Pakahdun kohta innosta!!

Sain nimittäin käsiini ensiviikon lukujärjestyksen ja se näyttää aika mahtavalta! Olen Hinkulassa siis keskiviikosta perjantaihin (tiedossa pientä hiljaiseloa sille ajanjaksolle täällä) ja voi pojat miten mielenkiintoista matskua armaat opettajamme ovat taas meille järkänneet. :) Keskiviikko opiskellaan koko päivä hevosyksilön tunnistamista ja arvioimista (lemppariani). Torstaina lähdetään Savonian amk, jossa aamupäivä kuunnellaan ell Krisse Koikkalaisen luentoa hevosten lääkityksestä (varoaika, teurastuskielto, dopingsäännöt, rokotukset, lainsäädäntö), sitten tunnin verran ell Ulla Huttusen luentoa aiheesta hevosen maahantuonti ja maastavienti (hevosen osto ulkomailta/ myynti ulkomaille, kilpailumatkat ulkomaille ja takaisin) ja kohokohtana iltapäivällä siirtyminen Vieremälle jossa tapahtuu hevosen aukaisu! Eka kerta minulle! Perjantain aiheena on omalla koululla hevosalan yrityksen perustaminen (lemppariani). Henkisesti hypin täällä tasajalkaa, kun ei tuo polvi vielä kestä moista. Doing doing doing, jippii jippii jippii!!

Muuten on ollut vähän alamäkeä. Eilen oli tarkoitus saattaa yhteen pitkästä aikaa Selma ja esteratsastajansa Sari, odotimme molemmat innolla jälleennäkemistä. Mutta kelit muuttuivat liukkaiksi ja koska tallin alueita ei hiekoiteta alkoi minua pelottaa lähteä sinne köpöttelemään. Polvi on nimittäin todella löysä lihasten ennätettyä surkastua sen ympäriltä eikä vaadita kovinkaan kummoista liikettä että se muljahtaa uudelleen. Olen tullut tästä jo hiukan hysteeriseksikin. Se ei nimittäin ole kovin miellyttävä tunne kun polvilumpio pullottaa jalan sivulla eikä tämä saikkuilukaan tee ollenkaan hyvää pääkopalle enkä siis halua jatkosaikkua. Joten jouduin ilmottamaan Sarille etten uskalla lähteä tallille, eikä hänkään halunnut sitten mennä yksin kun ei ole Selmaa uudella tallilla vielä liikutellut aikaisemmin. Minun on lähdettävä ostamaan jotkut mummopiikit kenkiin, ei tästä tule muuten mitään. Kunhan uskaltaisin lähteä liukastelemaan sinne ostoksille... Nyt tuolla vihmoo jotakin jään ja veden sekaista mönjää joka teki mukavan lasituksen maahan. Hyh.

Toinen huolenaihe on ollut se, että Selma on ollut vähän ep. Epäilin naulanpainamaa ja kengittäjä kävi korjaamassa oej kengän uusiksi. Hetken näytti että se helpotti ja Selma liikkuukin huomattavasti paremmin kuin ennen korjausta, mutta silti nyökkii ravissa kovalla pohjalla. Selma liikkuu aika harvakseltaan ja pääosin käyntiä muutenkin, niin en ole nyt vielä hirveää haloota tehnyt asiasta. Se siis liikkuu muuten ihan reippaasti ja tasapitkin askelin, mutta nyökkii päällään. Missään jalassa ei ole lämpöä eikä turvotusta. Seuraan tilannetta. Kunhan kelit sallii siltä otetaan kengät jokatapauksessa pois lähestyvän varsomisen takia ja mielellään kaviot saisivat nyt kasvaa vähän että ne saa muotoiltua sitten kengättömään elämään sopivaksi. Ravatessa se nyökkää siis aina kun oej osuu maahan, aivan samalla tavalla kuin viime kesänä kun sillä oli jännetupintulehdus siinä jalassa. Olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että ehkä se heikompi jalka nyt vaan rasittuu kun painoa on varsan takia enemmän. Vaikka toisaalta ei se nyt välttämättä mitenkään heikompi jalka ole, kudokset tosin silloisen turvotuksen takia venyivät ja klinikka ell sanoi silloin että se voi turvotella vielä kauankin ennen kuin kudokset palautuu. Mutta siis jänteet sillä on kokoajan olleet ihan priimat. Hirvittävän hankalaa tuollainen pieni ep liike. Jos sivusta seuratessa sen pään peittää kädellä, liikkuu tamma aivan normaalisti, letkeästi ja mielellään. Mutta sitten kuitenkin johonkin koskee kun pitää nyökkiä. Plääh. No, klenkataan sitten molemmat, tosin Selman meno näyttää paljon paremmalle kuin omani.

Onneksi on koulua tiedossa niin saa muuta ajateltavaa. Lisäksi odottelen Horzen tilausta josta on tulossa Selmalle lopultakin se kauan suunnittelemani puuvillainen vohveliloimi (joo, vaaleanpunainen :P) ja uudet hivutussuojat taakse. Aika repaleiset onkin nuo nykyiset, jotka sain ystävältäni jo valmiiksi repaleisena. Mutta hyvin ovat palvelleet! Selma on kummallinen herkkäkinttu sillä lähes kaikki jännesuojat (jopa melkein 90 e Eskadronin suojat) hankaavat sen karvat vinksin vonksin. Lampaankarvalla vuoratut nahkasuojat hankasi sitten ihan verille asti (voin myydä koko setin (etusiin ja takasiin) 40 e jos on tarvetta pollelle jolla on pitkät vuohiset)... Kokeillaan nyt noita uusia, kuvassa näytti ainakin sellaiselta että ei pitäisi hangata. Olisi mukavaa jos ei tarvitsisi käyttää suojia ollenkaan, mutta kun on ahtaat liikkeet takana ja oikeasti hivuttaa niin on vähän pakko. Pinteleitä en uskalla taakse laittaa, kun jotenkin pelkään että se repii hivuttaessaan ne tai kenkä tarttuu jotenkin kiinni siihen pinteliin tai jotain. Hössöttäjän piirteitä alkaa tulla pintaan jostain syystä iän mukana. Alkaa vaan jo tympiä kun kohta on mennyt niin paljon rahaa noihin suojiin kun joutuu kokeilemaan kaikkia malleja ja sortteja eikä mikään tunnu passaavan. Selman jalat ei kestä myöskään linimenttejä. Ostin oikein erityisen hellävaraista arnikalinimenttiä sen jännetupintulehduksen hoitoon, niin kolmen hoitokerran jälkeen oli aivan ruvella koko jalka! Huhhei. Selma-rassu...

Varsuli on todistettavasti hengissä mahassa sillä toissapäivänä ratsastaja kertoi ettei melassiveden juomisesta ollut meinannut tulla mitään kun maha oli pomppinut oikein urakalla. Aina kun olen käynyt on vaavi ollut unilla enkä ole tuntenut potkun potkua. Hyvä siis kuulla että elossa ollaan. Laskettuun aikaan on 5 viikkoa ja rapiat. Ennätän seuraavan lähijakson jälkeen käydä vielä toisen lähijakson koululla ennen kuin Selma poksahtaa. Seppoa se tosin piteli viikon yliaikaa. Varsan tilaaja pohdiskeli että jos tamman tekee, niin silloin saattaisi tulla ajallaan. Haha! No, katsotaan meneekö toukokuun puolelle. Tuleeko pääsiäis- vai vappuvarsa. ;)

Selman esikoinen ori Seliseli Kuupeli aka Seppo (s.2012) kotonaan maaliskuussa 2014 ruunakaverinsa Vihurin kanssa kirmailemassa. Kuva: Jutta Makkonen