Minä taas tunnilla...

Sain ylipuhuttua eilen (suhteellisen helposti) Miran pitämään minulle tuntia Selmalla. Ja on se vaan huippua kun on joku tarkkasilmäinen ja pitkäpinnainen ihanuus joka korjaa ja korjaa ja korjaa. Tehtävä oli yksinkertainen ja sitä mentiin käynnissä ja ravissa.

 Ajatuksena oli mennä ensin käynnissä niin, että voltit kulmissa mennään niin hitaasti kuin mahdollista, askel kerrallaan, sisään taivuttaen. Voin kertoa että oli meikäläiselle aika hiton työlästä! Selmalla oli kauhea kiire ja itsellä piuhat aivan ristissä. Ulko-ohjalla piti pidättää samaan tahtiin kuin istunnalla, sisäohjalla johtaa sisään, ulkopohkeella pitää takaosa kurssilla ja ja.. Maitohapoilla alkoi olla reidet jo parin kierroksen jälkeen. Suorat välit mentiin askelta pidentäen, mutta paketti kuitenkin kasassa. Kun käynnissä alkoi jotakuinkin sujua ja sain kiinni langasta, Mira lisäsi rääkkiin kierroksia ja siirryttiin raviin. Tarkoitus oli keventää kokoajan ja kevennyksellä hidastaa volteille, mutta siinä oli jo blondille liikaa muuttuvia tekijöitä ja tein kulmat harjotusravissa. Oikea kierros oli vaikeampi ja Selma mielellään oli huomioimatta ulko-ohjan pidätteet, mutta kun en antanut periksi vaan vaadin reaktiota (Miran takoessa tätä asiaa kovaan kallooni) sain kuin sainkin sen myötäämään ja tunsin kuinka se tuli "alleni". Välit sitten saatiinkin mentyä aika hyvin ravissa niin että tuli selkeät siirtymiset pitkästä ravista lyhyeen ennen kulmaa ja päinvastoin. Siihen sain olla tyytyväinen.

Laukat otettiin keskiympyrällä keskittyen siihen että Selma asettuu ja pyöristää selkäänsä. Alkuun se tuntui vaikealta, varsinkin kun menimme ensin oikeaa laukkaa ja se oli Selmalla huonompi nyt kuin vasen. Laukan ylläpitäminen oli haasteellista, sillä jäin helposti puristamaan pohkeella tai suuhun kiinni tai jotakin muuta luvatonta. Ja kun sain yhden korjattua, niin jo syyllistyin toiseen. Käsien kanssa on myös taas pinnalla perisyntini, eli oikea nyrkki nousee 10 cm korkeammalle kuin vasen ja vasen taas hiippailee pikkuhiljaa harjan yli toiselle puolelle. Mira ei maininnut näistä kuin ehkä 100 kertaa. Ja sitten taas uudestaan. Olen minä vaan taitava! :D

 Kuvat on otettu loppuraveista ja Selma tuntui tosi kivalta. Ihan pikkiriikkisen oli sellainen olo, etten ehkä ole aivan toivoton. Suurimmaksi osaksi toivoton, mutta pieni mahdollisuus olisi olla ihan kelpo. Kovalla treenillä. Jospa Mira jaksaisi ruoskia minua jatkossakin, niin palautuisin puskista. Kuvista näkyy miten kaikkea jännää ja ihmistä kiinnostavaa tapahtuu hevosen niskassa. Oletteko huomanneet? Täytyy yhtä tiiviisti tuijottaa kuin Salkkareita.

Treeni oli varsin tehokasta, sillä tänään olen potenut helliä ylä- ja alavatsalihaksia, reisiä ja selkää. Ja Miralla on ollut lystiä sen kustannuksella. ;) Tänään käytiin 12,5 km kärrilenkillä Miran & Mustin kanssa. Aikaa meni 1h 8 min ja keskinopeus oli suunnilleen 13 km/h. Aika paljon mentiin hiljaista hölkkää ja käyntipätkiä väliin. Tosin Selmaa rassasi ruveta kävelemään kesken hyvän hölkkä-flown ja se hölkkäsi paikoillaan ne kohdat kun Musti käveli. Todistettavasti se siis pystyy menemään HIDASTA ravia! :D Vaikka kentällä sitä saa kaivella lapiolla sieltä jostain liikevarastosta. Enää viikko estekisoihin... Jänskää. :)