torstai 16. heinäkuuta 2015

Suokkien suvuista for dummies

Minä olen lapsesta asti ollut pienimuotoinen sukufriikki. Tiedän että on olemassa monta kertaa friikimpiäkin sukufriikkejä, mutta kuitenkin. En ole myöskään pitkän linjan hevoskasvattaja jolla olisi 50 kasvattia ja näkemys eri sukujen periyttämistä asioista jne, mutta olen ahminut kaiken vastaan tulleen tiedon niistäkin aiheista lukemalla ja kuuntelemalla. Ja koska tämä on yksi lempiaiheistani, halusin tehdä parhaani ja selvittää muutaman perusjutun suomenhevosten suvuista niille, joita eivät suvut samalla tavalla puhuttele kuin minua ja joille on hieman hepreaa erisukuisuus, sukusiitos, kertaaminen, isälinjat ja emälinjat etc.

Omistamani suomipojat Kaurahattu (s.1995, k. 2011) ja Ahon Humu (s.2008) 3.8.2010

Kantaisät

Jokainen nykyinen suomenhevonen polveutuu suoraa isälinjaa pitkin (sukutaulussa siis se ylin linja missä on i., ii., iii., jne) neljästä oriista: Murto (s.1917), Uljaanpoika (s.1914), Lohdutus (s.1929) ja Kirppu (s.1879). Kirpun linja on näistä uhanalaisin. Oman hevosesi kantaisän saat selville yhdellä tai kahdella klikkauksella sukupostista kun klikkaat aina näkyvässä sukutaulussa kaukaisinta isää. 

Selma polveutuu Kirpusta, niin kuin kaikki joiden isä on Hilto, Toto, Totti tai joku näiden jälkeläisistä. Huvikseni tsekkasin parin bloggaajatoverini hevosten kantaisät. 

Anun Vihru (i. El Vihuri) polveutuu Murrosta, kuten hyvin monet muutkin. Murron linjaan kuuluu kaikki joiden isälinjalla näkyy mm. nimiä Puhemies tai isänsä EriloHilu, PysteriPonne tai poikansa Jonne, Vekkuli tai poikansa Vekku-Lento tai sen poika Suikku.

Co.n Vipsu (i.Fabian) polveutuu myös Murrosta.

Nämä meidän tammuskat eivät tietenkään sitten jatka tätä "isälinjaa" koska ne eivät ole varsoilleen sattuneesta syystä isiä. ;) Joten isälinja loppuu näiden kohdalla tähän. Selman poika, Seliseli Kuupeli (i. Jaapeli), joka on Jonnan aarre sekä oripoika, pääsee hyvinkin todennäköisesti jonkun isäksi vielä. Se jatkaa siis isälinjaansa joka polveutuu myös Murrosta.

Uljaanpojan klaaniin kuuluvat hevoset joiden isälinjassa näkyy nimiä kuten Vilperi tai poikansa Vieteri, V.T. AjatusLuonnos, Juonnos, Poika-Luonnos, Etsaus tai vaikkapa E.V. Johtotähti tai joku sen pojista.

Lohdutukseen menevät mm. sellaiset oriit kuin Ero-Lohko, Rallaus, Ero-Ponsi, Ponseri, Ravisteli

Ihan vain nippelitietona muutaman tarjolla olevan ratsuoriin kantaisät:

Murto
Haavekuva, Hessin Leevi, Lerkkana, Ponuveikko, Voiveikko, Preussi, Jalopeno, Silvolan Hemminki

Uljaanpoika
E.V. Tiikeri, Lendur-Emil, Mannin Vilperi

Lohdutus
Pette, Jämpti, Tussarin Luonnos

Kirppu
R.T. Kajaus, Vihi-Totti

Ahon Humu on Uljaanpojan klaania.
Ensimmäinen hevoseni ruuna Kaurahattu oli Lohdutuksen linjaa.

Sukusiitos

Jos jokainen suokkipulleroisemme polveutuu noista neljästä oriista, on sanomattakin selvää, että ne ovat hyvin pitkälle sukua toisilleen. Kuinka paljon ne tulevaisuudessa ovat sukua toisilleen on sitten meidän tämän päivän varsottajien vastuulla. Mitään virallista suositusta ei taida liiemmälti olla, mutta osa pyrkii pitämään syntyvän varsan sukusiitosprosentin max 7% ja osa haluaa pitää sen alle 5%. Itse kuulun jälkimmäiseen koulukuntaan. Ja mitä alhaisempi sen parempi. Tietenkään pelkkää prosenttilukua ei pidä tuijottaa jos halutaan hyvärakenteinen, suorajalkainen suorittaja hevonen, mutta koska nyt puhutaan suvuista, niin puhutaan sitten. Ravipuolella prosentit ovat aika tyypillisesti yli tai nipin napin alle 10 ja pahimmillaan hipovat 20 %.

Otetaan esimerkiksi ruuna jonka kanssa elin kavioliitossa 13 vuotta siitä lähtien kun itse olin 16-vuotias kakara. Eli Kaurahattu aka Haksu. Sukupostissa on näppärät systeemit jotka laskevat hevosen sukusiitosprosentin ja näyttävät mitkä nimet kertaantuvat missäkin polvessa isän ja emän suvuissa. Prosentti ei siis kerro kuinka monta kertaa vaikkapa nimi Eri-Aaroni esiintyy emän puolella vaan se keskittyy siihen kuinka paljon se esiintyy molemmilla puolilla. Haksulla esimerkiksi on mm. seuraavat merkinnät:

Ero-Lohko (3) + (5)  eli Ero-Lohko on isän puolella kerran kolmannessa polvessa ja emän puolella kerran viidennessä.
Ponne (4+5) + (5) Ponne löytyy isän puolelta kerran neljännestä ja kerran viidennestä polvesta ja emän puolelta kerran viidennestä.

Haksun sukusiitosprosentti on n. 4,6%, mutta sillä ei ruunalle ole tietenkään mitään merkitystä.

Se, että nimiä tahallisesti kerrataan eli linjataan on sukurutsausta jalostuksen nimissä toteutettuna. Kertaamisella tai linjaamisella haetaan urheiluhevoselle jonkun tietyn oriin hyviä ominaisuuksia useampaa kautta samaan varsaan. Kaikilla oriilla se ei toimi vaan varsaan kertyy vain sen huonoja puolia, mutta esimerkiksi Vieteri on toiminut melko ahtainakin kertauksina ja se on tuonut jälkipolviin hienoa liikettä. Suikkua on myös linjattu hyvinkin ahtaasti (3 polven sisälläkin) jotta varsaan saadaan vauhtia. Tietenkin nämä tekoset ahtauttavat sukuja, kasvattaavat sukusiitosprosenttia yksilöllä ja aiheuttavat sukukatoa. Mutta sitä on tehty aina. Ennen tietenkin populaatio oli isompi eikä ollut niin hätää koko rodun sukusiittoisuudesta kuin nykyään... 50-luvulla suomenhevosia oli n. 500 000 yksilöä, nykyään hädin tuskin 20 000. Siinä on pieni ero. Semmoinen 480 000 yksilön puuttuminen. Itse en kannata ahdasta linjaamista, mutta toisaalta jos sama nimi on vaikka neljännessä polvessa isällä ja kuudennessa emällä, sen vaikutukset syntyvään varsaan eivät enää ole järin suuret...

Työhevoskurssin satoa.

Sukukato

Sukukato tarkoittaa sitä, että kun lasketaan vaikkapa jonkun suomenhevosen sukutaulusta kuudessa polvessa (voi laskea vaikka 20 jos jaksaa kuluttaa siihen viikkoja) kuinka monta eri yksilöä sieltä löytyy verrattuna jos jokaikiseen ruudukkoon olisi päätynyt aivan eri yksilö. Käytännössä sellaista suomenhevosta ei tänä päivänä taida löytyä, jolla ei kuudessa polvessa toistuisi mikään nimi. Sukukatoprosentti saadaan siis suhteuttamalla todellisten eri yksilöiden määrä niihin "vapaisiin paikkoihin" joita sukutaulussa olisi. Onpas yllättävän vaikea selittää! :D

Yksinkertaistettuna:

6 polvessa voi olla maksimissaan 126 eri yksilöä, 63 oria ja 63 tammaa.

Selmalla esimerkiksi käytännössä 6 polvessa on vain 114 eri yksilöä, sillä siellä esiintyy toistuvasti (joku useammin joku vain pari kertaa) Ihme-Toti, Vihi, Valokko, Vihu, Vorna, Eri-Aaroni, Vieteri, Vilperi ja Vekkuli. Sukukatoprosentin ihanne olisi siis 100%, jolloin sata prosenttisesti kaikki nimet olisivat kuudessa polvessa uniikkeja. Selmalla tuo prosentti on n. 90,5%. Sukukadossa käytetään kuitenkin puhuttaessa termiä sukukatokerroin ja laskettu luku ilmoitetaan desimaaleina prosenttien sijaan

114 / 126 = 0,9047... eli 0,905 Mitä lähempänä kerroin on yhtä (eli 100%), sen parempi. Selmalla ja sen jälkeläisillä nämä on hyvät lukemat.

Sukusiitosprosentti puolestaan Selmalla on n. 4,4%. Sukukato- ja sukusiitosprosentit eivät aina ymmärrettävästi kulje käsi kädessä. 

Selman jälkeläsillä prosentit ovat seuraavat:

Seppo 
sukukatokerroin 0,92
sukusiitos 3,8%

Hulda
sukukatokerroin 0,95
sukusiitos 4,4%

Vaikka Huldalla siis on suurempi sukusiitosprosentti, sen sukutaulu on rikkaampi geeneiltään kuin Sepon, sillä kuudessa polvessa Huldalla on yksilöitä kuudessa polvessa 120/126 ja Sepolla 116/126. Huldalla toistuvia nimiä on siis vähemmän mutta osa lähemmissä polvissa kun taas Sepolla toistuvia nimiä on paljon, mutta ne toistuvat kauempana. Erilaisten geenien säilyvyyden kannalta sukukatoprosentti on merkittävämpi kuin sukusiitosprosentti.

Erisukuisuus

Sen lisäksi, että suomenhevoset polveutuvat kaikki Murrosta, Uljaanpojasta, Lohdutuksesta ja/tai Kirpusta on käynyt vielä niin, että menestyneimmät ja kovimmat ravioriit ovat muodostuneet (ja muodostuvat edelleen) niin sanotuiksi "matador-oriiksi" jotka ovat saaneet/saavat moninkertaisesti enemmän tammoja kuin kanssaveljensä. Jo jonkin aikaa on oltu huolestuneita siitä, että liki kaikilta löytyy neljän polven sisällä Suikku, Hilu, Vokker tai Vieteri. Näitä kutsutaan valtaoriiksi.Tilanne tietenkin muuttuu ja elää kun sukupolvet nuorentuvat. Pian kytätään eri nimiä kun nämä vanhat matadorit häipyvät viidensiin ja kuudensiin polviin. 

Erisukuisuuden virallista määritelmää ei ole toistaiseksi tehty. Tiukin vaade on että täysin ja puhtaasti erisukuisella hevosella ei ole ollenkaan suvussaan mitään noista neljästä valtaoriista. Tällaisia hevosia on ymmärrettävästi siitokseen käytettävissä vain kourallinen. Löyhempi vaade on se, että erisukuiseksi saa kutsua hevosta jolla noita neljää nimeä ei löydy neljän polven sisällä. Siinäkin on tavoitetta nykyisellä jalostusmateriaalilla.

Selmalla löytyy Hilu ja Vieteri neljännessä polvessa ja Vieteri vielä toistamiseen viidennessä. Selmaa ei siis voi nimittää erisukuiseksi edes löyhällä mittarilla, vaikka se on myös harvinaista Kirpun linjaa ja sillä löytyy suvusta ne oikeasti erisukuisten suvuissa usein esiintyvät Luonnos ja Toto. Molemmat jälkeläiset ovat löyhällä mittarilla erisukuisia, sillä niiden isäoriit on valittu niin että valtaoriit putoavat molempien puolella viidensiin polviin ja neljä ensimmäistä polvea ovat siis matadorvapaita.

Usein erisukuisuus sekoitetaan pieneen sukusiitosprosenttiin. Näillä ei ole toistensa kanssa mitään tekemistä. Hyvin valtasukuinen hevonen voi olla sukusiitosprosentiltaan pieni ja taas jos erisukuiseen varsaan on linjattu vaikkapa Tottia ja Luonnosta urakalla, se voi olla erisukuinen mutta hyvin korkealla sukusiitosprosentilla varustettu.

Masussa kasvoi erisukuinen Hulda.

Oriiden jättämää

Paljon on puhetta siitä mitä mikäkin ori jättää jälkeläisiinsä. Sehän riippuu myös aika paljon emätammasta, toiset tammat (kuten Selma ainakin näin kahden otoksen perusteella) päästävät läpi paljon oriin geenejä ja toiset taas enemmän itseään. Osa johtopäätöksistä ovat yleisesti kannatettuja, kuten vieteriläisten joustavat liikkeet ja osa taas hyvinkin riitaisia kuten suikkulaisten luonne. Tässä omat näkemykseni, osa perustuu tapaamiini jälkeläisiin, osa lukemaani, osa kuulemaani. Kommenttiosioon saa kukin lisätä tai korjata oman näkemyksensä mukaan. ;)

Suikku:
Periytti todella isoa kokoa, punaista väriä,  korkeaa säkää ja vahvaa luonnetta jota osa kutsuu herkkyydeksi ja osa hulluudeksi. Ratsuina menestyvät suikunsukuiset este- ja kenttäpuolella SM-tasolla. En itse halua omiin kasvatteihin Suikkua sukuun, ihan juuri sen yleisyyden vuoksi. Minulla on suikuton tamma, niin koitan talkoilla asian eteen että suikuttomia hevosia löytyisi myös tulevaisuudessa yhdistää niihin joilla suikkua on. Ja lisäksi Suikun suvussa on samoja nimiä kuin Selmalla, joten senkin puolesta jätän väliin suikkulaiset isäoriit. ;) Varsinaisia suikkulaisia (joiden isä on Suikku) alkaa olla enää aika vähän ja nekin vanhoja, mutta on tällä oriilla useita orijälkeläisiä jotka ovat jatkaneet sukua, kuten Sipori, jo edesmennyt Turo ja Suikun Ero.

Vokker:
Minulla on käsitys vokkerilaisista pieninä, ei erityisen silmäähivelevän näköisinä liikkeiltään vaatimattomina pötiköinä jotka ovat vähän perushappamia. Poikkeuksiakin toki on ja mitä kauempana Vokker on, niin sen parempi. Täytyy sanoa että yksi rakkain hoitohevosistani oli pieni vokkerilainen tamma ja Haksussakin oli Vokkeria K.K.Kössin kautta. Mutta molemmat näistäkin täyttivät ylläolevat kriteerit. :D Vokkeria en lähtisi varsinkaan kertaamaan, mutta jos se isäoriilla olisi niin että tulevassa varsassa jäisi viidenteen polveen, niin en antaisi häiritä.

Luonnos ja Toto:
Minulle nämä nimet suvussa tarkoittavat todella hyvää luonnetta, kiltteyttä, nöyryyttä ja yhteistyöhalukkuutta. Juuri sellaista maalaisromanttista "ihmisen ylin ystävä"-hevosta. Ja väitän että myös Selmaan nämä luonteen piirteet ovat tulleet juuri näiden kahden oriin yhdistelmästä. En edes tiedä millaisia nämä itse isukit olivat luonteeltaan, mutta KAIKKI yksilöt jotka ovat vastaani tulleet näiden nimeä/nimiä suvussa kantaen, ovat olleet aivan äärimmäisen ihania luonteeltaan. Näitten kertaamisesta lähipolviin en osaa sanoa, mutta Huldalla Luonnos tuli viidenteen niin isän kuin emänkin puolella ja ihmisen ystävä siitä tuli.

Hilu ja Hilto
Hilulainen huolestuneisuus on termi joka toistuu Hilusta puhuttaessa. Selman kohdalla voin täysin allekirjoittaa. Hilu tuo herkkyyttä ja riippuen yhdistelmästä se on joko erittäin hyvä tai erittäin huono asia. Mutta huolissaan nämä jälkeläiset usein ovat kaikesta. Kuten että taivas tippuu tai muuta vastaavaa. Hilto on yhdistelmä Hilua ja Totoa. Hiltolaisia suokkeja on loistanut todella paljon kenttämestaruuksissa ja esteillä. Kuten Hilton Jäpä, Tähti-Ohjus, Hilton Ilo.. Käsityksessä elän, että hiltolaisilla on hyvä hyppytekniikka. Selmallakin on. Kunhan korvaväli kestäisi. :D

Hilulainen huolestuja. Paitsi että onkin hiltolainen. ;)


Vieteri
Kuten jo moneen kertaan sanottu, niin liikkeisiin saa vieterit kun tämä nimi näkyy taulussa ja varsinkin jos se on siellä useammassa kohtaa. Ratsupuolella varsinkaan ei tarvitse kartella. Vieteristä periytyy myös punaista väriä.

Muista nimistä mistä tykkään tai en tykkää sukutauluissa en oikein osaa sanoa mitään perusteltua. Nimiä jotka aiheuttavat minulla mukavia viboja ovat mm. Ruutupoika ja Perikuva. Mutta koska nämä perustuvat intuitioon eivätkä edes mihinkään mutuun, niin eipä niistä sen enempää.

Toisinsanoen jos reseptiä hyvälle ratsusuokille haluaa, niin se voisi olla Vieteri+Hilu+Luonnos+Toto. Ja hahhahahaa. Minullapa onkin juuri semmoinen. :P



29 kommenttia:

  1. kahden tamman omistajana kiinnostaa, mikä olisi "täysin" erisukuinen ori tällä hetkellä? jos sellaista on.. =(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein valtaosa R-, T- ja P-kantakirjatuista oriista on täysin erisukuisia. Huldan isä Herkko Hurmaus muunmuassa sekä Veihaivei Jii ja R.T. Kajaus noin äkkiä keksittynä. Tammoillasi voi tietysti olla sitten samoja nimiä niin paljon jonkun erisuikuisen oriin kanssa että sukusiitosprosentti nousee liikaa versus jos käytät oriita jolla se Hilu tai Vieteri on kerran neljännessä polvessa... Mutta niitä isäoriita kun joutuu jokatapauksessa sukupostissa pläräämään niin samalla ne suvut sitten vilkaisee. Varsinkin Dream Pedigree on käyevä, koska näyttää varsan sukutaulun 6 polvisena josta on helppo bongata kauemmaksikin jäävät valtanimet. :)

      Poista
    2. Ja ravioriista Ravisteli! :) Taitaa olla ainoa lajissaan sillä puolella.

      Poista
    3. Kesä-toto myös porskuttaa vielä 😊

      Poista
    4. Niin ja ratsuista jos äkkiä ulkomuistista luettelee niin Haavekuva, Lastun leka, Knuutilan veikko, Savelan hemuli, isänsä Lerkkana... Pienpuolella myös paljon harvinaisempia linjoja.

      Poista
    5. Kyllä, löytyy niitä. :) Lerkkanan isänisä vain on sama kuin Suikun isä eli Vekku-Lento. Mutta näinpä se on monessa muussakin. Usealla täysin erisukuisella löytyy esim Vilperi, joka on Vieterin isä jne. Tätä se on tällaisen pienen populaation kanssa! :D

      Poista
    6. kiitos! toi Herkko Hurmaus tuli ihan uutena, olen koittanut sukupostin Dream Pedigreetä ja Blood Pankia käyttää mutta aina tuntuu samoja nimiä nousevan esiin suvuissa omien kanssa..

      Poista
    7. Eikös Tosi-Romeokin ole erisukuinen?
      Hyvä postaus! Vaikken edes omista hevosta, suomenhevosten suvut (&värit) ovat aina olleet kyllä mielenkiinnon kohde.

      Poista
    8. Perutaan edelliset :D Hiluahan siellä oli, ei vain heti osunut silmään!

      Poista
    9. Joo, näiden bongailu käy työstä, siksi en alkanutkaan kaikkia luettelemaan koska ei aika riitä penkoa läpi kaikkia. Erisukuisista oriista on kyllä listakin tehty, mutta en ole varma onko se täysin erisukuisista vai löyhästi erisukuisista. Enkä nyt ala sitä kahlaamaan läpi. Johanna Havian lista se siis muistaakseni on. Googlella löytyy. :) Kiva että muitakin kiinnostaa tämä aihe kuin minua!

      Poista
  2. Tämä oli hyvä kirjoitus! Henkilökohtaisesti olen aivan hukassa emälinjojen kanssa..jotenkin on tullut aina kytättyä ne isät tarkemmin.

    Ahneuksissani meinasin minäkin sortua "Matador-oriiseen". Järki voitti. Ravipuolella "Matadorin" viittaa kantaa vahvasti Liising, joka vuodesta toiseen vastaanottaa täyden määrän tammoja. Enkä ihmettele, se jättää hienoja varsoja.

    Seuraavalle keväälle olen kaavaillut Erikassonia tai Larsia...jälkimmäisessä sortuisin "Matadoreihin" Liising ja Viesker, joista jälkimmäistä jo tänä kesänä ollaan sukutauluun kovasti kokeiltu. Saa nähdä, mihin lopulta päädyn, mutta se on varmaa, että sukusiitoksen pitää jäädä alle 5%, tavoite on jossain 3:n korvilla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin kuin on mahdollista sukusiitosprosenttia pitää pienenä, niin kannattaahan se koittaa tehdä. :) Ravipuolella ongelmana on toki se että erisuikuiset oriit saavat vähemmän tammoja, vähemmän jälkeläisiä kunnon treeniin ja radoille joten jälkeläisnäytöt eivät vakuuta ja sitten tammoja tulee edelleenkin vähän. :/

      Ratsupuolella näyttöjä on onneksi erisukuisilla ja on vielä laaja kirjo valinnan varaa kun ratsusuokkia alkaa tehtailla. :)

      Poista
    2. Ainiin emälinjoista unohtui sanoa, että siinäkinhän on sukupostissa valmis työkalu! :D Näkee emälinjan tuotannon helposti klikkaamalla. :)

      Poista
  3. Meillä Vihrulla ei tosiaan kuudesta polvesta löydy noita valtaoreja, Suikkua, Hilua, Vokkeria tai Vieteriä. Eikä niitä löydy myöskään kuudesta polvesta myöskään Elviiran isältä, Harjun Kakkoselta, joten meidän minineidiltä ne ei tietenkään löydy seitsemästä polvesta eli erittäin vahvasti erisukuisia ollaan :) Elviiraa suunnitellessa (tai siis Vihrun astuttamista) meille yhtenä kriteerinä oli varsalle alhainen sukusiitosprosentti ja mielellään erisukuinen ori. Elviiran ssp on Dream Pedigreen mukaan 3,712. Vähän se aina vaihtelee riippuen siitä, mistä lähteestä katsoo, mutta alle neljän on reilusti.

    Itse kiinnostuin enemmän juurikin tästä erisukuisuudesta Vihrun myötä. Saa nähdä sitten ehkä joskus tulevaisuudessa, mikäli Elviiralle etsitään sulhasta, että mitenkäs helpolla sellainen valtaoreista vapaa herra löytyy, minkä jäljiltä jäisi myös pieni ssp... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa! Vihrun veli Trio kävisi Selmalle... ;) Jonain päivänä. El Vihuria olen aina ihaillut.

      Poista
    2. El Vihuri itsekin on vielä käytössä, tosin taitaa astua vaan luomuna.

      Poista
    3. Niinhän se on. On vain sen verran iäkäs herra jo, että pelkään ettei ole hengissä enää silloin kun olisi ajankohtaista. :/ Ja tosiaan luomuhommat on vähän haasteellisia meille.

      Poista
  4. Meidän Sohvi (Filosohvi) on myös vahvasti erisukuinen, jos tämän joskus astutan, niin oriin valitsen huolella ja tietysti niin erisukuisen kuin pystyn.
    p.s. Nythän mie tajusin, että Anun Vihru on meidän ystäväperheen kasvatti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo, pienet on piirit! :D Sohvi on kyllä kivan sukuinen. :) Mielenkiintoinen emätamma olisikin.

      Poista
    2. RC, laitoin sulle sähköpostia :)

      Poista
  5. Tuolla on aika hyvin tietoa ja listattua erisukuisia: http://shsuvuista.suntuubi.com/?cat=19

    Itsellä on käytössä tamma joka on erisukuinen, tosin silläkin on ii. Vekku-lento. Minulla on siitä lisäksi vuotias ori, jolla sitten isän puolelta löytyy suikku, hilu ja vokker 5. polvessa.
    Ensikesälle ajattelin astuttaa Lastun lekalla, josko sieltä viimein syntyisi se tamma meille :)

    Liityin lukijaksi, kiinnostava blogi sinulla! Minun omani löytyy http://sktahko.blogspot.fi jos kiinnostaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oottelinki että joku linkkaa sen listan kun en muistanut aamuyöllä tekstiä kirjottaessani sitä laittaa ja sittemmin en ole konetta avannut. Kiitos siis siitä!

      Joo, kyllä ne suvut pikkuhiljaa "putsautuu" valtaoriista jos niin haluaa ja jatkossa välttää matadoreja. Kaikkien ei tietty tarvitwe niin tehdä, kunhan osa tekee ja näin riittää jatkossa kumppaneita kaikille. :)

      Kerkisin minäkin jo käydä blogiasi lukemassa, samat sanat sinne, mielenkiintoinen on sinunkin blogi ja ehdottomasti liityn lukiaksi kunhan koneelle pääsen (reissun päällä nyt) ! :)

      Poista
  6. Okei, voisitko ystävällisesti perustaa sellaisen pikku toimiston tai autokaistan josta saa juuri oikean merkkisen pikkusuokin kaikilla herkuilla? Sellainen kolme-neljävuotias, juuri oikean kokoinen, sukuinen ja näköinen, kiitos! :D Omasta suokista on jo hetkinen aikaa, sen isä oli Patrik ja oli kymmenisen vuotta sitten tummanruunikkona aika paljon harvinaisempi väriltään kuin nykyään kun nämä kaikki on ruunikkoa, kimoa ja mitälie.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selma on ollut sellainen toimisto ja autokaista. Sieltä on saanut väriä ja sukupuolta myöten juuri sen mitä toivoo. Kunhan toiveensa esittää Selmalle ääneen kun se on palautunut oriasemalta kotiin. ;) Harmi vain, 3-4 -vuotiaita se ei toimita. :D Pikkusuokkia ei ole vielä tullut, itse haaveilen Selman yhdistämistä piensuokkioriin Vinha Paanari, mutta voi olla että siitäkin yhdistelmästä tulisi minimissään 155 cm. :P

      Patrik on myös minulle suvussa sellainen positiivinen nimi. Kaikki patrikkilaiset joita on vastaani tullut, ovat olleet nöyriä ja selväpäisiä. :)

      Poista
  7. Hei ihan supermielenkiintonen varsinkin tälläiselle joka ei ymmärrä suokeista ja niiden suvuista yhtään mitään! :) Kiitos, olen viisaampi!

    VastaaPoista
  8. Bloggerin sensuuri on kyllä käsittämätön, se ilmeisesti vasiten piilottaa kaikki mielenkiintoiset postaukset etusivulta. :D No, löysin tieni tänne lopulta, ja somasti juuri, kun nettiyhteys katkesi ja ehdin siinä yhteyttä etsittäessä lukea tämä ajatuksella läpi pariinkin kertaan!

    Meillä on molemmat aikuiset tammat niin valtasukuisia, että molemmilla on suvussaan kolme mainituista, Vienalla Suikku, Vokker ja Vieteri, Vilmalla Vokker, Hilu ja Vieteri. Vienalle oria etsiskelin hyvin leikkimielisesti selaten sukupostin orikuvastoa, katsoin aina auki listasta komeimmat orit ja totesin suurimman osan turolaisiksi. Sitten tuli vastaan Trispatti, ja suvun katsottuani totesin, että no joo, tämä astuu varmaan sitten jossain etelässä tämäkin. Silloin mitään oikeita astutusaikeita ei ollut, haaveita vain, ja sijainti oli sekin yksi kriteeri - helpompi suostutella muut mukaan projektiin, joka ei sisällä tuhansia ajokilometrejä. :D No, kuten arvata saattaa, tähtien asennosta alkaen kaikki sujui nappiin ja nyt meillä on se jälkikasvu tuossa silmien alla, nini uskomattomalta kuin se tuntuukin.

    Ja juuri siitä syystä tämä postaus oli erityisen mielenkiintoinen! Vokkerista ja Suikusta ja niiden jälkeläisistä tietää jokainen tuhat ja yksi tarinaa, mutta tekstissäsi mainitsit Luonnoksen ja Ruutu-Pojan, joista en tiedä oikein mitään. Violan suvussa Vieteri tulee sekä isän, että emän puolelta (4+5). Myönnetään, että jaksan kuolata tuttua suomentammaa, täysin erisukuinen, mutta silti emälinja kunnossa, ja jatkuvasti harmittelen, kun käyttävät tammalle turolaisia oreja... Jaksan toivoa, ja mainostaa Violan isäoria heille, syntyvä varsa olisi yhtä isän puolelta tulevaa Vieteriä vaille täysin erisukuinen. Leikittelin jopa ajatuksella siitä, miten voisin olla tilausvarsaa vailla kys. yhdistelmästä, jos Vienan varsan kanssa ei kaikki olisi mennyt putkeen. Ehkä jonkun vuoden päästä?

    Ajatukset pyörii vähän ympyrää, mutta kommentoinpa nyt kuitenkin. :D Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Sukujen pyörittely on kyllä melko koukuttava harrastus. Joskus naureskelinkin että se on köyhän tammanomistajan sudoku kun paperilla yhdistelee eri oriita tammalleen ja sitten vielä sen leikkijälkeläiselle (sehän olisi tietysti tamma...). :D Kannatan aina tilausvarsaprojekteja!

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)