Alma tuli treenaamaan Selman kanssa näyttelyhommia toistamiseen ja hyödynnettiin hölkkäilyt lämmittelynä ennen kentän lanausta. Nyt Selma lähti jo terävämmin Alman rinnalla ravaamaan kolmiouraa, kun otettiin ääniapu "Ravi!" mukaan kääntymiskulmissa. :) Meno näytti todella hyvälle!
Lanasin itse ensimmäisen kierroksen, kun ohjat jäi käteeni, mutta sitten vaihdettiin että pääsin kuvaamaan (osasyy oli myös ylisuuret teräskärkiset kumpparit jotka ei varsinaisesti ole tehty pikajunan perässä hölkkäämiseen...)
 |
| Mäkivyöt vähän valahti toiselle kyljelle työntouhussa. :) |
 |
| Takapään työntöä. Selkä pyöristyy myös kun veto on rento. |
 |
| Tanssii lanaajan kanssa... :D Selman itseohjautuvuus herätti hilpeyttä. |
 |
| Topakkaa työläistä puhalluttaa. |
 |
| Työmaa. |
Selmalla oli kentän metsäpäädyssä joku viiraus ja se kääntyi siitä kohtaa mistä sen mielestä piti kääntyä. Alma yritti paikkailla aiemmilta kierroksilta lanaamatta jääneitä juovia, mutta tamma oli rautaisesti sitä mieltä, että keskellä oli enemmän tekemistä ja suuntasi sinne. :D Alma tuumasikin, että vinha tunne, kun hevonen ajaa itse itseään. Eipä siinä muuta kun kannattelet ohjia. Hyvin toimi myös suuntien huutelu!
Positiivista oli että irtiotot (kuorman liikkeelle vetäisyt) sujui nyt parhaiten ikinä. Selma on ollut aina sellainen hätäinen rytkäisijä ja saikin maininnan silloin kantakirjauksessa siitä. Se riuhtaisee ja jos ei liikahda, niin pysähtyy, riuhataisee uudelleen jne. Oikea tekniikka olisi nojata vasten länkiä ja painamalla saada kuorma liikkeelle. Siihen tuskin koskaan päästään, mutta tämä oli jo edistystä, että noin rauhassa sai lanan liikahtamaan. :)
Huomenna olisi tavoitteena palautteleva maastoilu ja perjantaina luvassa hyppyjä kera Sarin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)