tiistai 1. heinäkuuta 2014

Laumaelämä katkolle

Toissapäivänä illalla sain Pomolta puhelun, että Selmalla on haava vasemman takasen kintereessä. Se näytti pintahaavalta ja sovittiin että Pomo laittaa siihen haavasumutetta ja katsotaan aamulla tarkemmin. Ei onnu, ei lepuuta. Olivat sen yön siis ulkona. Noh, aamulla kinnernivel oli ulkosyrjältään puolikkaan greipin kokoinen ja haavasta valui märkää. Oikein mukava potkuhaava, joka oli hivenen taskumainen, niin että kun haavan yläpuolelta painoi, siihen aukesi onkalo joka minusta näytti yltävän Kiinaan asti. Ettei vaan nyt nivelen rakenteet olisi kuitenkin ottaneet osumaa...

Potkujälkiä on menneen viikon aikaan ollut yhdellä jos toisella, paitsi potkurilla itsellään, joka siis on lämminverisisaruksista se vanhempi. Sen käytös muuttui kiiman jälkeen jostain syystä agressiivisemmaksi ja se alkoi haastaa myös Selmaa. Niinpä suuri laidunalue piti jakaa kahteen osaan niin, että Selma ja Hulda ovat nyt omassaan.

Eilen, eli haavan toisena päivänä tallille oli tulossa muista syistä eläinlääkäri ja raahasin hänet tutkailemaan vahinkoa.

Potkuhaava vtj kinnernivelessä.
Hän totesi saman kuin minäkin, että on syvä, taskumainen ja vuotaa märkää, mutta varaa jalalle ja liikkuu suht normaalisti, joten lääkärin mielestä erittäin todennäköisesti nivel on säästynyt vahingolta. Sulfakuuri saatiin, joten Oriprimiä syödään nyt sitten kunnes purkki loppuu, 5 mtt aamuin illoin. Haavaa täytyy huuhdella ensin letkulla kylmällä vedellä ja sitten Betadine-laimennoksella (10 ml/2 dl vettä) (teen sen ruiskun avulla). Eilen kun tasku oli vielä auki, ruiskutin sinne haavan onkaloon liuosta kunnolla. Yöksi laitetaan Betadine-haude, joka siis käytännössä on iso pala pumpulia, joka upotetaan jäljelle jääneeseen haavanhuuhteluliemeen, laitetaan haavan päälle, pieni muovipussi sen päälle ja sitten itseliimautuvaa pinteliä siihen ympärille. Lisähaastetta tähän saa kun miniturpa on koko ajan joko puhisemassa korvaan, juomassa liuosta, nykimässä hihasta tai hamuilemassa uhkaavan epäilyttävästi käärijän kyljestä/selästä/pakarasta/jenkkakahvasta. Selma onneksi seisoo aloillaan kuin puu ja antaa hoitaa.

Betadine-haude kintereessä.

Koitin jättää ensimmäisenä aamuna tämän päiväksi jalkaan, mutta se löytyi vuohisen ympäriltä kun eläinlääkäri tuli paikalle... Kestää onneksi yön kun mamma nököttää aloillaan karsinassa, eikä pikku-tohtori Touhukaskaan ole sitä keksinyt ruveta repimään. Vielä.


Nyt pitää laumautua aidan eri puolilla. Syömistä oikeasti Selmalla ja Huldalla riittää, tämä on se ainoa kohta lohkolla joka on kitukasvuinen ja se pitää päivittäin nyrhätä vielä lyhemmäksi ennnen kuin vaelletaan oikeille apajille.
Selma on nyt siis syönyt sulfaa kaksi annosta, ensimmäisen eilen illalla ja toisen tänä aamuna. Huldaa saa osansa maidon mukana, mutta ei voi mitään. Koska tamma ei kerran onnu, lääkärin sanoi, että liike on jalalle erittäin suotavaa jotta haavasta pääsee pois kaikki se valuva mönjä. Joten treenit jatkuu, mutta hieman helpotettuina. Lanaaminen taitaa jäädä nyt väliin tältä viikolta. Ratsastan itse vaikka sen tilalla, pitkästä aikaa.

Helpotusta tämän tapauksen tuomaan stressiin ja ahdistukseen tuo juuri se, että Selma käyttää tuota jalkaa normaalisti. Viime kesänä se sai syvän pistohaavan oikeaan nivuseen ja vaikka haava parani kolmessa viikossa täydellisesti, niin parin viikon jatkuva lepuuttaminen teki saman puolen etujalkaan jännetuppitulehduksen jota sitten paranneltiin 3 kuukautta... Tottakai nyt oli sama huoli sydämessä ja sitten vielä sekin että isku on tullut niveleen... Tieto lisää tuskaa ja nyt sitä tietoa on tullut kun on teuraskoipia avannut ja anatomiaa opiskellut. Vieläkin on kyllä vähän huoli miten nivelen käy...

Haavaa täytyy suojata yöksi siihen saakka kunnes se on umpeutunut. Päivisin se saa nakuilla Tervalaastarin voimin. Tänä aamuna hauteen alta paljastui aavistuksen umpeutunut haava, koska en saanut onkaloa enää näkyviin, eikä sieltä valunut mitään kun painoi. Kuitenkin nivel oli turvoksissa ja turvotus jatkui hieman säären ulkosyrjää pitkin alaspäin. Katsotaan miten tilanne etenee.

Harmittaa todella paljon, että tammat piti erottaa. Ne olivat valtaosan aikaa erittäin sopuisasti ja myös kiintyivät toisiinsa vahvasti. Nuorempi lämppäreistä pärjäisi loistavasti Selman ja Huldan kanssa, koska on vasta 3 vuotias ja alistuu täysin Selmalle. Katsotaan miten tilanne etenee.

10 kommenttia:

  1. Ei voi olla totta! Että pitää aina jotain sattua ja niveleen vielä. Toivotaan, että paranee nopeasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä... Kyllähän tässä olikin asiat liian hyvin jo liian pitkään. >.< Noh, jospa se kuuri ois tehokas.

      Poista
  2. Kökkö juttu. Toivottavasti kuitenkin nivel olisi ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ainakaan hajalla ole, kun tyytyväisenä ravailee Huldan perässä, mutta hirvittää kun se oli niin syvä, että jos nivelkalvo tai se nivelpussi hajosi. On niin ohuelti matskua just tuossa kohdassa.. Mutta onneksi on klinikka 128 km:n päässä.

      Poista
  3. Pikaista paranemista Selmalle <3 Viime kesäinen liiankin hyvin muistissa, jospa nyt menisi helpomalla ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää kyllä huomattavasti paremmalta kuin se viimekesäinen! Silloin oli kyllä ressu niin tuskissaan... Nyt näyttää lähinnä siltä, että se turvotus vähän hankaloittaa ja sattuuhan siihen haavaan varmasti, mutta oli kyllä ihan eri sfääreissä sillon vuosi sitten. Se oli kyllä kamalaa. Tuuhan käymään. Voisit videoida miun esitelmää längistä. ;)

      Poista
    2. Mitä!?!?!? Esitelmä längistä! JEE! =D

      Poista
  4. Toivottavasti ei ole nivelessä asti vikaa vaan olisi pelkkä haava. Mutta niin kuin itsekin olet jo todennut, niin hyvä, että kuitenkin varaa ihan normaalisti painoa eikä onnu eli sen suhteen näyttää hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää haukan lailla kytätä ja tarkkailla. Huomenna katotaan ratsastaen miltä näyttää.

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)