torstai 29. toukokuuta 2014

Laidunta ja laumaelämää

Tänään oltiin jännän äärellä monestakin syystä. Huldan omistaja tuli taas käymään ja tällä kertaa kokeiltiin miten Selmalla ratsastaminen kentällä sujuu kun pikkuinen on mukana. Ja hyvinhän se sujui. Alkukäyntien aikaan Hulda rallasi kuin pääsky pitkin kenttää, mutta kun enimmät virrat oli kulutettu se alkoi pörrätä ihmiskavereiden kanssa ja vain välillä kävi Selman vierellä kirmailemassa. Ja tietenkin kerran avattiin maitobaari. Kamerantakaiset immeiset olivat toki ymmärrettävästi kiinnostuneempia kuvaamaan ihastuttavaa Huldaa, joten minusta ratsastamassa on vain kolme kuvaa. :D

Alkukäyntien aikaan äiskän vieressä oli turvallisinta. Vaikka vähän ihmetytti miksi täti olikin siellä mamman selässä. Kuva: Tiina Kuittinen

Kuva: Eveliina Piironen

Kuva: Eveliina Piironen
Menin siis lähinnä askellajit läpi, istunnalla pysäytykset käynnistä, ravista ja laukasta (joo ei onnistunut laukasta kovinkaan terävästi, koska meikäläisen vatsalihakset on vissiin lomalla...) ja laukannostot käynnistä ja peruutuksesta. Peruutuksesta tein myös paljon raviin siirtymiä ja melko hyvin Selma ponnisti. Ei siis ole aivan menettänyt lihaksiaan, toisin kuin minä. Lapa edellä se meni kulmat ja aika tasapainottomasti laukkaympyrät, mutta ilahduttavaa oli huomata että näinkin hyvin meni. Lopuksi vielä tein parit pohkeenväistöt käynnissä ja ravissa. Ei nyt priimat tulleet, mutta tuli kuitenkin ihan ok:t lähihistorian huomioon ottaen. Hiki tammalle ei tullut ollenkaan ja jos mamman mielen mukaan oltaisiin menty, niin reipasta laukkaa olisi työnnetty pitkin uraa. Annoin sen kyllä pikkaisen rallatakin koska se oli niin huvittavan tohkeissaan. Höpelö.

Sitten koitti seuraava jännittävä asia, sillä päätimme kokeilla laittaa Selman, Huldan ja Pomon ravurit Nakin (3 vee) ja Sannin (6 vee) samaan laitumeen. Ensimmäisenä aitaukseen meni Selma & Hulda ja kun ne olivat hetken paikkaan tutustuneet (=syöneet) liittyivät nuoret neitokaiset sekaan.


Selma tutustuu alueeseen.


Hetkinen, kaksi tummaa tammaa lähestyy huolestuttavasti apajia...


Alkuun Nakki ja Sanni läksivät kiitämään hännät tötteröllä ja saivat suomiputet mukaansa.



Mutta hyvin pian tilanne rauhoittui ja Selma tyytyi vain antamaan pahaa silmää Nakille joka halusi kovasti tehdä tuttavuutta Huldan kanssa (ja tunne oli molemmin puolinen).


Nakki koittaa lähennellä huomaamattomasti.







Kokeilu oli aika lyhytaikainen, sillä Selma ei ole kauheasti päässyt vihreää syömään. Huomenna ovat aamupäivästä muutaman tunnin ja sitä seuraavana päivänä puoli päivää... Ehkä ensiviikolla saisivat olla jo yötäpäivää. Eiköhän tammat ole jo aika tiivis porukka syksyyn mennessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)