keskiviikko 13. elokuuta 2014

Laukkatreeni raviradalla

Tänään mamma pääsi KUUKAUSIEN tauon jälkeen maastoon! Ja ekaa kertaa Hulda myös oli pidemmän ajan äiskästä erossa. Päätettiin siis kokeilla kuinka kengätön Selma pystyy köpöttelemään raviradalle ja lenkkikaveriksi lähti 3 v. lv-tamma Nakki, jolla minä ajoin. Mira teräskuntoisena ratsasti Selmalla perässä. Reissu meni yllättävän hyvin, vaikka joduttiin kiertelemään ja kaartelemaan radalle tavallista pidempää reittiä, koska tielle oli ilmestynyt portti ja 7 kaatunutta puuta. Niinpä päädyimme myös Joensuu-Kajaani tien reunaan ja täytyi alittaa Nurmeksesta Kuopioon vievän tien siltakin. Selma meni ensimmäistä kertaa sillan ali ja ensimmäistä kertaa se myös pääsi juoksemaan raviradalle. Sillan alla piti kyyristyä (ettei pää osu kattoon), mutta muuten sujui hienosti kaikki. Paikkana ravirata on kyllä tuttu sille, koska 2 v. varsanäyttely oli varikolla samoin kuin viimesyksyiset aluekoulukisat joissa Selma starttasi (siellä on ratsastuskenttä radan keskellä).

Minulla ei ollut aavistustakaan kuinka paljon Selma jaksaa laukata. Tavoite oli ottaa kovempia kiitolaukkapätkiä ja muutenkin reipasta laukkaa ja ravia. Laukkaa suuntaansa yksi kokonainen kierros putkeen. Rata on 1 km pitkä. Selman "ongelma" laukassa on ollut aina se, että se lähtee kyllä räjähtävästi liikkeelle, mutta 10 m jälkeen se alkaa hidastella ja sen jälkeen sitä joutuu pyytämään paljon. Varsinkin yksin. Nyt meillä oli vetohevonen ja baanaa loputtomasti. Aloitimme oikeaan, joka tällä hetkellä tuntuu olevan Selmalle se helpompi suunta. Oikea laukka nousi rauhallisesta ravista ja sitten annoin Nakille käskyn mennä. Ja sehän läksi, Selma sai kirmata kyllä reippaasti pysyäkseen perässä! Tässä vaiheessa aloin harmitella että kuvaaminen oli mahdotonta. Täytyy kokeilla Ninan tekniikkaa ja teipata luuri turvaliivin selkään sille joka ajaa edellä! :D

Selma jaksoi laukata todella hyvin kokonaisen kierroksen. Vauhti vaihteli kiitolaukan ja todella reippaan laukan välillä. Tamma oli aivan tohkeissaan, eikä muistanut edes hirnua kertaakaan Huldan muistoksi! Silmät loistivat ja se painatteli Nakin perässä myös todella pitkää ja voimakasta ravia. Mira sanoi myös, että laukan jälkeen pehmeni se oikea ohjakin, johon Selma on purrut kiinni. Lihasjumi siis laukesi, niin kuin olimme toivoneet.

Laukatun kilometrin jälkeen ravasimme puoli kierrosta ja sitten kävelimme suoran verran toiseen suuntaan, eli vasempaan kierrokseen. Tarkoitus oli tähänkin suuntaan laukkuuttaa (Selmaa, Nakki pistälsi ravia) yksi kokonainen kierros. Selma lähti taas hienosti ja kun kierros oli täynnä, Nakki sai vasta menovaihteen kunnolla silmään. Niinpä vilkaisin Miran ja Selman menoa ja kun se näytti varmalta ja hyvältä, annoin Nakin ampaista kunnon vauhtiin toiselle kierrokselle. Vasempaan Selma laukkasi siis 2 km ja sitten riitti harjoitus sillä kertaa. Vasen laukka sillä on ollut nyt huonompi, niin ehkä oli sittenkin ihan hyvä ajatus treenata sitä enemmän.

Oli hienoa nähdä Selman hengittävän sieraimet suurina, kun näki miten keuhkot saivat myös treeniä. Tuollaiseen kunnon puhaltamiseen ei koskaan pääse kentällä, eikä samoihin sykkeisiin. Kiitolaukka aukoo lihasjumeja lavoilta, selästä ja takaosasta sekä vahvistaa vatsalihaksia. Aivan mahtavaa että on tuollaiset puitteet treenata ja hevonen joka on istunnalla pysäytettävissä vaikka kesken kiitolaukan. Hassua oli myös todeta, että kun ei ole ravitaustaa, ei kilpasuuntaan kääntyminen aiheuttanut mitään reaktiota Selmalle. Kätevää.

Selma hirnui ensimmäisen kerran vasta takaisin tallin pihaan tultuamme. Se näytti silminnähden nauttivat pienestä irtiotosta tavalliseen vauva-arkeen. Ja kaikki me äidit kyllä tiedämme tunteen. ;) Sitä suuremmalla innolla jaksaa taas helliä pienokaistaan kun on saanut tuulettua edes hetken. Huldakin oli Sanni-tädin kanssa ihan rauhassa tallissa. Kiire sillä oli päästä äitin luo, mutta kun tissiä oli imutettu pikku hetki, se läksi taas omille retkilleen. Helpottavaa huomata, että treenaaminen on mahdollista jo ilman varsaa. Niin ne lapset vaan kasvaa!

Tuoreita kuvia ei nyt siis ole tarjota, mutta ehkäpä ensi kerralla jotakin.

Jotta jatkossa voi verrata treenejä, niin laitan Sports Trackerin tiedot tähän:

Matka: 15,8 km
Keskinopeus 9,2 km/h
Maksiminopeus 37,6 km/h 
Kesto n. 1,5 h  

Hyvin kesti Selman kaviot mennä. Ei se juurikaan arkonut ihan yksittäisiä kivelle astumisia lukuunottamatta. Mira kehui kuinka hienosti se itse katsoi sopivat paikat kulkea ja muutenkin oli tarkkana jaloistaan. Vanha puskaratsu. ;) 2-vuotiaasta kun on räpistellyt ties missä louhikossa ja kiipeillyt liki pystysuoria rinteitä ylös ja alas, niin on jotain jäänyt muistikortille. Kengitystä kuitenkin jo suunnittelen. Pääsisi ajamaan ja muutenkin liikkumaan säännöllisesti maastossa.

"Anna hevosen murehtia, sillä on iso pää." Selma on ottanut vähän turhan kirjaimellisesti tuon vanhan viisauden, koska se näyttää aina olevan niin HIRVEÄN huolissaan. :D Reppana pieni.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)