Uskollisesti seuraamme treenirutiinia ja tänään oli Miran päivä. Kävin pomon kanssa ajamassan lämppärit 7:30-8:30 ja silloin oli ihan mukavan vilpoista istuskella kärrissä. Mira tuli samoihin aikoihin kun purimme hevoset valjaista ja silloin alkoi lämpöä riittää taas. + 24 C taisi olla silloin klo 9:00. Selma on huilannut estetreenin jälkeen joten se oli suhteellisen reipas, vaikka helle verotti jaksamista. Hulda puolestaan oli kyllä aika laiska.
Treeni keskittyi tänään lapojen jumppaan (vasen lapa edelleen hieman jumissa), siirtymisiin (ravi - seis - ravi), raviväistöihin ja vastalaukkaakin kokeiltiin taas. Selma liikkui edelleen hyvin letkeästi. Aluksi pakarat tuntui olevan hiukan jumissa mutta hyvin nopeasti ne vertyi ja takaset tuli hyvin alle. Laukat olivat oikein hyvät molempiin suuntiin. Ihanaa kuinka yksi kerta viikossa estetreeniä tehostaa niin paljon takapään työskentelyä laukassa!
Selma oli hyvin kuulolla ja yhteistyöhaluinen. Oikein mukava mamma siis. :) Videoin raviväistöjä hieman. Se löytyy
TÄÄLTÄ. Vastalaukka sujui kun Mira teki pitkältä sivulta kaarteen kentän keskustaan päin.
Nyt helteillä hepat ovat tallissa klo 10:00-18:00 ja yöt ulkona. Paarmoja on aivan hirveästi ja varjopaikkaa ei laitumella oikein ole. Syövät siis kuivaheinää tuon välin.
Muuten on mennyt ihan mukavasti. Haavan turvotus on aavistuksen laskenut, sen reunat ovat jo parantuneet, mutta välillä rupi irtoaa. Selman kutina on nyt kiihkeimmillään. Relaxant seerumi loppui ja koitin ostaa sitä Mikkelin reissulta lisää, mutta myöhästyttiin Agrimarketista. Ostin sitten jotain vastaavaa joka on kuulemma markkinoiden paras tökötti ja nyt Selma kutisee enemmän ja haisee jäteöljylle. :( Kauhulla jo odotan että häntä häviää samanlaiseksi siiliksi kuin viime syksynä. Harja onkin jo aika samannäköinen. Ötökän puremia siinä ei ole juurikaan, vähemmän kuin tallikavereillaan. Ei mahtaisi siis loimestakaan olla hyötyä, kun vaiva tulee ruuan mukana. :/ Täytyy alkaa selvittelemään voiko valkuaisyliherkkyyttä todeta jollakin allergiatestillä ja jos voi niin voiko siihen siedättää. Selma on silti laitumella aivan levollinen ja syö hyvin. Takakaviollaan se on rapsuttanut itseään korvan takaa niin ahkerasti, että siihen on tullut irokeesi. Ja toki kun karsinaan pääsee, niin alkaa hinkkaaminen. Mutta sitten kun on tarpeekseen hangannut, lopettaa. Itseäni stressaa koko juttu varmasti enemmän kuin Selmaa!
Heh, pakko kertoa vielä että tipahdin elämäni ensimmäisen kerran kärreiltä tässä hiljan. :D Ajeltiin pomon kanssa käynnissä hiekkaharjulla hieman kapeampaa reittiä jossa oli pieniä kantoja. Ollaan ennenkin menty vastaavasta ja jos kannon huomaa, on helppo tasapainoilla kyydissä. Mutta en huomannut. Huomasin yhtäkkiä katselevani pilviä maasta käsin! :D Onneksi älysin pitää ohjista kiinni ja Sanni pysähtyi. Kypärä olisi aika kova juttu... Ei onneksi käynyt kuinkaan.
Selkälääkärissäkin kävin eilen ja magneettikuvaukseen pääsen ensi tiistaina. Sitten alkaa selvitä mitä siellä on vikana. Vähän jo pitää siitäkin tottakai kerätä stressiä ja olen aivan varma että tulee ratsastuskielto tai kielto touhuta hevosten kanssa enää yhtään mitään. Hyvin todennäköistä. ;)
