Sopiva satula - urbaani legenda?

Toissapäivänä seuramme järjesti satulansovitusluennon, jonka piti Lissu Uusi-Illikainen satulapalvelu Hirnakasta. Luento oli hyvin mielenkiintoinen ja hyvä kertaus opituille asioille. Olen ollut satulansovitusluennolla viimeksi vuonna 2000 Joensuussa kun siellä puhui Satu Ritari. Tämän jälkeen olen etsinyt tietoa netistä ja jutellut itseäni viisaampien kanssa, mutta olihan tuo jo korkea aika päivittää hommaa. Luennon sisältö oli aika pitkälti sama kuin tässä Hevoskallion ohjeistuksessa, paitsi etukaaren paikkaa ja istuvuutta käsiteltiin enemmän. Edestä siis etukaaren pitäisi vastata hevosen luonnollista muotoa siinä kohtaa mihin satula asettuu, eikä painaa kaarien päistä lapoja (liian kapea) tai kaaren yläkohdasta säkää (liian leveä). Anita Kaakkolalla on tässä artikkelissa valaiseva kuva satulan rungosta edestä ja juttua satuloiden koko-asioista joista luennollakin puhuttiin. Samat asiat mitkä luennoitsija etukaaren tarkastelusta kertoi voi lukea Ypäjän Satulakorjaamon sivulta. Luennolla teimme myös "ruumiinavauksen" vanhalle satulalle ja minäkin näin ensimmäistä kertaa miten satula on rakennettu. En tiedä miksei minulle ole koskaan tullut mieleen purkaa ikivanhoja ja rikkonaisia satuloita. Kummallista. Noh, en lapsenakaan koskaan tuhonnut lelujani osiin joten minulta varmaan puuttuu sellainen purkuvietti! ;)

Tästä kaikesta sain suuren himon päästä katselemaan Selman satuloita sillä silmällä. Onneksi sain ystäväni houkuteltua tallille, sillä vieläkään ei hevosen taluttaminen luonnistu vaikka polvi jo himpun parempi onkin. Selman satulahistoria on lyhyt mutta turhauttava. Sen ensimmäisenä satulana toimi minulla jo vuosia ollut (2000 luvun alussa uutena ostettu) Wintec500 villatoppauksilla oleva yleissatula. En tajunnut pitkiin aikoihin, että se on kaarevarunkoinen ja hevoseni suoraselkäinen. Kunnes aloin kiinnittää huomiota siihen, että satula on takaa aivan irti ja keventäessä läpsyttää joka askeleella selkään. Noh, ostetaan edestä kohottava Wintecin vaahtomuoviromaani. Lopulta kun vähensin hevosiani radikaalisti syksyllä 2011 ja minulle jäi kaksi näitä Wintec500 yleissatuloita käteen, päätin viedä ne satulaliikkeeseen ja kysyä saisiko niillä maksettua väliä uuteen Winteciin. Olin siinä vaiheessa saanut selville että Wintec2000 Cair on suorarunkoinen. Rakastin näitä keinonahkasatuloita koska puskailin, rytistelin, rämistelin ja uin niiden kanssa. Arvelin ettei nahkasatula tule pysymään menossani ehjänä.

Selma odotteli jo Seppoa tuolloin ja pöljänä sovitin siihen selkään tämän uuden satulan. Ja ai että kuinka hyvä se olikaan! Karvat oli suorassa lenkin jälkeen ja istui takaa hyvin. Voi onnea! Mammalomalta palatessaan sitten syksyllä 2012 ei satula sopinutkaan enää niin täydellisesti. Se oli taas ilmassa takaa. Lampaankarvaa siis. Kevättalvella 2013 tympäännyin koko hommaan ja ostin tuttavalta ikivanhan röttelön, Kieffer -merkkisen ja Wien-mallisen koulusatulan ja hieman hillitymmin ikääntyneen Cliff Barnsby:n estesatulan. Elämäni ensimmäiset muut kuin yleissatulat! Näitä katseltiin ja soviteltiin sitten isommalla köörillä ja valmentajankin kanssa. Hyvät oli. Selmalla oli siis tässä vaiheessa 7 kk mammaloman jälkeen ennätetty treenata huimat 4 kk. Ja kesällä tuli se surullisen kuuluisa sairasloma, joten selkälihat pysyivät aika samalla tasolla. Mutta saikusta selvittyämme ja kunnolla treenattuamme kävikin niin että tämä vanha Wien muuttui puristavaksi edestä. Estepenkki on pysynyt hyvänä (ei täydellisenä) näihin päiviin saakka joten sillä ollaan menty, istuinluut kipeänä!

Cliff Barnsby estesatula vuosimallia nakkimakkara. On muuten kova! :D

Paneelit tulevat aika tasaisesti edestä taakse.

Ei kertakaikkiaan voi seistä suorana jos joku kuvaa takaa! Paneelit istuvat myös takaa ihan ok (en sano 'täydellisesti').

Etukaari seuraa Selman muotoja myös ihan ok.

Kaikki istuvat tässä satulassa tuoli-istunnassa ja jalustimia pitää pidentää ihan hurjasti että voi olla siellä edes jotenkin inhimillisesti. Kaiholla muistelen ihanaa Kiefferiä...

Onneksi Hingunniemessä sain luokkakaverikseni ihanan satulasepän jolta kysyin ottaisiko vanhan Kiefferini ja sen melko vähällä käytöllä olleen uuden Wintec 2000 ja toisi vaihdossa minulle sitten leveähkön Kiefferin. Ja sehän passasi. Viime lähijaksolla sitten vaihdettiin satuloita ja asuntolalla kuolasin tuota uutta (käytettyä) ihanaa Kiefferiä, silittelin, unelmoin... Mutta Selma on tietenkin tiineenä ja vieläpä viimeisillään. Turha haaveillakaan realistisesta sovituksesta!

Selman satulansija normaalisti.

Satulansija isolla varsamahalla.

Selman selkä on nyt kaarevahko ja tämä uusi Kieffer Genf on suoraan selkään. Pieni pelko persuksissa on tietysti, että Selman selkä ei palaudukaan enää. Mutta toisaalta se on 9 vuotias urheiluhevonen joka kantaa vasta toista varsaansa joten ehkä nyt ei vielä pidä panikoida siitostamman notkoselästä... Kai?

Kieffer Genf.

Genfissä istuinosa on mokkamaista keinonahkaa, altapäin satula on nahkaa. Etummainen vastinhihna kiinnittyy ylhäältä etukaaren päähän, mikä vähentää lavoille valumista. Joka ei kyllä ole meidän ongelmanan ollut koskaan.

Huonosti näkyy takaa kuvattuna.

Edestä on hyvä! Painetta tuntuu paneeleissa edessä ja takana kivasti.

Mutta kun siiven alta kurkistaa miltä notkon kohdalla näyttää, niin päivähän sieltä paistaa. On siis liian suora tämänhetkiseen selkään. Byhyy.

Satula on toppauksen tarpeessa, joten seuraavalla lähijaksolla otan sen taas Kiuruvedelle mukaan ja armas luokkatoverini toppaa sen siellä. Sitten täytyy vaan malttaa odotella. Jos ei passaa palautuneelle Selmallekaan niin kokeillaan jotain muuta. Nyt olen tainnut rakastua Kieffereihin joten sellainen sen olla pitää. Mikäli hevoselle passaa.

Selmalla on periaatteessa helppo selkä löytää istuva satula: sen selän profiili on harjakattoinen, sillä on kunnollinen säkä ja pitkä selkä, joten tilaa on jos jonkinlaiselle satulalle. Toivoa en siis ole vielä heittänyt. :) Minkälaisia satulanmetsästyksiä teillä on ollut?