torstai 29. kesäkuuta 2017

Miesten ratsastushousuongelmat

Empiirisen tutkimukseni mukaan jos saat siipan mukaan tallille ja pikkuhiljaa ratsaille, venähtää naama viimeistään siinä kohtaa kun aletaan miettiä mitkä pöksyt olisi ratsastukseen sopivat. Sillä heteromieshän ei sukkahousuja jalkaansa laita ja kouluratsastus on homojen hommaa ja elokuvissakaan ne ei ikinä laita tiukkoja ratsareita koipiinsa. Sitten jos mies sattuu olemaan lisäksi omasta tyylistään tietoinen ja rock-henkinen, tiukkojen perusratsastushousujen tarjoaminen (ja varsinkaan saappaiden kanssa) on tuhoon tuomittu yritys. Kuitenkin ne sukukalleudet ovat niin paljon paremmassa suojassa lajiin tarkoitetuissa housuissa kuin Disturbedin collegeissa ja kokopaikan pito aloittavan ratsastajan tasapainoa huomattavasti enemmän tukevaa... Houston, we have a problem.

Armottoman metsästyksen ja googlailun jälkeen löytyi yksi (1) malli, joka miellytti silmää. Ensi vilkaisulta kyseistä pöksyä sai lähimmiltään Saksasta.




Kyseessä on USG:n Jack -malli, joka on vedenpitävä ja jossa on miljoona taskua sekä heijastavia yksityiskohtia. Housut laitettiin tilaukseen Saksasta about 6 kk sitten, eikä liikkeestä ole sen koomin kuulunut housuja tai yhteydenottoa. Laitoimme perään kyselyä sekä englanniksi, että saksaksi, mutta ilmeisesti firmalla on niin paljon rahavirtaa, etteivät kaivanneet meidän perheeltä lisää. Tarkemmin tilannetta tutkittuani, bongasin että Suomessa tuotetta myy Horsepro. Olen sieltä aiemmin tilannut itselleni kahdet saappaat, kypärän ja Selmalle suojia. Joskus tavara tulee nopeasti, joskus joutuu perään kyselemään, mutta on ne sieltä sentään aina tulleet. Näiden housujen kohdalla koitettiin tehdä tilausta, mutta nettisivu kertoi, että tuote on väliaikaisesti loppunut. Nämä housut kun olivat myynnissä "Tilaustuotteena", soitin liikkeeseen. Sieltä vastattiin, että ne oli ilmeisesti loppuneet keskusvarastosta ja myyjä tarkisti siinä puhelun aikana tilanteen koneelta. Juuri oli tullut lisää ja hän alkoi päivittää nettisivua samantien jotta saatiin tilattua pöksyt kotiin. Loistavaa toimintaa! Paketti tuli suht nopsasti ja housuhelvetti oli onnellisesti ohitse.

Aika sporttiset reisitaskuhousut. :) Sääressä olevaan taskuun on kätevä laittaa puhelin. Kun istuu satulassa, käsi yltää hyvin napata luurin siitä.
Asiakas on ollut tyytyväinen hankintaansa ja kyllä nuo tosi kivannäköiset on ihan minunkin mielestäni. Voisi pitää kylilläkin! :D

Sinällään miesten kärsimystä aiheesta kuvaa esimerkiksi se, että edellämainulla Horsepro:lla on tarjolla ratsastushousuja naisille tällä hetkellä 228 erilaista ja miehille huimat 29. Horzella miehille on tarjolla 32 erilaista housua ja Hööksillä 9 kpl. Jee. Kaikki harrastajat eivät välttämättä aio kisata, joten tällaisille katu-uskottaville, kisoihin sopimattomille housuille voisi olla enemmänkin kysyntää. Ehkä osa miehistä karsastaa lajia myös tällaisesta syystä? :D

maanantai 29. toukokuuta 2017

Varsahaaveet roskiin

Kylläpäs aika on rientänyt huomaamatta! Koulussa on ollut aivan huippuihanaa ja kotona myös. Joskus ei meinaa huvittaa lähteä edes huippuihanaan kouluun, kun kotona on niin huippuihanaa. Eikös olekin siirappista? Koulua on ollut 2-3 iltana viikossa ja siihen päälle kotona opiskeltavat jutut, kasvien keräämistä ja mahdollisimman paljon villiyrttien syömistä ja juomista, että tulee kokemusta. Olen innokkaana järjestänyt itselleni jo tähän koulun alkuun kaksi ja puoli näyttöä, ensimmäinen 1,5 tutkinnon osan näyttö on tämän viikon torstaina. Hui. Stressaavaa, mutta mukavaa. Ja samalla jo yrittäjyys pelottaa, vaikkei se olekaan vielä ajankohtaista. Mutta sillälailla ennakkopelkään. Ehkä alan syödä hiekkaa ja saan mahahaavan ja pääsen psylliumkuurille.

Villiyrttikokeilu on menossa myös Selman pään menoksi. Tekeytymässä on yrttiöljy kutinaan. Vielä ei ole kutissut, joten annan tekeytyä rauhassa. Eri versioita aion testata kesän aikaan, kaikki yrtit tietysti ärsytystä hoitavia, ihoa pehmentäviä ja kipua lievittäviä.

27.5.2017 Uudella rinnelohkolla.


Ja kyllä, kaikeksi pahaksi mielekseni joudun siirtämään varsanteon jälleen hamaan tulevaisuuteen. Niin hyvä idea kuin opiskelemaan lähteminen olikin, niin tietysti tulotason romahdusta ei voinut estää. Ja jostain (aika monestakin asiasta) täytyy nipistää. Ihan hanurista. Ennätin jo olla ihan täpinöissäni että lopultakin pääsen tekemään itselle ja Ponuveikkokin olisi käytettävissä. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, eikä siihen auta mikään muu kuin varsa. Jota en saa.

Muuten suunnitelmat ovat pitäneet kutinsa, varustehuoneeseen päästiin muuttamaan pari viikkoa sitten! Aivan mahtavaa. Valmiista satulahuoneesta laitan kuvat kun loimitelineet ja muut sipistelyt on tehty, mutta satulaseinän rakentaminen on näytettynä tässä:

Tukipuut kiinni ja ensimmäinen lauta myös.

Satulatelineet näkyvissä! Jee!

Terassiöljyä pintaan, ammattimies työssään.
Voi sitä parisuhteen laatuaikaa näinkin viettää, eikä rantalomalla. :D Kyllä monet naurut ollaan saatu milloin lattialankkujen porrastuksista tai raoista, milloin minkäkin suoruudesta (ei kauhean montaa suoraa kohtaa ole koko huoneessa muutenkaan...). Kierrätys on ollut kunniassa tässä rempassa, kaikki satulatelineistä lähtien lautojen kautta lattialankkuihin on pätkitty tai irrotettu hyötykäyttöön jostain muualta.

Tulipahan samalla tehtyä inventaario heppakamoihin perinpohjin. Ja vieläkin odottaa iso pino putsattavia suitsien osia ja muita nahkarensseleitä.



Pasi on saanut myös jo pidettyä poniinin kaviot kuosissa raspin kanssa, joten sen suhteen ollaan omavaraisia. Niitä saakin työstää aika tiiviiseen tahtiin, kun tuppaa takaset leviämään ulkosyrjältä ja on irtoseinämäisyyttä.

Hellanlettas sentään! Aino on kesyttänyt Riimin täysin.
Varustehuonerempan jälkeen piti siirtyä tekemään loppuun alun perin viime kesälle suunniteltu kolmas laidun lohko, mikä jäi pihattoprojektin jalkoihin. Kun on hyvissä ajoin liikkeellä, ei tarvitse paarmojen aikaan tolpittaa ja vetää lankoja. Lohko sijaitsee tallin takana ja on aika iso. Se seuraa toiselta sivulta pientä hiekkatietä ja toiselta järven rantaa. Lohkon keskellä on pikku laakso (ja yksi muumi, niiskuneiti ja hemuli), jota halkoo vaaralta laskeva pintavesisuonesta muodostuva kirkas puro. Ehkä ne jonain päivänä älyää juoda siitä.

Lohkon takalaidalta otettu kuva 25.5.2017. Maaston muodot eivät hirveän hyvin käy ilmi tuolta pajukon seasta.


Joka tapauksessa tämä on ainoa laidunlohko, jolta on vapaa kulku pihattoon. Tällä hetkellä juomasaavi on edelleen pihaton sisällä ja iltapuurot tarjoillaan omista kupeista normaalisti. Laitumelle vasta totutellaan, joten illalla lauma suljetaan talvitarhaan ja sinne tarjoillaan yöheinät sekä seuraavana aamuna aamuheinät. Sitten päiväheinäaikaan käyn avaamassa portin laitumelle. Tämä on hyvä totuttelulohko, koska siinä on paljon seassa viimevuotista kuivanutta heinää. Kaikkien suupielissä sitä näkyy, joten mahaan menee kortista vihreän seassa. Eikä ole Selma The Herkkämahallakaan mennyt pötsi kuralle. Toisekseen ajateltiin että ne vihreänhimoissaan vetäisivät tuolta nyt kaikki koiran- ja karhunputket sun muut joutavat, ehkä pajujakin. Keskikesällä ei enää semmoiset toisarvoiset syötävät maistu. Tälle lohkolle voidaan siirtää hepat myös hellekausilla, kun pääsevät pihattoon tai jos sataa paljon.

Täytyykin paneutua tähän pihattoasiaan ja laumakäytökseen hieman syvällisemmin. Sellainen asia kuin laumansisäinen arvojärjestys on jännä asia. Pikkutyttönähän meille opetettiin, että vanha tamma on aina laumanjohtaja ja villihevoslaumassa sitten ori hengaa siellä mukana. Mutta se on se johtajatamma joka pitää aina olla. Tai tamman puuttuessa talliasukeissa se kiukkuisempi ruuna hoitaa homman. Hiljattain olen lukenut juttuja joissa on heitetty ilmoille niinkin villejä ajatuksia, ettei laumassa olekaan mitään johtajaa vaan tilannekohtainen kiistanvoittaja. Mene ja tiedä. Mutta kyllä minä kallistun johtajamalliin, mitä nyt olen päivittäin hevosiani seurannut ja sitä ennen muiden hevosia.

Selma on mystinen otus tältä kannalta katsottuna. Kun se tuli minulle, minulla oli Kaurahattu-ruuna, joka oli ollut aikanaan pomo Huru-Villelle, mutta kun R.M. Fiilis tuli vuodeksi ylläpitoon Villen lähdettyä, tuli tappelu ja Haksu joutui luopumaan kruunustaan jotta rauha saapui. Kun sitten Fiilis lähti ja Selma tuli (huom, 2-vuotias tammanruipelo), alistui Haksu (12 v.) sille samoin tein. Sitten laumaan liittyi myöhemmin vuosikas Ahon Humu ja kävi niin kuin arvelinkin, siitä tuli pahnan pohjimmainen.

Haksun pylly ja Humppa aka Ahon Humu joskus ehkä 2010.


Kun Selma muutti Seppoa tekemään Sotkamoon, se meni laumaan jota johti varttuneempaan ikään ehtinyt oman arvonsa tunteva pv-tamma, hieman ehkä lohikäärmementaliteetillä varustettu...tiedätte tyypin. Odotus oli, että Selma taipuu luonnollisesti tällaisen matruunan tahtoon. Mutta sain hassunhauskan puhelun jossa kerrottiin kuinka tämä matruuna juoksee ison varsamahansa kanssa karkuun kun Selma laukkaa oman varsamahansa kanssa takaperin perässä ja potkii sarjatulta. Selmasta tuli pomo. Seuraava tarhakaveri oli pv ruuna Peikko joka heti kättelyssä otti ohjat Selmalta. Sitten tuli 4 v. lv ruuna hyvin hessuhopomaisella luonteella varustettuna, jolle Selma alistui... Ei niin mitään logiikkaa.

Selma ja Seppo Sotkamossa 28.6.2012


Laitumella Nyhtyrin ja Helinän kanssa ennen muuttoa toukokuussa 2016. Nyhtyri oli kingi.

Hivenen pidemmällä oli kesä vuosi sitten... :D

Selma alistui myös viimeisessä laumassaan ennen tänne muuttoa ja luonnollisesti myös Ponnylle. Pikku pomo sai kiukuta, juoksuttaa ja ärhennellä koko sydämensä kyllyydestä siihen päivään saakka, kun Riimi tuli kotiin.

Kuinkas nyt nallekarkit jaetaan? 17.12.2016

Viikon aikana muodostui pieni kaaos. Ensin kaikki pakeni kaikkia, sitten poni ja Selma kiukkusivat kaikille ja viikon jälkeen kaikki väistivät Selmaa. Smaug oli syntynyt ja Selma alkoi leuhutella lohikäärmeen siipiään. Aika kauan Riimi oli alin kastissaan, vaikka se oli entisessä kodissaan ollut tamman kanssa tarhassa ja ehdoton päällikkö. Mutta jonkun aikaa teletappia seurattuaan se päätti syrjäyttää pikkumuumin ja näin rauha laskeutui tiluksille. Entisestä maanpäälliköstä tuli alin matonen.

Pingpong-pallo on löytänyt mutaisen kohdan. 18.5.2017
Nykyään Selmalla ja Riimillä on heinillä uusi peli: ponipallo! Se toimii niin, että irvistät ponille, jolloin se pakenee kohti heinä kasaa, jolloin vastapeluri menee vastaan ja irvistää ja näin ponia saadaan pyöriteltyä kasalta toiselle. Kuinka hauskaa! Onneksi Ponnyllä on sen verran valtava ego, että se sitkeästi menee minne lystää, vikkelästi väistää ja saa ravintonsa vallan hyvin. Silloin kun ihmissilmä välttää, sen myös sallitaan syövän Selman kanssa samalta kasalta. Ja juu, kolmeen kasaan jaetaan heinät plus sankarit levittelevät ne vielä laajemmallekin alueelle.

Eilen seurasimme huvittuneina valvontakamerasta kun lauma siirtyi vähän väliä laitumelta sateensuojaan. Selma on ilmeisesti sitä mieltä, että pihaton makuuhalli on mitoitettu yhdelle suuriegoiselle Smaugille ja maksimissaan toiselle otukselle. Joskus se on hobitti.

Poniini joutuu pitämään sadetta käytävällä. Etujalka hahmottuu Selman leuan alta. 28.5.2017


Tuntia myöhemmin on välillä käyty ulkona syömässä ja taas kuivattelemaan. "You shall not pass!" 
Ehkä se, kumpi lasketaan sisälle asti, riippuu siitä kuka kerkiää ennen Selmaa ovesta sisään. Ainakin hirveällä laukalla pitää kaikkien tulla, Riimi yrittää aina olla eka ja poni tulee kirittämään.

Kyllä nuo kuitenkin mahtuvat kaikki irti tulemaan puurolle. Hieman pitää Selmaa vahtia että antaa Riimin syödä loppuun, mutta muuten menee hyvin. Riimi yleensä tykkää olla käytävällä, koska voi kyylätä ulos, joten kaikki on ihan onnellisen oloisia tämän hirmuvaltiaan vallan alla. Hevosotukset ovat mielenkiintoisia!

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Uutta oppimassa

Koska olen ammattiopiskelija, aloitin taas opiskelut. Ja olin vielä niin hurja, että jättäydyin pois työpaikasta, joka aiheutti minulle sellaisen stressi- ja ahdistusmäärän, että aloin kertakaikkisesti voimaan pahoin. Paljon minä kestän, mutta osaan myös lyödä jarrun päälle silloin kun tajuan että liikutaan oman hyvinvoinnin kannalta vaarallisissa vesissä. Tuli siis huomattua, että kiskan  myyjäksi ei Maijusta ole.

Onneksi löytyi Ylä-Savon Ammattiopistosta minulle taas oikea suunta ja autuus. Nimittäin siellä alkoi maaliskuussa luonnontuotealan ammattitutkintoon valmistava koulutus, sinne hain ja sinne pääsin. Käytännössä siis meistä tulee isona villiyrttien poimijoita tai välittäjiä tai yrttineuvojia tai luonnontuotteita käyttäviä käsityöläisiä /elintarvikealan ihmisiä /hyvinvoinnintuottajia /palveluntuottajia. Minä ajattelin ruveta sekä villiyrttineuvojaksi, että tätä taitoa hyödyntäväksi ohjelmapalvelujen (luontomatkailu) tuottajaksi sekä satsata myös tuonne hyvinvointipuolelle hemmotteluhoitoihin. Iso etu tässä koulutuksessa on tietysti jo olemassa oleva harrastuneisuus kasvilääkinnästä ja lisäksi Kainuun Ammattiopistossa käymäni luonto-ohjaajan perustutkinto. Siitä on apua, että KAO:lla meidän piti tunnistaa piiiitkä liuta kasveja ja sieniä (sekä myös lintuja, kaloja, ötököitä...) joten nyt vain syvennetään taitoja. Valmistuminen tapahtuu kaiken toivon mukaan toukokuun 2018 lopussa. Tässä on kaikenlaista viritteillä ja toivottavasti yritystä saisin pystyyn jo ensi talven aikana. Jänskää!

Myös Pasi on innostunut opiskelemaan uutta ja päätynyt oikeiden töiden ohessa kiertämään kengityssepän mukana Pohjois-Savon talleja. Toiveissa on päästä syksyllä virallisiin opintoihin aiheen tiimoilta. Viime kengityskerralla meidän tallissa Pasi vuoli Ponnyn ja seuraavalla kerralla vuorossa on Selman laitto. Luottavaisin mielin olen kyllä. ;)

25.3.2017 Aino, Ponny, Pasi kaviossa kiinni ja tietoa kaatamassa oppiäiti, kengitysseppä Jaana Hyvärinen

Pasilla on hyvät edellytykset kengityshommiin, koska kroppa kestää, luonne on eläinten kanssa todella lehmänhermoinen ja silmä hakee symmetriaa ja suoria linjoja luonnostaan ja työssä koulittuna. Eiköhän tulevaisuudessa olla kengityksien ja vuolujen suhteen omavaraisia ja voi olla, että kylän pollet hoituu ohessa myös.

Kengityksestä mieleeni juolahtikin Hingunniemen armas kengitysopettaja Jukka Kemiläinen, joka kertoo Youtubessa erittäin hyvin kengityksen periaatteista Hevostietokeskuksen verkkoluennolla. Kannattaa muutenkin perehtyä tuohon Hevostietokeskuksen kanavalle ja laittaa seurantaan, jos on mennyt ohi. Hyvää matskua!

Sitten satula-asioihin. Riimin mukana tuli kaksi satulaa, kuten aiemmin mainitsemani Equi-Bette ja merkitön koulupainotteinen yleissatula. Tämä jälkimmäinen todettiin käyttökieltoon heti alkuun lapojen alueelle kohdistuvan pistemäisen paineen (etukaarien kärkien kohdalla) vuoksi. Yllämainittu estesatula ei juuri sen parempi ollut, tosin ei aivan niin terävä paine ollut, mutta ihan sopimaton kuitenkin. Onneksi Satulapalelu Hirnakkan Lissun kätköistä löytyi Tekna -merkkinen koulusatula, joka on sitä runkomuokattavaa mallia. Se istuu mukavasti ilman fyllinkiä, paine jakaantuu tasaisesti koko paneelien alalle.

Ensimmäinen sovitusratsi alkamassa. Rukkanen kuvaan ja hevosen pää pois, eikös se niin menny.


Tekna on synteettinen satula, vastimet on sellaiset kumimaiset ja aika jäykät. Todennäköisesti ne vaihtuu sitten nahkaan kun jossain vaiheessa menee hermot niitten kanssa. Polvituet on irrotettavat tarrapinnalla satulassa kiinni. Itse en ole satulaa koeajanut, mutta Aino ja Pasi ja muu jengi on olleet sitä mieltä, että todella paljon parempi istua kuin edellinen heittoistuin (fiilis johtui varmasti siitä että se oli flättäri ja hevosen ja satulan välissä oli tavaraa niin paljon että muuttui kiikkeräksi). Ja mikä parasta, Riimin satulavyökiukku laantuu kerta kerralta ja nyt se ei aina edes muista että piti kiukuta. Se on minusta paras palaute satulasta.

Hyvin pyyhkii! 13.4.2017

Hopeatukka 13.4.2017
Pääsiäisenä oltiin hirvittävän ahkeria. Ollaan purettu ja kaadettu ja oksittu ja poltettu (myös Pasin ripset ja parta, toim.huom.) ja kaiken tuhoamisen vastapainoksi myös rakennettu uutta. Kuten tämä ultimaattisen hieno ramppi!

17.4.2017


Ja tämähän on trendikäskin kuin mikä. Meinasin jo facebookin johonkin sisustusryhmään jakaa tämän hienoista hienoimman tekeleen sinne kahvipöytien, sängynpäätyjen ja sohvien sekaan. Koska kyllähän nyt eurolava vaan ON eliittiä. Hyvin yltää nostaa koipea hevosen yli, ei tarvi jalustimia käyttää ollenkaan. Ehkä tervaan nuo maata vasten olevat asiat ja muuten maalia pintaan.

Eikä tähän jäänyt nikkarointi, ehei! Kahtokee!

Tilanne päällä 18.4.2017
Se on kuulkaas satulahuoneen lattiata se! Oli aikamoinen palapeli, mutta täytyy sanoa, että olen kyllä meistä ylpeä. Tapitettuna kulkee tuolta peräseinältä kaikki nuo harmaansävyiset lankut, yhteensä 9 kappaletta. Sitten on jatkettu vaaleammilla paloilla, jotka myös menivät tapeilleen. Ja ihan vaan koska on mukava muistella, niin täältä ne pelastettiin:

Heinäkuussa 2016 vajan lattiana, nykyään tässä on olkikuivitettu ponilandia.

Heinäkuussa 2016
Mäntysuovalla pestynä elokuussa 2016.
Lankkujen toinen pää oli lahonnut kun koko rakennus oli aikanaan pudonnut perustuksiltaan ja joutunut maata vasten. Sen vuoksi osasta jäi käyttöön vain pätkiä ja jatkoja tarvittiin. Satulahuoneen ovensuuhun lattia ladotaan tavallisista kakkosnelosista, sitä löytyy patinoituna myös. Kun lattia saadaan ihan näillä näppäimillä valmiiksi, siirrytään satulaseinän tekoon. Ihanaa, kun pääsee näin aikaisin jo tekemään uutta, mitä kaikkea sitä tulevana sulan aikana saadaankaan valmiiksi ja vietyä eteenpäin! Ja eniten kyllä odotan, että saan kamat omille paikoilleen ja toivottavasti juoksevan veden varustehuoneeseen.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Pihattohevosen loimitus

Talvi alkaa olla selätetty, mutta loimituskausi on villeimmillään. Kevät keikkuen tulevi, niinhän vanha kansa on tiennyt jo vuosituhannet ja kyllähän se tunnollisen hevosenomistajan päätä raavituttaa kun päivällä lämpöä on +6 ja yöllä -8. Etenkin kun hevoset ovat pihalla sekä yöllä että päivällä.

Näillä keleillä ei tarvitse arpoa ollaanko nakkena vai laitetaanko takki.

Elämä ulkona


Jos joku (mm. armas äitini) kuvitteli, että kun joulukuussa saatiin makuuhalli käyttöön, olisi hevoset huokaisseet helpotuksesta, köllähtäneet ensimmäisenä iltana tuoreille oljille ja vetäneet viltin korville herätäkseen aamulla ensimmäisten auringonsäteiden kajoon ja linnun liverrykseen, hän erehtyi. Pahasti. Satoi tai paistoi, sisällä käydään

A) syömässä väkirehut
B) pissillä
C) juomassa ja/tai nuolemassa suolakiveä

Piste.

Yhtään ainoaa kertaa ei ole kukaan käyttänyt pehkuja pötköttelyyn, heinäpaikan hukkaheinät on sitä varten, että siellä voi maata jos siltä tuntuu. Tämä ei sinäänsä päässyt minua suuresti yllättämään, sillä olen kyllä aina tiedostanut, että hevosilla on iltaisin "kiire talliin" vain ja ainoastaan siksi, että siellä odottaa puuro ja heinäkasa. Olen viettänyt tallilla niin kauan aikaa, että olen nähnyt mitä tapahtuu kun Selma on syönyt sen heinäannoksensa. Se alkaa tuijottamaan kaltereiden välistä ja koittaa kuluttaa jotenkin ne yön lopputunnit kun ei ole enää tekemistä eikä pääse liikkeelle. Kuten vaikka syömällä turvetta, vetämällä hampailla kaltereita tai luimistelemalla naapurille. Kehittävää.

Eniten olen yllättynyt Riimin käytöksestä. Se kuitenkin on joukon seniori, jolla jalkojen säännöllisestä lämpöilystä arvaten on nivelissä jo sanomista ja luulisi sen kaipaavan pehkuilla pötköttelyä tuulen suojassa, mutta ehei! Tämä superpappa painuu ensimmäisenä pihalle illalla ruuan jälkeen ja vahtii siellä kun muut jää palloilemaan halliin. Riimi kyllä vuorostaan osaa käydä yksin hallissa juomassa, jos muut ovat heinillä kaukana.

Noh, ahkerasta ulkoilusta johtuen jopa seniorin jalat ovat kuivat kuin varsalla ja keuhkot saavat kaikilla pelkkää raitista ulkoilmaa. Kaikilla on tuuhea talvikarva, joka tosin Selmalla ja etenkin Ponnyllä alkaa olla irti,


Hikisenä ulos



Olen kasvanut sellaisissa talliympäristöissä joissa hevoset on hikisenä loimitettu huolella ja viety ulos kuivumaan heinää syöden (ja tässä kohdassa huomio siihen, että heinänsyönti tuottaa hevosen kehossa lämpöä, joten tällä asialla on kuivatuksellisesti pointti) ja samalla saamaan lihaksia palauttavaa pientä liikettä syksystä kevääseen. Kesällä pestään ja laitetaan nakuna ulos. Ja tällä ajatuksella olen hoitanut menestyksekkäästi myös omia hevosia viimeiset 18 vuotta. Tähän ikään mennessä olen oppinut loimien sielunelämästä yhtä ja toista ja lisäksi materiaalituntemusta on vaatetusalan koulutuksestakin kertynyt. Tässä seuraavat huomioitavat asiat koskien loimivalintoja:

Villa
Villa on materiaalina sekä lämmittävä, että kosteutta imevä. Villakuitu on suomumainen ja sen lämmittävä ominaisuus perustuu suomujen väliin jäävään ilmaan ja tästä syystä se pysyy lämpimänä kosteanakin. Villa ei pidä huokoisuutensa takia tuulta.

Fleece
Fleece on polyesteriä (eli muovia), joka on kudottu trikoomaisesti ja harjattu. Pörrön takia se myös sitoo vähän ilmaa kuituihinsa ja lämmittää, mutta pääasiassa se siirtää kosteutta. Tässä siirrossa tulee myös raja jossain vaiheessa vastaa ja hevonen lakkaa kuivumasta kun fleece on märkä. Koska fleece ei märkänä lämmitä, se saa hevosen palelemaan, jollei loimea vaihdeta. Fleece ei myöskään pidä tuulta.

Puuvillavohveli
Vohveliloimi on hyvä kevään korvilla kun villa ja fleece alkaa tuntua liian lämpimiltä, mutta ei kärsi vielä nakunakaan jättää pihalle. Puuvilla imee kosteutta itseensä ja lämmittää vähän. Ei pidä tuulta.

Sadeloimi
Liukasvuorinen sadeloimi ilman toppausta on monikäyttöinen kuoriloimi edellämainittujen tuultapitämättömien loimien päälle.

Toppaloimi
100-200 g toppaloimi riittää mielestäni kun alle löytyy tarvittaessa villaa. Myös toppaloimen pitää olla vedenpitävä. Pakkasilla korvaa sadeloimen.

Fleecevuorinen sadeloimi
Yhdistää fleecen ja sadeloimen. Toimii niin kauan kun hevonen ei ole kovin märkä (kosteudensiirtokyky rajallinen) ja kun loimi pitää ulkopinnaltaan vettä. Useimmiten kuluttaa hevosen karvaa paljon pidettynä. Toimii hyvin villaloimen päällä, koska villa lämmittää ja imee kosteutta, fleece siirtää kosteutta seuraavaan kerrokseen.

Näin ollen pääasiallisesti meillä loimitetaan hikisenä ulos yhdistelmällä

fullneck-villa + fullneck-kuoriloimi

Riimillä HorseComfortin fullneck villaloimi.

Päälle ohut liukasvuorinen kuoriloimi joka pitää vettä ja tuulta. Kuiva ja lämmin poika parin tunnin päästä.

Ylivaloittuneella Ponnyllä päällä myös HorseComfortin villaloimi. Ponilla ei tullut mukana yhtään fullneckloimea joten ostin sitten tämän kaulakappaleettoman mallin, vaikka itse suosin ehdottomasti kaulan suojaamista. Mutta kun ei ole oma, niin en viitsi hirveästi ostaa tavaraa... Tätä loimea voi jollain varsalla joskus käyttää jos hätätapaus on. :P

Selmalla sama loimi alla kuin Riimillä, päällä Hööksin vanhaa mallistoa, ohut ja liukasvuorinen. Musta väri ottaa hyvin kevätauringon lämmön itseensä.

Kuinka monta naista tarvitaan loimittamaan Selma? :D Takana poni kuoriloimi villaloimen päällä.

Tärkeää on myös loimien alla kuivattamisen jälkeen, että kuiva (etenkin juuri pitkäkarvainen) hevonen harjataan kunnolla. Usein iltapuurolla jos keli sallii yöksi nakuilun, riisutaan loimet pois ja jynssätään kaverit piikkisualla. Karvanhan täytyy pystyä pörhistymään, jotta hevonen tarkenee pakkasessa. Jos se on kuivuneen hien takia kovettunut pintaa myöten, ei se lämmitä vaikka aurinko paistaisi.

Sään mukaan loimittaminen

Lähtökohtaisesti hevoset tykkää olla luonnontilassa. Siitähän on nyt ihan tutkimustietoakin, mutta loimia väistelevien ja niitä patalapuksi silppuavien kanssa töitä tehneet ovat tämän kyllä tienneet jo kauan ennen norjalaistutkimustakin. Loimi aina, hyvin istuvanakin, estää joitain liikeratoja, kinnaa, hinkkaa ja pahimmillaan se voi estää makuultaan nousun (olen nähnyt sellaisenkin tapauksen). Näistä syistä pyrin siihen, että hevoset ovat ilman lointa aina kun se suinkin on mahdollista. Selma tietysti pitää ötökkälointa koko kesän ja senkin vuoksi vapautan sen mieluusti muina aikoina loimen ikeestä.

Loimitettavat kelit ovat sitten ne, jolloin hevoset palelevat ilman. Pientä kastelevaa sadetta ne kestävät talviturkkiensa luontaisten vedensiirto-ominaisuuksien takia palelematta, mutta tuuli ja kostea ilmanala yhdistettynä on huonoin. Näin ollen syksyllä ja keväällä tulee loimitettua eniten. Viimeaikoina se on ollut sitä, että illalla katsotaan "tutiseeko pyllyt" ja sen sekä säätiedotteen mukaan loimitetaan yöksi. Voi kuulostaa pahalta, mutta nyt on kelit olleet sellaiset, että päivällä paistaa aurinko, sitten tulee pari tuntia räntää, paistaa aurinko, vähän räntää, pilvipoutaa ja sitten alkaa tuulla. Päivällä tarhassa on ollut tyytyväistä porukkaa sateesta huolimatta, mutta yöksi lämpötila laskee ja illalla kuuden aikaan näkee kyllä alkaako palella vai ei. Sääsuojaa nämä ovat käyttäneet silloin kun tuuli on ollut 9 m/s ja kun taivaalta tulee vaakana luutturättejä. Mutta silloin on ollut myös loimet päällä.

Eli en jätä loimittamatta siksi, että niillä on suoja käytössään, mutta en myöskään loimita varmuuden vuoksi. Toki jos tietää ettei ole kotona laittamassa loimia tiettyyn aikaan, voin ennakoida ja pukea sadeloimet edellisenä iltana vaikka ne eivät tarvitsisi niitä kuin seuraavana päivänä klo 13 alkaen.


Mitä loimia tarvitaan oikeasti

Loimien sopivasta koosta on yhtä paljon mielipiteitä kuin apuohjien käytöstä ja kaikki ovat aivan yhtä oikeassa omasta mielestään. Ja niin olen minäkin. ;) Käytän tietoisesti yhtä kokoa isompia loimia, kuin mitä selän mitan mukaan "pitäisi". Ihan vain siksi, että varsinkin päällysloimen alle pitää mahtua se villaloimi ja toisekseen villaloimen helman pitää peittää takapään lihakset KOKONAAN. Ei siis pyllyposket paljaana viipoteta koskaan! Isoimmat ja tärkeimmät lihakset siellä, niin ne pidetään myös lämpimänä. Lisäksi väljemmät loimet muodostavat helman alle mikroilmaston, niin kuin huput ihmisillä. Toisinsanoen siellä mahan alla ja haaroväleissä on lämmin, vaikka loimi ei siellä olekaan iholla.

Jos haluaa mahdollisimman vähillä loimilla selvitä, niin kaapissa tarvitsee olla vain

2 x fullneck villaloimi (tarvittaessa saa vaihdettua kuivan päälle)
1 x ohut liukasvuorinen fullneck sadeloimi
1 x fullneck toppaloimi (100-200 g)

Loimien kuivatus on sitten oma hommansa. Meillä on tällä hetkellä pannuhuoneessa paras loimien kuivatustila, mutta ei ehkä käytännöllisin. Loimet kuitenkin kuivuvat nopeasti. Sadeloimissa kannattaa muistaa, että niiden pintamateriaali on suunniteltu sellaiseksi, ettei se päästä pintapuolelta tulevaa ilmaa läpi, mutta altapäin tulevan kosteuden se laskee (hengittävä, mutta vedenpitävä), tästä syystä ne kannattaa kuivattaa ehdottomasti nurin päin käännettynä, niin että hevosta vasten oleva puoli on päällä. Muuten voi jäädä sisältä kosteaksi.



maanantai 6. maaliskuuta 2017

Polttopuunajoa Selmalla

Siitä onkin jo joku tovi vierähtänyt, kun Selma on viimeksi tehnyt Oikeita Töitä. Taisi olla kentänlanausta pari kesää takaperin. Rannan lepikkoa ollaan suunniteltu kaadettavaksi kesästä saakka, mutta koska puut olivat kenollaan järveen päin, oli päivän selvää, että kaato tapahtuu silloin kun jäät ovat kantavat ja aikaa löytyy. Jäät kyllä alkoivat pikkuhiljaa kantaa, mutta aika onkin ollut sitten kortilla. Lopulta, pari viikkoa sitten, vietettiin ulkoilmaelämää (ennen suunnattomia lumisateita) ja kaadettiin osa puista ja viime lauantaina kaadettiin loput. Sunnuntaina oli ajon aika.

Etualan pöpeliköstä kaatui puut aikalailla kuvan keskipisteeseen saakka.
Supersankarini Smurffimään työntouhussa. 19.2.2017

Aino jeesasi Selmaa ja vei saunapuut pulkalla. Eli kaikki latvukset ja paksuimmat oksat. Saipahan lasketella pulkalla mäen aina takaisin alas järvelle palatessaan. 19.2.
Koska puut pätkittiin noin metrin mittaan jo jäällä ja koska liistereki on pientä remonttia vailla, päätettiin ajella puut ihan laitareellä, jota kirkkoreeksikin kutsutaan. Meidän laitareessä ei ole takana mitään penkkiä, vain kuskinpukki löytyy. Kun oljet nakkeli takaa pois, oli siellä ihan hyvin tilaa kuormalle.

Lunta oli tosiaan parin viikon aikana tullut reilusti, tuulen ansiosta sitä oli reitille kerääntynyt 20-40 cm extraa vanhan päälle. Sitten lämpötilat ovat autuaasti sahanneet +6 ja -18 välillä, joten lopputuloksena on sellainen melkein hankiainen jonka sisällä on puuterilunta. Hevoselle todella kökkö pohja siis kaikin puolin. Haastetta hommaan toi myös se, että pihasta pitää laskea jyrkähkö rinne alas tyhjällä reellä ja mennä se sama ylös sitten kuorman kanssa. Siellä syvässä puuteri/kokkaremoskassa. Vähän meinasi hirvittää miten mammanmussulle käy. Tottakai aina kun ajouralla on lunta tai se on koskematon, ajetaan ensin reitti läpi tyhjällä reellä, mutta koska pohja oli pinnalta koppurainen, olin koittanut talloa sitä ensin itse ja sitten käytiin Selman kanssa kävelemässä se läpi ihan taluttamalla riimusta. Vanhoja jälkiä pitkin se menee aina umpihangissa ja omia jälkiä on helpompi seurata kuin ihmisen (plus se polle uppoaa kyllä tuollaisellakin muka-kantavalla hangella aika paljon syvemmälle kuin ihminen).

Kävellään reitti läpi. Selman eka kerta muutes kyseisen vesistön alueella. :) 5.3.2017 Kuvat: Pasi

Kääntöpaikka kierrettiin tietysti myös ja oikeaan suuntaan. Kuormauspaikalle pysähdyttiin.

Työtehtävään perehdyttäminen. "Nää tässä on niinku niitä puita ja sie oot tässä tällee ja sit ku mie sanon, ni lähet menee takas pihaan, ok?" "Joo, iha heleppo homma. Sano, ku alotettaan!"

Toinen kääntöpaikka oli kentällä, että reki saatiin oikeaan suuntaan.

Jätkät on siellä ihan että tee vaan, myö syyvään siunki puolesta.

Ensimmäisellä kierroksella laitettiin kuitenkin kyytiin kolme pölliä, ei ihan tyhjällä reellä kumminkaan ajettu. Ja minä olin joka kierroksella kuskina (paitsi tuossa alla olevissa kuvissa) ja Pasi tuli rinteen ylös perälaudalla seisten. Kuormien kokoa en empinyt niinkään Selman vetokyvyn puolesta, mutta oli vaikea arvioida kuinka paljon rinteen nouseminen alkaisi tammassa tuntua. Hapotti se ainakin itseä mitä sitä lauantaina mentiin ihan omin jaloin ilman kuormaakin, kun viimeiset puut kaadettiin. Kuormaa kasvatettiin kierros kierrokselta ja seurasin tarkasti puuskuttaako Selma tai pukkaako hikeä. Ei tehnyt kumpaakaan. Se spurttasi rinteeseen aina kovasti, mutta hyvin lyhytaikaistahan se raskaampi osuus oli. Pääasiassa oli seiskoskelua tai kävelyä auratulla pohjalla tai jäällä.

Taitaa olla neljäs kierros tässä ja korvat tötteröllä mennään mielissään.

Kääntölenkki.

Klip klop klip klop ja tässä kohden stop, lauleli Selma.

Ja sillä välin kun kuormaa tehdään, voi ottaa päivetystä nassuun ja kyylätä mökkinaapureita.
Moni varmaan tietää sen tunteen kun suokilla menee se "Kyllä Minä Tiedän" -vaihe silmään, vaikkapa kouluvalkassa. Silloin se voi tuntua suhteellisen turhalta piirteeltä hevosessa, mutta näissä hommissa tajuaa miksi se on niin vahvana vieläkin tässä rodussa. Voi nimittäin keskittyä itse siihen omaan työhönsä, hevonen hoitaa oman hommansa. Se tietää kyllä ensimmäisen rundin jälkeen missä pysähdytään, milloin lähdetään ja miten päin lenkki kierretään. Mutta kyllä minä annoin rapsutuksia ja Selma halusi kiehnätä kainalossa aina kuormatessa ja purettaessa, joten ei se yksin irti seisoskellut.

Tämmöisiä oli kuormat. Ei mitään havaintoa montako kiekkaa tehtiin. Ehkä kahdeksan.

Siinä reilun tunnin saldo. Myös taaempana näkyvät paksut pöllit on Selman tuomia.

Hanki pehmeni reen alla ja muuttui pelkäksi puuteriksi, se oli varmasti raskasta mäessä, mutta Selma oli aivan pirteä eikä sille tullut edes juurikaan hiki. Se oli hetken hengästynyt päästyään rinteen päälle, mutta jo kuormaa purettaessa hetkeä myöhemmin se hengitti aivan normaalisti. Järkytystä sille toi yhdessä kohdassa jäälle noussut vesi. Siellä saattoi olla vaikka alligaattoreita... Ja yhdesti onnistuttiin kippaamaan reki kesken rinteen. Siinä oli sellainen nietos jossa joka kierroksella reki tuppasi menemään sen yli eikä seurannut hevosen reittiä. Piti aina itse tasapainottaa ettei kaadu. Yhdellä kertaa puut lähtivät siinä vinossa kohdassa valumaan kyydistä, eikä tasapainotus enää auttanut vaan kippaus tapahtui. Selma hoiti tilanteen hienosti seisomalla aloillaan ja Pasi-raukka joutui kahlaamaan syvässä puuterissa ja nakkelemaan painavat pöllit takaisin kyytiin. Hyvin onnistui epäilyistäni huolimatta mäkilähtö Selmalla eikä sen jälkeen enää muilla kierroksilla havereita sattunut. Yhteensä ajoa oli arviolta reilu tunti.

Yllätyin miten lunkisti Selma otti koko homman. Lähinnä siis sen, että se oli yksin jäällä, muut näkyi purkupaikalle pihassa. Kertaakaan ei jäällä hirnunut tai ollut levoton. Kauhean tyytyväinen ja seesteinen ilme oli silmässä koko ajan. Palkaksi Selma sai tietysti lämmintä melassivettä ja loimien kera oli hyvä käydä piehtaroimassa ja mennä tyytyväisenä poikien kanssa syömään heinää. Rakastan niin tuota hevosta!

Alle villaa ja päälle ohut kuoriloimi, sitten vaan aurinkoon lämmittelemään.