Näin tänään Selman viikon tauon jälkeen! Olen onneksi saanut Selmalle liikuttelijoita ihan mukavasti, mutta auton ajaminen on ollut kivuliasta ja talliympäristö liukas, joten olen pysytellyt kotona ja koittanut lepuuttaa polveani mahdollisimman paljon. Koska tiedän että Selma pudottaa jo talvikarvaansa rytinällä ja olen intohimoinen harjaaja, on muutaman päivän sormia syyhyttänyt päästä harjaamaan sitä. Tänään lopulta ihana ystäväiseni lähti mukaani, lupautui ratsastamaan ja vieläpä antoi luvan myös kuvata ja julkaista kuvia täällä! Selmassa ei vieläkään hirveästi näy että laskettu aika on n. 27.4.
Kelit on täällä olleet pitkään sitä +3 C- +5 C, tuulee, sataa räntää tai lunta. Eli kenttä on jokapäivä erilainen. Jäässä, sohjossa, moukkurainen tai liukas. Tänään se oli ihan ok.
 |
| Tämmöinen maneesi meillä. ;) |
Selmalla oli ohjelmassa tänään paljon pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä, peruutuksia, väistöjä ja voltteja. Pitkillä sivuilla sai ravattua ja laukauttua ja kuvan tässä päässä myös mentyä ravissa ympyrällä. Näillä keleillä kiittelen aina itseäni siitä uppiniskaisesta 6 hokin ravikenkään kengittämisestä. :)
 |
| Tällä nimenomaisella estesatulalla ei ole kovin miellyttävä tuuppailla. Koulusatulaa odotellessa... |
 |
| Järkytin Selmaa ja nakkasin kepin maahan. Minullakin on hokki. :P |
 |
| Mitenniin mammalla muka keskittymishäiriöitä? |
 |
| Varsomiseen noin 7 viikkoa aikaa.. Juu-u. Ja tämähän on siis laukanNOSTO. |
Kuvanlaatu ei taas päätä huimaa kun kännykällä joutuu pärjäämään. Mutta Selma oli oikein tyytyväinen kun pääsi liikkumaan parin vapaapäivän jälkeen ja sai pitkästä aikaa myös ottaa pikku laukkapätkiäkin. Se tarjosi ystävälleni laukkaa ennen kuin ennätti edes apuja antaa, joten ei ilmeisesti tunnu pahalle vieläkään. Selma saa kyllä itse päättää mitä askellajia mennään. Harmittaa kun maastoon ei ole mamma päässyt kohta kahteen viikkoon. Lainakuskit eivät uskalla lähteä yksin vieraisiin maastoihin ja jos jollekin on tutut maastot, niin pääsee ratsastamaan vasta hämärän jälkeen. No, toivottavasti pian onnistuisi.
Pakko mainita, että kylläpä saikkulaisen sydäntä lämmitti kun seisoskelin tarhaan vievän tien päässä ja odottelin kun ystäväni toi Selmaa sieltä ja minut nähdessään tamma hörisi! <3 Ihana. Selma on kyllä sellainen hörhöttelijä, mutta eipä jäänyt epäselväksi että jälleennäkeminen oli sillekin ilo! :)
VastaaPoista