keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Uusi satula ja muita syksyn kuulumisia

Sen energian minkä olen käyttänyt opintojen edistämiseen ja yrityksen pohjatyöhön, olen näköjään totaalisesti ottanut bloggaamisesta. Noh, hiljaiselon tuloksena on luonnontuotealan ammattitutkinnosta suoritettuna jo 3/5, joten hiphei ja kippis! Vaikka kuusenkerkkätervakuohujuomalla. ;) Suoritettuna on luonnontuotteiden talteenottoa, neuvojana toimimista ja palvelujen tuottamista. Jäljellä vielä isoin työmaa eli luonnontuotealan yrityshommat liiketoimintasuunnitelmineen ja vähän kepoisempi, mutta aikaa vievä hyvinvointituotteen kehittely, valmistaminen, brändääminen jne. Ideoista ei ole kyllä pulaa! Toukokuun lopussa pitäisi sitten juhlia valmistujaisia, yrityksen perustamisaikataulusta en sano mitään, koska en itsekään tiedä.

No joo, ruvetaan pläräämään valokuva-albumia niin muistelen samalla mitä viime postauksen jälkeen onkaan tapahtunut. Ei hirveästi mitään.

9.9. Oonan kanssa lähdössä ajamaan.
Liikutus on ollut vähän säännöllisen epäsäännöllistä. Välillä on tullut viikon taukojakin, mutta kyllä nuo on vielä käsissä pysyneet vaikka aika reippaita ovatkin. Siinä mielessä tuo "aktiivipihatto" on siunaus, että liikettä tulee tavallista karsinassa ja pienessä tarhassa seisomista huomattavasti enemmän. Kenttä ei tietenkään ole käytössä ennen kuin nurmipohjalle tulee kunnolla lunta, päästään linkoamaan ja sitten pakkanen napakoittaa pohjan. Sitä odotellessa kolutaan metsiä.

17.9. Pasi kiipeili tallin ylisillä ja tuli moikkaamaan Selmaa. Meinasi niskat naksahtaa kun hönö koitti zoomailla sinne korkealle. :D Kuvassa myös heilahtanut Elina.

Poniini 19.9.

Riimi hankasi tukkaansa ja häntäänsä pahemmin kuin Selma kesän aikana. Mutta sillä on myös aika ohut harja, eikä paljoa vaadi että katkeaa. En tiedä kestäisikö harja seeprapyjamaakaan. 19.9.
Syyskuun loppuun saakka pidettiin hevosia iltapuuroista aamuheinien syöntiin asti tarhassa ja sitten laskin lauman vielä tallin takaiselle rinnelaitumelle tekemään syyssiivousta horsmista. Joskus nauratti kun heinät syötyään lauma kipitti tallille odottamaan että tulen avaamaan portin.

"Syötiin jo heinät, voitko avata portin?" Varustehuoneessa ei ollut vielä oikeaa ovea, vaan appiukon tekemä vaneriviritys. Ponia kiehtoo kovasti kyseinen huone. 24.9.
Lokakuussa tuli minulla ja Selmalla 10 vuotta kavioliittoa täyteen! Aika hurjaa. Muistan vieläkin elävästi kuinka oli pari viikkoa aikaa opettaa se pitämään kuolainta suussaan, kun olin ilmoittanut sen Nurmeksen varsanäyttelyyn 2-vuotisluokkaan. :D Siirapilla se sujui. Otettin asian kunniaksi sitten ihan virallinen vuosipäiväkuvakin.

10 vuotta toisiamme kestetty, menee helposti 20 vuotta vielä lisää. Tai en tiedä onko Selma samaa mieltä... 6.9.

Maastoilua maastoilua maastoilua. Onneksi se on meidän juttu.

Kaksistaan lähdössä lenkille 12.10.

Harmi kun kuvaan ei kännykällä onnistu ikuistamaan horisontissa siintäviä sinisiä vaaroja. 12.10.
Sitten siihen satulaan. Riimi luopui Teknasta ja siirtyi Sydneyn käyttöön. Tekna oli sille himpun liian leveä, mutta toki satula on muokattavarunkoinen, joten olisihan sen voinut kaventaa (reilulla 100 eurolla). Minua alkoi kuitenkin ajan myötä enemmän ja enemmän vaivaamaan se, että satula tuli niin pitkälle sen selässä (17,5"). Ei kuitenkaan taaimman kylkiluun yli, mutta juuri sen kohdalle. Lisäksi kaksi ratsastajaa valitti, että selkä kipeytyi aina Riimillä ratsastaessa, joten aloin plärätä satulamarkkinoita sillä silmällä. Ja osui silmä sitten lopulta kultakimpaleeseen, joka kulkeutui Pasin työn sijainnin myötä kätevästi, eikä tarvinnut postitella. Ja kuinkas ollakaan, sehän istui todella paljon paremmin kuin Tekna, joka sekin oli parempi kuin sitä edeltävä. Aikaisemmat satulat ovat olleet Riimille liian leveitä. Sen selkä on lyhyt ja se on aika kuikelomallia edestä. Nyt kiinnitin huomiota, että tämä Sydney oli ensinnäkin pieni koulusatula 16" ja lisäksi pykälän tai pari kapeampi kuin Tekna. Ja eipä purista edestä eikä tunnu heittoistuimelle!

Aino lähdössä Riimin kanssa ensimmäiselle maastoretkelle uudella satulalla. 17.9.


Riimin selkään olisi mennyt varmasti 16,5", jopa 17" satula ilman sitä ahdistusta että tulee liian taakse, mutta kun tämä nyt kaikin puolin on passeli ja myös ratsastajat ovat kaikki siihen rakastuneet, niin se on sitten se. Vaikka meikäläisen ahteri ehkä pursuilee yli. Mutta en minä Riimillä useinkaan mene. Ihan ok on minunkin tuolla istua. Konsultoin Miraa satulansovitustilanteessa, hyvin onnistuu videopuhelulla! Oli siinä varmaan näkemistä, kun koitan saada kamerassa näkymään tarvittavat asiat ja puhelimesta kuuluu "Aino, nousepa ylös, nyt istu alas, työnnä Maiju käsi tonne väliin.." Mutta kyllä on aina mukavampi saada varmistus omille havainnoilleen. Kiitos Mira!

Syksyn myötä on myös huvittunutta järkytystä tuottanut se, että Ainon jalustinhihnoja on jouduttu taas pidentämään, vasta alkukesästä pidennettiin reijällä, niin nyt todettiin, että kiepit saa jättää pois! Apua! Täytyy alkaa valmistautua Ponnysta luopumisen tuskaan pituuskasvun myötä... Vaikka niinhän sitä ollaan puhuttukin, alusta saakka, että pidetään vain pari vuotta poniinia. Snif.

Hyvin menee, matkaeväs hallussa! 17.9.

Meni ihan metsään... 17.9.
Ensilumijärkytykset tuli 20.10., mutta ne suli pois.
Tallin takuiset 22.10.

22.10.
Kuun lopulla tuli taas lunta. Minä, Riimi ja ilveksen jäljet 31.10.

Marraskuu alkoi rapsakalla pakkasella ja pääsin kokeilemaan käyntityötä kentälläkin Riimin kanssa. Mutta lumet lähti ennen kuin siitä pidempää iloa seurasi.

Allekirjoittaneessa reilusti huvitusta herättänyt munkkipossu 1.11.

Riimikin harmaantui kertaheitolla! 1.11.

Ja taas maastoillaan. 1.11.
Loimittanut en ole koko syksynä kuin kaatosateella joka jatkuu yli 4 tuntia. Toki liikutuksen jälkeen loimitetaan normaalisti, mutta siis sään takia. Viime talvena hevoset eivät viihtyneet pihatossa juurikaan, mutta kevään ja kesän aikana ne oppivat lopulta hyödyntämään sitä sääsuojana. Tai ehkä talvella vaan on aina hyvä sää? Jännä nähdä tuleva talvi. Mutta viime talvena nukkuivat yönsäkin siellä hangessa, Riimi loimi niskassa ja muut ilman. Nyt kun Riimi on kasvattanut karvaansa samassa tahdissa kavereitten kanssa, ei sekään näy olevan enää kylmänherkkä. Eikä näy jäykistyvänkään. Huonolla kelillä lauma menee pihattoon ihan suosiolla, mikä on kyllä huippu juttu. Ei tosiaan tarvitse joka ripsaukseen ja räntämyrskyyn olla loimittamassa. 

Varustehuoneeseenkin saatiin oikea ovi, tuplaikkunat, valo ja lämmitys! Jei! Kyllä nyt kelpaa. Ikkunaverhotkin on tänään postissa ja pääsee iltatallin aikaan sisustamaan lisää. Eilen illalla sängyssä pukkasi idean harvemmin käytettävien loimien säilytykseenkin. Kunhan saadaan roskakatosprojekti valmiiksi, niin ehkä sitten jatketaan sisätöissä. Tai tietysti jos kelit on huonot pihalla rakentaa niin...

10.11.
Olen päässyt pitämään myös 4H:n heppakerhoa, jossa käydään SRL:n Perushoitomerkin asiat ja halukkaat saavat myös suorittaa merkit keväällä. Ihanaa, että meidän kylällä on pieniä innokkaita heppahöperöitä niin paljon! Lämpimässä varustehuoneessa on kiva opetella teoriaa ja sitten makuuhallin puolella käytäntöä.

Aino, synttärisankari 12 v.! 10.11.
15.11.
Riimi sai myös uudet suitset, ihan anatomisesti muotoilulla niskahihnalla. Turparemmissä loppui säätövara, ja jäi himpsun liian alas. Jännä, että reikiä oli kiristämiseen, mutta itse remmi levenee niskahihnaa kohti niin, ettei solki enää mahdu liukumaan niille viimeisille rei'ille. Noh, mitäs ostin Horzen suitset. 

Siinäpä ne, tämän tallin kuulumiset. Jos joku haluaa seurata mitä siellä kiireisemmällä rintamalla tapahtuu, niin facebookista löytyy yrityksen hautomissivustoni tästä linkistä. Pitänee kalenteriin varata aika tälle kirjoittamisellekin. 

torstai 7. syyskuuta 2017

Hyönteisallergia? Testin tulokset ja muuta terveydenhuoltoa

Syksy on kulunut allekirjoittaneella metsässä kahdella jalalla mönkien, sillä ensi tiistaina on luvassa opinnoissa sienitesti. Sellaiset 120 sientä pitäisi olla hallussa. Ja vieläkin välillä mietin oliko se vanuvillaseitikki ja valkojalkaseitikki, vai valkovilla- ja vanujalka... Unissani olen kaivellut opettajan koriin herkkutatteja maan sisältä ja hereillä pähkäillyt miten ikinä osaan erottaa nummitatin, lehtikuusentatin ja kangastatin. No pillistöstä joo, mutta mikä oli kenenkin pillistö?? :D Onneksi en ole ainoa meidän luokasta kenellä meinaa jo epätoivo iskeä.

No, mutta asiaan. Selman kutina on ollut koko kesän melko samanlaista kuin ennenkin, tosin kuten aiemmin selvitin, ei jouhia ole hangattu juuri lainkaan, enin reaktio on ollut mahassa. Sitä oli jo viime kesänä, kun kuvittelin Selman saaneen taas hiekkaa mahaansa (se löi itseään toistuvasti etusella rintaan, pää alhaalla, huuli pitkällä ja huojuen). Silloin tajusin jossain vaiheessa kurkata mahan alle ja näin kutisevaa ihottumaa joka oli potkuista ärtynyt. Sen sai hoidettua kyllä nopsasti ja ongelma hävisi. Tänä vuonna homma räjähti käsiin heinäkuun lopulla. Koko kesän Selmalta oli karissut karvaa niin, että joka päivä kun mahaa hoitaakseni avasin loimen mahapussin, sieltä tipahti kämmenen kokoinen karvapallo. Siis joka päivä. Sellaista se oli viime kesänäkin, enkä sillälailla osannut siitä heti huolestua, kunhan ihmettelin mistä sitä karvaa niin paljon voi pudota. Mutta sitten mahan potkiminen ja pajupuskissa hinkkautuminen lisääntyi ja lisääntyi ja vielä lisääntyi ja aivan parissa päivässä koko hevosen alapuoli oli täynnä märkivää rupea, kaljuja kohti ja turvotusta.

28.7.2017



Kainalot.
Rupea oli myös alahuulessa, utareissa ja myös värkissä hännän alla. Soitin siltä seisomalta eläinlääkärille. Suljimme puhelun aikana pois märkäruven (se on ollut Selmalla, tunnistan kyllä) ja sienen (sekin on nähty). Mielestäni äkillinen oireiden purskahtaminen viittaa allergiaan ja varsinkin kun herkkyysoireita on muutenkin ollut. Kerroin että en usko polttiaisallergiaan, sillä Selma ei reagoi polttiaisiin, mutta joko se on syönyt jotain sopimatonta tai sitten allergian aiheuttaa joku muu. Eläinlääkäri tuli käymään ja ihmetteli kovasti tällaista ihoreaktiota. Hän oli konsultoinut muita eläinlääkäreitä jo etukäteen eikä kukaan ollut törmännyt vastaavaan. Otettiin raapenäytettä, karvoja, rupia, nahkarämpäleitä ja verta putkiin, ottipa hän vielä valokuviakin näyttääkseen kollegoille. Ohjeeksi saatiin kortisonisuihkeella suihkuttelu ja pesu Hexocil-shampoolla. Pesu selkeästi helpotti, mutta suihke kirveli, varsinkin avoruvissa. Vuorottelin suihkeen kanssa niin, että laitoin joka toinen päivä suihketta ja jokatoinen päivä Jodopax-voidetta joka kuivatti märkivät ruvet. Alahuuli ja hännän alus umpeutuivat nopsaan, mutta maha tuntui toivottomalta. Turvotus laski kyllä kainaloista ja mahasta hoidon aikana. Kun kortisoni loppui, jatkoin Hexocil-pesua tarvittaessa ja jatkoin hoitoa yrttiöljyillä. Pikkuhiljaa alkoi helpottaa, mutta tälläkin hetkellä mahasta on kuivia rupia nähtävissä ja välillä kutittaa.

4.8.2017




Allergiatestin tuloksia odoteltiin kaaaaaauan. Soitin välillä jo lääkärille, kun aikaa oli kulunut kolme viikkoa. Hänen tekemissään bakteeritutkimuksissa karvoista ja ruvista ei ollut löytynyt mitään merkittävää, että odotellaan vaan labratuloksia ja hän soittaa sitten.

Kun mietittiin mitä ylipäänsä lähdetään testaamaan allergiatestillä, suljin pois kasvitestit, koska ne valitettavasti keskittyvät kaikki siitepölyyn, eivät syötyyn kasviin. Ja aika hankalaahan se olisikin ollut testata varmaankin. Lähinnä kiinnostaisi itseä testata syödylle valkuaiselle allergisuus, mutta en tiedä voiko sellaista edes testata. Toki viljat ja sellaiset voidaan testata, mutta Selma ei syö viljaa eikä sen ruokintaa ole mitenkään muutettu, joten yhteistuumin suljettiin pois ruokintaan liittyvät asiat (myös puutokset). Päädyin valitsemaan hyönteisallergiatestin, sen hinta oli kyseisessä laboratoriossa 130 e plus kulut.

Lopulta puhelu tuli. Selma on allerginen paarmalle, mäkäräiselle, pistokärpäselle ja tietysti, miksipäs ei, TORAKALLE. Ei ole muuten meillä torakoita, joten sen osalta voi huokaista. ;) Paarmalle reaktio oli aika suuri ja se varmaan pystyy puremaan myös loimen kankaan läpi. Mäkäräinen pääsee tisseille ja silmille, sekä kainaloihin kyllä.



Sinällään edelleen kummaa että reaktio tuli noin kamalan äkisti isoksi. Olisiko sitten kaikki hyökänneet kerralla kimppuun lyhyessä ajassa. Paarmalle olisi siedätyshoitoa saatavissa, onko kenelläkään käytännön kokemusta siedätyshoidoista hevosilla? Miten tapahtuu ja mitä maksaa?

No, onpahan sekin nyt tutkittu.

Tähän terveydenhuoltoon kun päästiin niin laitetaan kuvakollaasia kavionhoidosta perään, kun en ole pitkään aikaan laittanutkaan.

Itse itsensä rauhoittanut. :D 14.8.2017 Katsokaa miten hyvä tukka meillä on! Tuo lyhyempi kohta keskellä kaulaa ei ole tänä kesänä katkennutta, se ei viime talvena kasvanut ollenkaan ja vain puolet harjamarron paksuudesta tuotti edes jouhta. Tänä kesänä se on vihdoin alkanut kasvaa ja sille "kaljulle" osalle harjamartoa on ilmestynyt vaaleaa uutta jouhta. :)

Ennen...

Ja jälkeen. :)

Yhtään ei huolestuta, että mitä se seppä lähti autolta hakemaan. 

Eilen oli sitten hammashuoltopäivä kun pitkästä aikaa saatiin Marika Hirnuvasta Hampaasta Suomeen. Edellinen kerta kun ollaan onnistuttu pääsemään taiturin kalenteriin oli silloin, kun Hulda oli vielä imetyksessä. Toivotaan että päästään vuoden kuluttua uudestaan!

Loppuviilaus.

Marika hoiti kaikki kolme tallin asukkia. Kaikilla oli piikkejä, Selmalla on onneksi niin iso suu, ettei piikit ole koskaan tehneet haavaumia poskien limakalvoille, mutta Riimillä ja ponilla tilanne on toinen. Kummallakin pojalla oli haavaumia. Marika tekee raspauksen jälkeen yksilölliset hammaskartat hevosille ja näyttää samantien mitä löytyi ja mitä korjauksia hän teki. Lisäksi hammaskartat saa sähköpostiin. Tässäpä Selman ja Riimin leegot, korjatut ongelmat on mustalla kuvattu:

Selman suu.

Selmalla on ollut porraspurenta, joka tarkoittaa noissa sivukuvissa näkyvää ilmiötä, jossa joko ylähammas on korkeampi kuin muut ja näin ollen sen vastaparina oleva alahammas muuttuu matalammaksi. Tai päinvastoin. Kyse on milleistä, mutta liian korkeat hampaat pitää tietysti tasoittaa, ettei syöminen vaikeudu. Vuoririvistöltä näyttävät ovat poskihampaat ylhäältä katsottuna, terävät huiput kuvaavat ylähampaissa ulkoreunaan kehittyneitä piikkejä ja alahampaissa sisäreunaan. Eli ylähampaiden piikit voivat viiltää sinne poskeen ja alahampaiden piikit kieleen. Näiden lisäksi Selmalle oli muodostunut etuhampaaseen vasemmalle puolelle väkänen, jonka Marika silotteli.

Riimin suu.
Riimin hampaista Marika tuumasi heti nähtyään, että voisi olla 15-vuotiaan kalusto eikä 22-vuotiaan, mikä oli tietysti kiva kuulla. Riimi on ollut aika hidas syömään väkirehujaan. Se myös laihtuu hyvin herkästi ja välillä klimppailee vihreitä limaklönttejä, joten odotin varsin suurella mielenkiinnolla mitä suusta löytyy. Siellä oli samaa porraspurentaa kuin Selmallakin ja lisäksi molemmilla puolilla kahden viimeisen poskihampaan välissä on rako, eli diasteema, jonne oli jäänyt vähän ruohoa. Tulehdusta ei ollut ja Marika kertoi, ettei sille tarvitse tehdä mitään muuta kuin seurailla ja haistella hengitystä. Jos alkaa pahaa hajua tulla, niin silloin diasteemat ovat tulehtuneet ja hoito on välttämätöntä. Lisäksi Riimillä oli tosiaan yläposkihampaissa pahat piikit varsinkin vasemmalla puolella, siellä oli haavaumaa tullut poskeen. "Ei vanhuuden merkkejä." Jes!

Kaikille asukeille kuulema riittää hammashuolto kerran vuodessa, joten toivottavasti nähdään Marika seuraavan kerran ensi kesänä/syksynä kun Suomessa pyörähtää.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Hei hei Heinäkuu!

Mihin ne viikot oikein häviää? Vasta kesäkuu kääntyi heinäkuuksi ja nyt on jo viimeinen päivä.

Meidän kesä on mennyt suhteellisen leppoisasti. Polkaisin pari kertaa monttuun ja sain selkäni taas sen verran ärtymään, ettei ratsastaminen tuntunut kauhean kiehtovalta. Niinpä lähes koko heinäkuun ihailin Selman hanuria. Ja mikäpäs siinä.

Syntymästään säikähtänyt. 1.7.

Valjastan Selman aina irti pihalla. Tässä se on parkkeerattu jo kärrin eteen ja saanut "Siinä!" -komennon, mikä tarkoittaa että ei liikahdeta ennen kuin käsky käy. Toki katastrofin varalta Riimi ja Pasi hengaa edessä. 1.7.

Tammanvartijat. :D Eipä tuota hirveästi tartte vahtia.




Hevoset ovat kiertäneet laidunlohkoja suunnilleen siihen tahtiin, että ne ovat pihaton yhteydessä n. 2 viikkoa, talon takana rannassa n. 7 pv, ylemmällä lohkolla 4 pv ja kentällä 3 pv ja sitten taas pihattoon. Ovat myös olleet huonon kelin (sade tai kova paahde) pihatossa pienennetyllä alueella joitain tunteja. Seuraavat kuvat on otettu ylemmmältä talontakuiselta lohkolta 7.7.



Sopivan tuulinen päivä, niin Selman pyjama oli pesussa.

Puskajussi. :D

Vanhan pitää venytellä niskojaan makailun jälkeen. <3






Riimillä kesti epäilyttävän pitkään vaihtaa talvikarva kesäkarvaksi. Se alkoi kevättalvella näyttää minun silmääni matoiselta, koska sen kylkiluut alkoivat tulla pintaan, maha kuitenkin oli pyöreä ja toisaan pitkä karva vain roikkui kiinni vaikka alla näkyi lyhyttä ja uutta kesäkarvaa. Soitin eläinlääkärille saisinko sille matolääkkeen ilman kakkanäytettä, koska on mielestäni aivan selvä tapaus. En ole Selmaa aikoihin enää madottanut keväisin sillä sen lantanäytteet ovat olleen puhtaat, ponilla on ollut sama homma. Riimi on kuitenkin jo 22-vuotias ja vanhemmilla hevosilla vastustuskyky sisäloisia vastaan heikkenee. Tietysti myös aineenvaihdunta heikkenee ja sekin on yksi syy huonolle karvalle. Eläinlääkäri oli puhelimitse aika varma, että Riimillä on cushing. Itse vähän nostin kulmiani, sillä jostain syystä olen kuvitellut, että se on ylipainoisten ongelma ja Riimi taas on ennemmin taipuvainen laihtumiseen kuin lihomiseen. Se on myös hyvin energinen ja pirteä ja sen lihakset ovat hyvässä kunnossa, eikä se myöskään juo/virtsaa poikkeavan paljoa. Mutta nämä asiat eivät kuulemma tarkoita etteikö Riimillä olisi cushing. No, saatiin matolääke ja pari viikkoa sen antamisen jälkeen karva alkoi tippua. Pitkään Riimi piti kiinni leukaperissä olevista haivenista ja kyljessä oli myös vielä heinäkuun puoliväliin hahtuvia,  mutta nyt se on täysin sileässä "arabikarvassaan". Syksyllähän ymmärtääkseni cushing-kokeet on otettava, mutta jotenkin tuntuu hupsulta niitä ottaa kun ei ole oikein oireita. ennemmin kyttäilisin noita sisäloisia ja tästä viisastuneena annan syksyn matolääkkeen jälkeen jo kevättalvella seuraavan. Toki kokeet otetaan jos oireita alkaa ilmaantua (iäkkään hevosen hitakainen karvanvaihto ei mielestäni pelkästään riitä, varsinkin kun se teki hienon ja kiiltävän kesäkarvan).



Riimi myös kokeili miltä tuntuu piehtaroida maa-ampiaispesässsä. Seuraus oli koko oikeaan takajalkaan, reiteen ja lautaseen ylettävä nokkosihottuma ja se, ettei ruuna meinannut pysyä pystyssä vaan alkoi jatkuvasti kaatua terveelle jalalle. Lievästi sanottuna säikähdin hitokseen, että nyt se kuolee käsiin. Varsinkin kun en tietenkään ollut todistamassa ampiaisten iskua. Pasi oli nähnyt Riimin piehtaroivan ja sen jälkeen se oli saanut tolkuttoman pukkihepulin, mikä ei ole ollenkaan sen tapaista. Siitä meni minuutti ja minä näin kun se alkoi potkia ilmaa sellaisella karatepotkulla suoraan sivulle sillä purrulla jalalla. Ja sitten alkoi se horjuminen. Otettiin lauma talliin ja tajusin että polle ei oikeasti aio pysyä pystyssä ja se terve jalka joutuu tolkuttoman painon alle (mikä ei vanhalla hevosella ole kovinkaan hyvä juttu, kun nivelet ei varmasti ole enää aivan priimat). Niinpä parkkeerasin sen seinän viereen, jotta se nojaisi siihen ja soitin eläinlääkärille. Tultiin siihen tulokseen että odotellaan ja kylmätään kinttua. Sillä se meni sitten ohikin, onneksi. Olen kyllä kuullut vastaavista tapauksista, mutta ei ole tähän päivään mennessä omalle kohdalle ole osunut.

Asiasta pahvilaatikkoon, Selmalla ei olla tuuppailtu koulua sen jälkeen kun talvikenttä tuli keväällä käyttökelvottomaksi. Se on siis ollut puskaratsu ja ajohevonen sittemmin. Asia muuttui hetkellisesti, kun Mira tuli käymään. Oona tuli myös mukaan tuuppauspäivänä ja sai Miralta vinkkejä Selman ratsastukseen. Tämä tapahtui siis 14.7.









Oli ihana nähdä, miten helposti Selma muisti kaikki jutut ja kuinka kivasti se kantoi etuosaansa ylhäällä säästä ja lavoista asti. Eron entiseen huomasi siitä, että se ei jaksanut kantaa niin kauaa kuin ennen. Mutta kyse oli vain huvihumputtelusta, joten se ei kyllä haitannut mitään.




Selman tukkakutina on pysynyt tänä kesänä todella hyvin hanskassa. Koska kutina liittyy selvästi vihreän ruohon syöntiin (se alkaa n. 2 pv vihreään totuttelun jälkeen, aivan sama mikä ötökkätilanne on silloin) aloitin harjan ja hännän yrttiöljyhoidon heti vihreän syönnin alettua, samoin loimituksen. Loimi on Selman kohdalla lähes pelkästään suoja jouhien katkeiluun, se ei sinäänsä vähennä kutinaa, ihon hoito vähentää.

Kuva: Oona Niskanen

Olen siis tehnyt yrttiöljyn rypsiöljystä ja pihalla kasvavista yrteistä. Olen vaihdellut yrttejä aika-ajoin, jotta vaikutus olisi paras mahdollinen. Tässä lista käyttämistäni yrteistä:

Poimulehti
Parantaa pintaverenkiertoa, estää tulehduksia ym.

Nokkonen
Vahvistaa ihoa, edistää verenkiertoa, hoitaa erilaisia iho-ongelmia ja hilseilyä

Siankärsämö
Puhdistava, tulehduksia estävä, edistää pintaverenkiertoa

Puna-apilan kukka + muut apilat
Rauhoittaa ja pehmentää ihoa, hoitaa ärtynyttä ihoa

Mesiangervo (lehti ennen kukintaa ja kukka heti puhjettua)
Lievittää kipua ja tulehdusta, hoitaa ihottumia

Piharatamo
Rauhoittaa ärtynyttä ihoa, vahvistaa ja puhdistaa ihoa, lievittää kutinaa

Niittyhumala
Parantaa tulehdusta, elvyttää ja uudistaa ihoa

Tietoa kasveista on kirjoissa ja netissä hirvittävästi. Kannattaa googlettaa vaikkapa sanoilla hortoiluluontoportti ja frantsila, jos kasvit kiinnostaa tai ihan noilla mainitsemillani kasvien nimillä. Voi päätyä muillekin kiinnostaville sivustoille. Myös yksi lempikirjoistani on Anne Tuomivaaran kirjoittama Eläintenhoitajan yrttiopas, josta löytyy todella paljon tietoa kasvilääkinnästä.

Hommaan sopivia kasveja on paljon muitakin. Mutta nyt on menty näillä ja lisäksi n. 2 dl öljyä olen laittanut n. 1/2 tl tervaa. Tai ehkä vähemmän.

Kukkaöljyn ainekset ylhäältä laskien: mesiagervon kukka, niittyhumala, valko- ja puna-apila, siankärsämö ja poimulehti.

Yrtit silputaan kuivaan ja puhtaaseen lasipurkkiin.

Yrttisilppu. Riittäisi puolikin purkkia silppua ja loput öljyä varmaan. Mutta olen tehnyt vahvaa tavaraa. :P

Öljy lisätty sekaan ja korkki kiinni. Jääkaappiin ja käyttövalmista n. 4 vrk kuluttua.

20.7.

Selma ei ole hangannut harjaansa juuri ollenkaan. Tuo kohta missä jouhet ovat lyhyempiä, on kitukasvuinen. Se on varmaan hangattu jo niin monena vuonna, että nyt se ei enää kasva vaikkei hankaakaan sitä.
Viime kesänä häntä oli tämän näköinen vessaharja jo 7.7.

Etutukastakin oli hangattu jo puolet 1.8. mennessä, kuin myös muualta harjaa. Keskellä oleva liehu oli vain pitkää jouhta. Aloin käyttää tervaöljyä vasta loppukesästä. Sitä ennen käytössä oli Solheds, eikä se tässä tapauksessa tuonut apua samalla tavalla (ja käy aika pirun paljon kalliimmaksi kuin rypsiöljy. Hyvä nokkapullo jäi kyllä öljyn levitykseen!).
Käytännössä siis jos Selma ei liiku, laitan laitumella ollessa öljyä joka toinen päivä. Jos Selma liikkuu, se yleensä hiostuu reilusti. Silloin tehdään vesipesu kropalle ja sen jälkeen hoidetaan. Käyn harjan läpi tekemällä poikkijakauksen ja laittamalla nokkapullolla öljyn jakaukseen ja 4 cm päähän uusi jakaus jne. Samalla idealla myös häntä. Koko kesänä en ole pessyt harjamartoa enkä häntää. Voi kuulostaa kamalalta, mutta tästäkin huolimatta Selman iho on aivan pehmeä, hilseetön, hajuton (no vieno tervan tuoksu) ja vaalea, ei ollenkaan punertava niin kuin aiempina kesinä. Se ei myöskään ole paksuuntunut ollenkaan ja öljy häviää Selman iholta niin, ettei siihen jää rasvaista kerrosta. Pyjama on kyllä varsin öljyinen ja sitä saa pestä senkin edestä, eikä täysin lähde silloinkaan. Selma ei hankaa sen enempää kuin nuo muutkaan kaverit eikä harjamarto ole samalla tavalla kosketusherkkä kuin viime kesänä, jolloin Selma ravisteli päätään jatkuvasti ja varsinkin jos esim. yritin selvittää harjaa tai vaikka selkään noustessa kosketin kaulaa. Joten kyllä näistä minun litkuista on ollut meille iso apu. :)