Tänään oli taas Miran tuuppailupäivä ja hellettä piisasi. Alkuverkan jälkeen oli vuorossa perusjumppaa, jossa pointtina oli takajalkojen aktivointi ja lapojen haltuunotto. Vetreämpi oli kuin viimeksi, mutta vieläkin oikea lapa on tiukka. Hierontaa on kuvioissa näillä näkymin torstaina.
 |
| Asettuu...ei asetu..asettuu.. |
 |
| Huldan korvista on jo lähtenyt varsakarva ja oikea väri näkyy. ;) Sitähän mie kuvasin. |
 |
| Takapää töihin eikä ohjalla roikuta. :) |
 |
| Tähän suuntaan väistöissä pientä vastustelua havaittavissa. |
 |
| "Heeei, kuvaa minua!!" |
 |
| Varsakarvanlähtö aiheuttaa kutinaa. |
 |
| Hidasta käyntiä, Selman lempparia. :P (En ymmärrä minne sillä on aina kiire...) |
 |
| Zzzzz...zzz.. |
 |
| Raviväistöjä. Selmalle taisi tulla hiki pelkästä aivotyöstä. ;) |
Raviväistöt sujui lopulta hyvin. Toinen puoli (oikealle väistettäessä) oli työläämpi ja sitä piti tehdä loivempana. Mira kokeili ensimmäistä kertaa vastalaukkoja ja siinä olikin pähkinää purtavaksi. Itse olen tehnyt niitä vain pitkällä sivulla hyvin loivasti sisään kaartaen ja takaisin uralle. Eilen Huldan omistaja kokeili tehdä niitä täyskaarron tyyppisestä kuviosta ja yllätyin positiivisesti kun Selma piti vastalaukan yllä kaarteen läpi, mutta sitten alkoikin huvittava ongelma. Mamma nimittäin vaihtaa laukan lennossa kun vastalaukalla palataan uralle! Ja vaihto tulee niin nopsaan ettei siinä kerkeä kuin todeta, että jaahas vaihto tuli. Esteratsu. ;) Noh, Mira testasi tänään jyrkentää pitkällä sivulla tehtävää kiemuraa kentän keskustaa kohti. Ja niin vain laukka hanakasti vaihtui siinä kun lähdettiin kaartamaan uralle! Aijai. Pitänee skipata vastalaukka ja siirtyä suoraan laukanvaihtoihin. ;) Noh, löytyipähän Miralle lisää työstettävää.
Ilahduttavaa nähdä, että Selma jaksaa kantaa itseään ja siirtää painoaan takajaloille jo pieniä pätkiä. Ehkä se ei ole aivan toivoton! :)
Huldakin keksi lopultakin että kentälllä voi ottaa myös päikkärit. Loppukäyntien aikaan menin sen kanssa köllimään ja siinä se retkotti kyljellään ja minä sain retkottaa sen "päällä" niin, että istuin maassa sen pyllyn vieressä ja nojasin selkäni sen selkään. Kuuntelin mahan kurinaa ja hengitystä ja olisi siihen aurinkoon voinut kyllä vauvan kanssa nukahtaa.. Mira nauroi että nyt pitäisi olla hällä kamera, mutta sepäs olikin minun taskussa. :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)