Esteitä tänään

Perjantain lanauksen jälkeen Selma huili koko viikonlopun ja eilisen. Itse karkasin Mikkeliin raveihin ja hieman olin huolissani jumiiko se nyt pahasti lihaksiaan ilman palauttavaa treeniä. Toisaalta mietin, että hellettä pukkaa, joten lihakset oletettavasti pysyvät lämpiminä ja pintaverenkierto käy varmasti kuumana. Silti hiukan stressasin. Ja turhaan jälleen kerran, Selma liikkui tänään letkeämmin kuin aikoihin ja Sari tuumasi, että tuntuu parhaalta IKINÄ! Lisää lanausta ja varsinkin ennen kisoja. ;) Verkassa ihailin kuinka laukassa Selman takajalat oli kerrankin pontevasti mukana ja se pyöri hyvin. Sitten tajusin, että kyseessä oli vieläpä oikea laukka, joka on Selmalla se heikompi! Voi iloa! Noh, muuten treenit olivat sitten taas aiempaa Selmamaisemmat. Tänään nimittäin oli rouvan mielestä mörköesteitä nekin, mitkä normisti ei ole... Okseri oli mm. kauhea ja kielto tuli myös pystylle jossa oli musta puomi ja valkea lankku. Koko rata näytti tältä:

Kuva: Riitta Turunen

Kaikki kuvat on ottanut Riitta.

Tänään siis mentiin vielä ratatreeniä, ensi kerralla jumppaa. Selmalla oli lähestymiset tänään hukassa. Joko se tuli liian lähelle ja pudotti tai sitten ponnisti sujuvan ja laakean loikan hirvittävän kaukaa. Jälkimmäinen vaihtoehto oli kuitenkin parempi. Jokainen pudotus sai Selman pasmat sekaisin ja se kielsi sarjalla aina seuraavalle, mikäli ensimmäinen osa tuli alas. Hyvä, että näitä pudotuksia tulee treeneissä. Ja kieltoja. Ihan oikea paikka niille. :) Tässä nyt kuvakollaasi päivän pompuista.

Päivän toiseksi pelottavin este.

Päivän pelottavin este.

Aloitimme 70 cm korkeudesta. Rata meni jotakuinkin niin, että ensin oli suhteutettu sarja (en muista montako laukkaa...kolme?), sitten kavaletti josta pysty-okseri -sarjalle, josta sininen pysty ja kavaletti josta mahdollisesti uudestaan pysty ja okseri. 70 meni vähän taas sutaisten. Joitain osia piti tuijottaa, etujalat roikkuivat tai tulivat peräkkäin ja pudottivat puomeja... Selma kyllä oli alusta loppuun asti avuilla ja kuuma, mutta joku noissa pienissä korkeuksissa vaan on, mikä sitä ei sytytä. Sari teki huomion, että Selma hyppää terävämmin kun sitä ei koeta koota esteiden välillä, vaan antaa sen mennä pidempänä ja ponnistaa kauempaa. Hypyissä Selma kaipaa vapautta venyttää kaulaansa tasapainon säilyttääkseen. Rataa mentiin 80 cm, jolloin se alkoi sujua ja lopussa nostettiin suhteuteutetun molemmat osat 90 cm:iin samoin kuin okseri ja sen edessä ollut pysty. Johan tamma syttyi ja keräsi kinttunsakin nätisti nippuun! :)

 

Hieman jos kaukaa ponnistaa mamma...

Etuset terävöityi kyllä hyvin loppua kohti. :)

Tässä kuvassa näkyy taas se lihastyö minkä takaosa tekee jokaisessa hypyssä.

 

Rupesi tassutkin nousemaan. Korkeutta 90 cm.

Ja pelottava okserikin saatiin selätettyä!

Todella hyvä mieli jäi näistä treeneistä. Monta ahaa-elämystä ja Selma oli todella energinen ja hommassa mukana vaikka lämpöä piisasi. Loppukäynneillä pääsivät mussukat tietysti taas järveen.

Selitän Sarille mistä kohden alkaa syvä.

Ihanuudet polskii ja minä koitan opastaa jälkikasvua puhelimitse ja pestä jalkoja samaan aikaan. Näyttää varsin fiksulta.

Kylläpä Selmallekin kelpasi järven viileys. Ei kauaa tarvinnut rannassa töristä, vaikka sinne oli ilmestynyt vene.