Varustehankintoja ja Selman hierontaa

Tänään Selma sai toisen lapahierontansa. Muutosta oli jo havaittavissa parempaan suuntaan, niin ratsastettavuudessa kuin nyt hierojan käteen. Selma ei myöskään koittanut paeta alta kun kipeää kohtaa käsiteltiin. Nyt se vain hieman nojautui etemmäs ja nenä meni vinoon kun se ikijumikohta oli käsittelyssä.

Sillä aikaa kun mamma nautiskeli ja vauva häiriköi (hierojaa, äitiä, minua) ja tutki paikkoja, minä päätin asentaa uusimmat hankintani paikoilleen. Ostin Selmalle siis naisellisemman silapatjan ja mustan karvapehmusteen leveään rintaremmiin.

Uusi "meidän värinen" silapatja kärrivaljaisiin. Rintaremmin pehmustetta ei nyt tullut kuvattua, mutta se on musta ja karvainen. ;) Tuo vaalea solmussa oleva nahkaremmi joka roikkuu tuossa valjaiden alapuolella on häntäremmissä kiinni oleva potkuremmi joka on tehty entisestä rekiajossa käytetystä aisaremmistä. Selma tarvitsee potkuremmin, koska säikähtäessään jotakin ääntä se ensimmäisenä potkaisee kärriin josta kuuluu lisää ääntä jne. Kärrit on olleet solmussa pariin kertaan tällaisen hauskan noidankehän tuloksena...

Entinen pehmuste. Rintaremmissä oli ennen lainapehmuste, omaa ei ollut. Selman herkkä hipiä ei kestä paljasta rintaremmiä. Niin kuin ei valtaosaa jalkasuojistakaan...

Vanha pehmuste tuli silojen mukana kun ostin ne joskus...ööö...10 vuotta sitten Kaurahatulle. Näihin siloihin palaan syksyllä tarkemmin, sillä koulussa on syyskuussa valjaidenkorjausta ja sovin opettajan kanssa, että vaihdamme tähän rungon. Selma tarvitsisi nimittäin enemmän säkätilaa, kuin hyvin matalasäkäinen Kaurahattu-vainaa. En tiennytkään että sellaisen operaation voi tehdä ja olin jo henkisesti valmistautumassa ostamaan uudet silat, mutta onneksi avasin taas suuni oikealla hetkellä. :)

Selman lapajumit saa kyytiä. Juuri se kipeämpi puoli menossa.

Ohjelma on meillä edelleen aika löyhä. Huomenna tarkoitus kevyesti liikuttaa, maanantaina hypellään taas esteitä ja keskiviikkona koulua. Näillä näkymin. Haava voi jo vähän paremmin, Oriprim-kuuri loppui eilen. Ongelma on ollut oikeastaan se, että siihen muodostuva rupi lähtee päivittäin irti, koska Selma ponnistaa makuultaan juuri sen kintereen varassa ylös. Nyt kun en ole lätrännyt haavan kanssa pahemmin, on rupi pysynyt. Laitoin hieronnan yhteydessä siihen Helosania jotta rupi ei kiristäisi ja taas irtoaisi. Turvotus on onneksi jo vähentynyt ja nestettä sieltä tihkuttaa enää vähän. Tosin haava itsessään on vähän pinta-alaltaan suurempi kuin alussa. Ihoa kuoriutui yhdessä vaiheessa reunoilta pois.

Hulda voi hyvin ja pyöreästi. Sitä samaa ei voi sanoa minusta (paitsi pyöreydestä). Selkä on alkanut kramppailemaan. Kävin Selman hierojan käsittelyssä itsekin eilen ja kyllä teki hyvää! Mutta ristiselässä on joku nikama nyt kyllä huonosti. Äiti puhui minut ympäri varaamaan aikaa magneettikuvaukseen, jota olen itsepäisesti vältellyt 10 vuotta (koska tieto lisää tuskaa...). Selkähän minulla on ollut sökö jo teinistä lähtien. Ehkä se olisi nyt aika tutkia tarkemmin. Huokaus. Suostun.