Tänään oli lanauspäivä. Siitä saatiin hyvin heiluvainen video josta jouduin poistamaan monta minuuttia puiden latvoja ja pilviä, koska kuvaajana oli 8-vuotias tyttäreni joka oli kuulemma kurkkinut kameran yli kuvauskohdetta (jolloin kuvattavat eivät ihan osuneet ruutuun... ;)). Selmalla oli alussa pari kertaa joku "ongelma" ja kertoi mielipidettään lanaamisesta kesäpäivänä. Mutta kun mielipiteet oli ilmaistu, se teki työt loppuun varmoin ja rauhallisin ottein ilman lisäjumeja. Eihän se voimailu varmasti nastaa ole, kun lihakset vasta totuttelee työhön. Video löytyy
TÄÄLTÄ. Ylpeä olen ääniherkästä tammuskastani, kun nyt onnistui myös lanan palautus säilytyspaikalleen nurmikolle (joka sihisee ja saa lanan kolisemaan) todella hienosti. Ihana Selma!
Lopuksi kun kenttä oli taas sileä ja hiki tippui turvasta ja vuohiskarvoista asti, riisuttiin valjaat ja lähdettiin taas kahlailemaan.
|
Hulda, Selma ja minä. Kuva: Tiina Kuittinen |
Tällä kertaa Hulda meni veteen hieman rauhallisemmin ja Selmakin meni ilman tuhinoita. Kotona suihkun jälkeen myrkyt niskaan ja takaisin laitumelle. Ostin tänään apteekista pihkavoidetta ja kokeilen sillä sivellä kinnerhaavaa. Katsotaan miten tehoaa. Huomenna sitten suunnaksi Mikkeli! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)