keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Hevosenluomisen tuskaa

Sain lopultakin tilauksen nimikyltistä. Hevonen oli tuttu ruuna, Selman entisiä tallikavereita. Olin innoissani, koska pääsin pitkästä aikaa maalaamaan rakastamillani akvarelleillä. Viikonloppureissu äidin luo toi aikaa pitkäpiimäiselle pohjatyölle, eli kirjaimien maalaamiselle ja hevosen pään sommittelulle. Tällä kertaa nassu jäi aika pieneksi, sillä kuva josta tilaaja ehdottomasti halusi hevosensa maalattavan, oli sellainen. Suosin yleensä kuvakulmaa, jossa hevosen rintamasuunta on esimerkiksi oikealle ja pää kääntynyt vasemmalle (esimerkki Selman nimikyltistä lopussa). Silloin nassun saa mahdollisimman suureksi ja yksityiskohtaisemmaksi. Mutta tämäkin kuva oli mielenkiintoinen. Myös hiukan haastava, koska hevonen seisoi siinä "mäen päällä" ja kuvaaja on seissyt sen alla, joten kuva on hieman alaviistosta otettu. Haasteita tänne vaan! :D

Tekstien sommittelu ja hevosen asettelu kylttiin niin että mittasuhteet säilyvät ovat tuskallista, hidasta ja hermoja riipivää touhua. Mutta onneksi olen rautaiset hermot omistava ja pienesti masokisti. Pari päivää ja pääsi ihanaan vaiheeseen, eli maalaamiseen. Mikä osaa turhauttaa sekin, mutta aina vain hetkellisesti.

Seuraavassa näytän millainen prosessi minun maalaamiseni on. Olen maalannut 7-vuotiaasta asti ammattilaistason akvarelleillä, sillä ensimmäinen opettajani oli kuvataiteilija Pirjo Repo, joka vaati että meillä on oltava laatuvehkeet eikä mitään höpöhöpö vesivärejä. Hän ja kuvataiteilija Pia Sinkkonen olivat parhaat opettajani ja sitten olen vain kehitellyt itselleni omia tekniikoita joilla pääsen haluamaani tulokseen. Koskaan en ole täysin tyytyväinen, mutta jos jatkaisin maalaamista odotellen tyytyväisyyttäni, ei mikään kuva valmistuisi koskaan... Joskus minulta kysytään enkö maalaisi mieluummin öljyväreillä tai akryylimaaleilla koska käytän akvarelleja niin pikkutarkkoihin ja värikkäisiin töihin, enkä vetele niillä unenomaisia utukuvia niinkuin "kuuluisi". Mutta kun on jollain systeemille tehnyt 25 vuotta, ei mikään muu tunnu ollenkaan niin toimivalta ja omalta. Kartonki, vesi ja ihanan pigmenttiset akvarellit ovat minun juttuni. Oppiminen ei toki lopu koskaan. Valon ja varjon mysteeri on aihe joka tuottaa epäonnistuessaan harmia ja onnistuessaan sanoinkuvaamattomaa onnea.

Pohjamaalausta

Muotoja ja värien sommittelua. 

Sielun etsintää

Tasoitus. Alkoi häiritä sieraimen paikka ja muoto.

Nenän korjaus ja valopesu. Valmis!



Semmonen tuherrus tällä kertaa tuli. Viimeksi maalasinkin kyltin Selmalle ja siitähän on yli vuosi jo aikaa...


Valitettavasti maalausten alkuperäisiä värejä en osaa tuoda esille näillä kuvankäsittelytaidoilla ja välineillä. Tämä kuvakulma on jokatapauksessa edustavin ja paras maalausmalli.
Nooh, kyllä se välillä iskee viiraus maalata niitä utuisempiakin kuvia. ;)

2013

11 kommenttia:

  1. Olipas ihanat kyltit ja olet sinä vaan aika taitava piirtäjä!

    VastaaPoista
  2. Onpa hienoja! Mille materiaalille olet tehnyt nuo nimikyltit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. :) Kartongille maalaan. Nyt on ollut heikommin saatavilla kunnollista kartonkia (kun en ole taideliikkeisiin muistanut mennä reissuilla), niin hankin paksuinta mitä täältä löysin. Cansonin Aquarelle kartonkia, lehtiö on A3 kokoa ja puolitan arkin eli A4 kokoa on kyltit. Paksuus on 300g/neliömetri.

      Poista
  3. Kauniita kylttejä :) olisipa joskus aikaa itselläkin maalata ja piirtää, se oli nuorempana yksi suosikki juttuni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! :) Nyt itsestäkin tuntuu mahtavalta kun pystyy taas maalaamaan. Koulu vei aika tehokkaasti aikaa kaikelta askartelulta kuten neulomiselta, ompelulta ja tältä sutimiselta. ;) Mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

      Poista
  4. Kauniit väriliukumat on kyllä, eniten tykkään tuosta korppi työstä.
    Vesivärit ja kartonki on aika erikoinen valinta kylttiin mikä tulee talliin. Miten se kestää siellä hyvänä kun tallissa aina kuitenkin on vaarana kuraroiskeet ja kastuminen?
    Itsekkin siis teen kylttejä ja tauluja, kyltit teen puulle akryylimaaleilla niin ei haittaa vaikka kastuisi.
    Mulla on taideblogi jos haluat tulla vastavierailulle :) http://katkopiirto.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olenkin vieraillut blogissasi silloin tällöin. :) Kyltti kestää hyvänä kun sen päällystää kontaktimuovilla ympäriinsä. Vuosia ja vuosia kestää. :) Minulla kuuluu se muovitus hintaan. Ja siitä on helppo pyyhkäistä rehumössöt ja pölyt pois pinnasta.

      Poista
    2. Okei, vähän mietinkin että laitatko jonkun muovin siihen päälle :)

      Poista
  5. Olet tosi taitava maalaamaan. Sait just uuden lukijan. Käyhän lukemassa minunkin uutta blogiani, http://olipakerranhevonen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja tervetuloa mukaan. :) Joo, käyn ehdottomasti lukemassa, kiitos!

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)