis ja alamäkihissuttelua! Mielestäni ylämäet kannattaa kävellä, varsinkin jos hevonen on kuuma ja kovasti haluaisi laukata mäen ylös. Silloin sen käynti on tehokasta ja voimakasta ja ylämäestä saadaan paras hyöty irti. Laiskalla löntystäjällä suosin ravia. Ylämäen laukkaaminen on terapeuttisessa mielessä ihan jees, mutta hevonen pääsee ehkä hieman helpommalla lihaskuntoa ajatellen loikkiessaan mäen muutamalla hypyllä kuin jos se joutuu pukertamaan sen ylös hiki hatussa. Parhaat maastoreissuni ovat kestäneet 2-4 h hyvässä seurassa. Umpimetsässä puiden välistä pujottelu, pienet kivikot, kahlattavat lätäköt... Kaikki se vahvistaa tasapainoa ja tekee hevosesta varmajalkaisen.

Ajaminen

Ajaminen on ravitaustastani johtuen minulle ollut aina luonnollinen tapa liikuttaa hevosta. Se on myös äärimmäisen hyvä vaihtoehto silloin kun itsellä on väsymys, alkava flunssa, voimattomuus, motivaatiopula, kipeä jalka, laiskotus... Hevonen saa hikoilla ja itse vain pönöttää kärreillä tai reessä ja ihailee maisemia. ;)

Sulan maan aikaan käyn ajamassa Selmalla 1-2 kertaa viikossa 15 km hölkkälenkkiä (siis silloin kun se on jo normaalikunnossa, aloitan toki kuntoutuskaudella lyhyemmillä 8 km lenkeillä), mikä siis tarkoittaa sitä että kävellään alku- ja loppukäynnit, risteyspaikat ja alamäet. Muuten Selma menee ravia omaa tahtiaan melko löysällä ohjalla. Se itse tietää hidastuspaikat, joten minun ei tarvitse niissäkään tilanteissa ottaa tuntumaa! Todellakin saan rentoutua ja koen sen niin, että Selma ulkoiluttaa minua.

Minä ja Selma kesällä 2013. Kuva: Sari Mannermaa-Huotari

Viikottaiset 15 km (kestää meillä 45-50 min) hölkkälenkit tuovat peruskuntoa ja lisäbonuksena ravi on hyvin tahdikasta myös koulutunneilla. Ylämäet pyritään ravaamaan samalla tahdilla. Jos polle loppumatkasta tarjoaa laukkaa ylämäkiin, se on väsynyt.

Rekiajo auratuilla teillä on hyvin kevyttä ja ajan saman mittaisia lenkkejä kuin kesällä kärreillä. Kun ajetaan pellolla tai pienessä hangessa, on käyntiä lisättävä. Jos ajetaan reellä syvässä lumessa, voidaan ottaa ravivetoja ja väliin käyntiä. En menisi yhteensä näitä askellajeja puolta tuntia pidempään. Pelkkää käyntiä pellolla hangessa voin mennä radan omaisesti pidempään niin, että tullaan lopulta samaa jälkeä pitkin.

Työajo

Kun hevosella tehdään raskaampaa ajoa, askellaji on käynti. Kuormaa vetäessään hevonen painaa pään alas, nostaa selän ylös ja ei tietenkään "vedä" vaan TYÖNTÄÄ kuormaa eteenpäin takajaloillaan (=takaosa työskentelee todella tehokkaasti) länkiä vasten.

Selma opetushevosena metsätyökurssilla Nurmeksessa talvella 2010. Pakkasta oli vain -28 C. ;) Kuva: Jani Holopainen

Mitä enemmän se ponnistelee, sitä enemmän häntäkin alkaa askelten tahtiin vispata sivuille eli selkälihaksetkin tekevät töitä. Kuormien ei tarvitse olla suuria, kunhan niitä käydään hakemassa vaikkapa 6 kertaa 500 m matkan. Noin esimerkiksi.

Jos kuski ei ole tarkkana saattaa reki jumittaa puuhun kiinni. Onneksi kurssilla oli Selmalla pitelijöitä. :) Kuva: Jani Holopainen

Heijastimet kannattaa muistaa vähävaloisina kuukausina. Kuva: Jani Holopainen.

Kesällä hevosella voi tehdä perunapellon perustamisen ja myöhemmin multaukset, laitumilta voi ajaa niittokoneella pystyyn jäävät heinät (tulee muuten pollelle hiki jo 20 minuutissa!!) ja kenttää tai maneesia voi lanata. Tai työkärrillä ajaa polttopuuta, heinää... Vain mielikuvitus on rajana.

Esteratsastus

Harmittavan moni koulupainotteinen ratsastaja ei anna hevosensa hypätä esteitä. Ja samaan aikaan usein harmittelee, että laukka on voimatonta. Minäkään en itse uskalla hypätä Selmalla, mutta ystävistä löysin muuan "marakatin" jolla riittää rohkeutta, tasapainoa ja taitoa hommaan. Selman laukassa huomaa heti eron onko estereenissä ollut taukoa vai onko se viikottaista. Ja todellakin laukka on pyörivämpää, voimakasta ja upeaa kun esteitä hypätään ainakin kerran viikossa.

Este ei ole korkea, mutta kuvasta ei jää epäselväksi mikä osa kroppaa tekee töitä! Kesä 2013.

Jumppasarjat, rataharjoitukset... Estetunneilla laukataan paljon, laukkoja vaihdetaan lennosta, tehdään nopeita käännöksiä ja ponnistuksia, ponnistuksia, ponnistuksia. Kyllä sitä pattia rupeaa pyllyyn tulemaan kun noilla takajaloilla heitetään yli 500 kg ilmaan kerta toisensa jälkeen. Aivan upea treenitapa. Ja Selma ainakin rakastaa hyppäämistä vaikka se myös on välillä liiankin jännää (jos on erikoisesteitä).

Ravilla lähestyttävä pieni ristikko (näkyy punainen tötterö oikealla) jonka jälkeen yksi laukka-askel ja okseri. Vihreä puomi on 95 cm tässä kuvassa. Aloitimme 60 cm ja lopetimme 100 cm, joka on tällä hetkellä Selman ennätys. Kesä 2013

Valmentautuminen

Valmentautuminen on kovempaa treeniä hevosellekin kuin omin päin ratsastelu. Hyvä valmentaja vie ratsukon mukavuusalueen ulkopuolelle, teettää toistoja paaaaljon enemmän kuin niitä tulee arkiratsastuksessa ja "ruoskii" parempiin suorituksiin. Niin ratsastaja kuin hevonenkin ovat hyvän valmennustunnin jälkeen huomattavasti hikisempiä ja kaikkensa antaneita kuin itsenäisen "vähän sinnepäin" ratsastuksen jälkeen. Usein luulee tekevänsä oikein ja riittävästi ja kuvittelee hevosensa menevän hienosti, mutta totuus voikin olla aivan toinen ja ammattitaitoinen valmentaja saa annettua uudet eväät siihen itsenäiseen ratsastukseenkin. Valmennuksen olisi hyvä olla säännöllistä ja jos ei viikottaista niin ainakin joka toisella viikolla.

Suokkivalkka talvella 2013. Minä ja Selma keskellä. Kuva: Virva Hakala

Tähän reseptiin lisään jatkossa vielä laukkavedot raviradalla ja toivon että sitä myötä Selman vauhtikestävyys paranee samoin kuin laukkaan saa lisää työntövoimaa. Jos siis selvitään varsomisesta normaalisti. Ja selvitäänhän me. :)

Lisää aiheesta tekstissä: Lisää massaa?