Laukkaa, laukkaa, enemmän laukkaa!

Tänään piti olla kentän lanauspäivä, mutta koko yön satoi vettä kaatamalla ja kentän pinta oli märkä ja tiivistynyt. Odotellaan että se kuivaa ja lanataan sitten. Mira sen sijaan jumppaili taas Selmaa joka oli puolivahingossa saanut jo viikon vapaata. Selma oli siis kiireinen ja jumissa. Kuvat ovat valitettavasti nyt vähän pieniä ja 70-lukuhenkisiä sävyiltään. Sekä erittäin hohdokkaita. Kuvasin Miran kännykällä.

 Alkuun Mira teki käyntityötä, hidasti käynnin aivan lyhyeksi ja odotti että pohkeet menee läpi. Selmasta ei ollut yhtään kivaa, ;)

Ravissa alkuun tuntui, että takapää on tallissa ja Selmalla oli vain lähinnä kiire. Niinpä Mira laukkasi reippaasti muutamia ympyröitä suuntaansa ja johan alkoi töppöset liikkua.

Nihkeää ravia...

Ja sieltä se pyllykin löytyi mukaan!

Hikinen mamma ja tylsistynyt lapsi.

Vastalaukat sujui tänään paremmin heikommassa kierroksessa (oikea), mikä oli jännä. Edelleen Mira teki loivaa kaarta pitkältä sivulta sisään päin.

Loppupäätelmä tämän päivän treeneistä oli, että liiat vapaapäivät ei ole hyväksi ja Selman verkka menee kutakuinkin niin, jotta ensin käynnissä KAIKKI avut läpi ja lapa muun kropan kanssa samaan linjaan. Sitten laukkaa, kunnes se pyörii ja Selma kantaa ja sitten vasta ravityöskentely. On huomattu jo aiemmin Selmalla toimivaksi kaavaksi ja nyt se tuli taas todennettua. Mitä kiireisempi on alkukäynneissä, sitä pidempään käyntityötä tehdään.

Hudakin on joutunut elämänkouluun nyt kun se pian on 4 kk ikäinen (syyskuussa): se on harjoitellut yksin karsinassa oloa. Tänään se sai jäädä lapsiparkkiin Selman varustamisen ja purkamisen & pesun ajaksi. Kovasti se siellä hirnui, mutta ei mitään panikointia tai vauhkoilua ollut ilmassa vaikka tallissa ei ollut muita hevosia. Noin 15-20 minsaa siis kerrallaan oli. Toiveissa on, että kuukauden sisään voisi jättää jo tunnin ajaksi yksin. Sitten pääsisi Selmallakin maastoon! Voi juhlaa! :D