Karoliina "Karkku" Jauhiaisen valkka 15.10.

Mira ja Selma osallistuivat ensimmäiseen yhteiseen valmennukseensa ja valmentajana toimi iisalmelainen Karoliina "Karkku" Jauhiainen. Ryhmissä oli vain kaksi ratsukkoa ja toinen oli aiemmin tässä blogissa mainitut Virva ja Herzi (4 vee).

Olimme paikalla tuntia ennen ryhmän aloitusta joten Mira ennätti verkata Selman  aika mukavasti. Laukkaverkka tapahtui kentällä, muu maastossa. Karkku tarkkaili ratsukkoa jo tässä verkassa ja antoi vinkkejä. Kotiläksyksi tuli etsiä se raja Selmasta miten paljon se tällä hetkellä pystyy lyhentämään laukkaa ennen kuin se putoaa raville. Mahdollisimman hidasta laukkaa ja siihen olisi saatava viipyilyä.

Tunnilla tehtiin oikeastaan vain kahta eri tehtävää, mutta Karkku oli todella tarkka jokaisesta pienestä yksityiskohdasta. Selman ja Miran ongelmat tulivat hyvin esiin ja Karkku pääsi niihin kiinni. Ensimmäinen tehtävä oli seuraava:

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tehtävä oli haasteellinen, kun Miralla oli alla oikeaan ohjaan pureva tammuska joka ei myöskään läheskään aina pysähtynyt tasajaloin. Silti hän suoriutui hienosti ja sai taivutettua Selman hyvin ja monia onnistuneita kierroksia näkyi. Lisäksi epäonnistuneilla kierroksilla sai Karkulta täsmäohjeita. Mikäpä sen parempaa! Ravi-seis-ravi siirtymät kustomoitiin vain Selmalle ja Miralle tehtäväksi, muilla ratsukoilla tuo kohta oli vain ravia. Aina ihastuttavaa, kun valmentaja räätälöi tehtävät ratsukon tason mukaan ja potkii mukavuusalueen ulkopuolelle. :) Karkku vaati, että volteilla hevoset asetetaan ja taivutetaan ja ravin tahti säilyy koko ajan samana (eikä varsinkaan kiihdy voltin jälkeen).

Toinen tehtävä oli tällainen:

Lyhyen sivun keskeltä siis nostettiin laukka, jota jatkettiin ympyrän verran ja taas keskellä lyhyttä sivua harjoitusraviin, sillä kulma ja sitten lävistäjä keskiravia ja sama peilikuvana. Molemmat laukat tuli näin nostettua yhden kierroksen aikana. Karkku vaati esittämään huolelliset ja selkeät siirtymät kulmissa, etenkin keskiravista harjoitusraviin.

Siirtymät olivat kuulemma hyvät. Laukkaan lisää "viipyilyä", eli kiireisyyttä pois ja leijumista enemmän. Oikeaan ohjaan puremiseen Karkku neuvoi ettei ainakaan kannata alkaa vetämään kilpaa. vaan täytyisi höllätä ohjasta senkin uhalla, että Selma alkaa kiihdyttämään tahtia. Tässä on vielä paljon työtä. Mutta yleisvaikutelma ratsukosta taisi olla Karkun mieleen, ainakin kehuista päätellen.
Omistajasta tuntui tietenkin hyvälle kun Karkku kehui Selmaa ja posket punehtuen kuuntelin kun Mirakin ylisti Karkulle omaa Hönöäni. Ehdottomasti jatketaan Karkun valkoissa aina kun se on mahdollista. Puhuttiin kankisuitsituksestakin, jota Selmalla ei ole vielä koskaan käytetty. Totutellaan ensin kotioloissa ja ensimmäinen varsinainen kankiratsastus tapahtuu sitten Karkun valkassa. :) Suitsetkin jo löysin, odotan vain että äitini tuo ne tullessaan kunhan seuraavan kerran tulee käymään.

Videokin valkasta on, mutta tietotekniikka ei nyt halua olla yhteistyöhaluinen, joten lisään sen kenties joskus kun homma sujuu...