Herrojen haukkuma

Otsikon historia on ajalta jolloin puhuin ääneen vanhalle hevosmiehelle vieväni Selman varsanäyttelyyn 3-vuotiaana. Herra tuumasi synkkään sävyyn, että "Sinne viet, herrojen haukuttavaksi!" Tästä olen repinyt huumoria kaikki nämä vuodet ja jaksan repiä edelleen. Sehän on kyllä taivaan tosi, että suomenhevosten ja lämminveristen näyttely- ja kantakirjauslausunnot Hippoksen karkeloissa eroavat aika radikaalisti niistä lausunnoista joita olen jokusen ratsu- tai ponirotuisen yksilön papereista lukenut. Käytännössähän Hippoksesta saa vikalistan. ;) Selman toinen vikalista poksahti tänään postiluukusta palautetun passin muodossa ja pääsin toteamaan, että kyllähän se "voimakas laukka" oli todellakin väärinkuultujen sanoitusten osastoa ja oikea termi oli se mitä ajattelinkin, eli voimaton. Mutta käydään nyt läpi koko lausunto ja koska tykkään vertailla ja tilastoida, laitan rinnalle aiemman lausunnon arvosteluineen työkantakirjauksesta. Ja en minä ihan oikeasti ole sitä mieltä, että Hippoksesta saa vikalistan.

T-ktk 18.5.2010                                                    R-ktk 10.10.2015

Mitat:

säkä   159 cm                                                         160 cm
lautask.  159 cm                                                    159 cm
rungonpituus 168 cm                                             169 cm
rinnan leveys 43 cm                                               44 cm
lautasleveys   60 cm                                               57 cm
rinnan ympärys 183 cm                                          194 cm
etusäären ymp. 19,5 cm                                          20,5 cm
kuntoluokka     3+                                                   3

Pisteet:

Luonne 7                                                                 8
Liikkeet 7                                                                7
Käynti 8                                                                   -
Veto    10                                                                 -
Ratsastettavuus -                                                     7
Tyyli  6                                                                    -
Yht. 38                                                                    22

Tyyppi 7                                                                  7
Runko 6                                                                   6
Jalka-asennot 7                                                        8
Jalkojen terveys 7                                                    8
Kaviot 7                                                                   7
Yht. 34                                                                     36

Arvostelu T:
Hyvänpuoleiset tyypit, kevyt avo runko, pitkä kaula, lihaslaiha selkä ja lanne, pieni kuvesyvyys, ulkolonkkainen lyhyt lautanen, kapeat reisilihakset. Hyvin kestäneet jalat, melko hyväasentoiset etujalat, takajalat ahdasasentoiset. Etukaviot hyvät, takakaviot holvikkaat mutta levenevät. Ahtaanlaiset suorat käyntiliikkeet. Hieman väljenevät suorat rennot raviliikkeet. Hätäinen irtiotto ja veto. Hätäinen ohjastaa.

Arvostelu R:
Hyvänpuoleiset tyypit, etupainoinen. Kevyt pitkä avo runko, ylhäälle asettuva kevyt kaula, lihaslaiha painunut selkä, pieni kuvesyvyys, ulkolonkkainen lautanen. Melko hyväasentoiset jalat. Hyvänpuoleiset kaviot, hieman vetäytyneet kannat, kavioissa pieniä lohkeamia. Etujalkojen liikkeet ahtaanlaiset ja takajalkojen liikkeet väljät suorat käynnissä, rento pitkä askel. Etujalkojen  liikkeet hieman melovat ja takajalkojen liikkeet väljät ravissa, suora rento ravi. Käynti 7: Hieman lyhyt, askel ei veny riittävästi, tarmokas. Ravi 7: Tahdikas, hieman etupainoinen. Laukka: 7 Voimaton, hieman etupainoinen. Ratsastettavuus: Kevyt kädelle, tarmokas. Kiltti.

Noin. Hyvänpuoleinen tamma on siis minulla. Ja on mustaa valkoisella siitä, että on hätäinen ja kiltti. :P Eikä ole vastaanväitettävää, missään muussakaan kohdassa. Rakenteen osalta olen lautakunnan kanssa aivan samaa mieltä, ehkä olisin vikoja löytänyt itse pari lisääkin. Itsestäni voin olla ylpeä siltä osin, että sain maastakäsin ahtaat takajalkojen käyntiliikkeet venymään väljiksi ja askeleen rennoksi ja pitkäksi. Kyllä sitä kotona vähän treenattiinkin Sempulan kanssa. Mitoissa tuo lautasleveyden pienentyminen viidessä vuodessa ei tässä kohtaa tarkoita että viimeisetkin pyllylihat olisivat kadonneet, vaan siitä, että Perttunen mittasi aikanaan tuon leveyden Selman ulkonevien lonkkaluiden kohdalta ja tämä nykyinen lautakunnan pj näiden lonkkakyhmyjen alapuolelta. Rinnan ympäryksestä näkyy kuitenkin että runkoon on tullut lihasmassaa sitten 5-vuotisajoilta.

SuoRan Valtakunnallinen suomenhevosratsujen ja pienhevosten näyttely 13.9.2014

Vihdoinkin ennätän rustailla kuulumisia. Viikonlopun näyttelypäivä oli kyllä aivan mahtava.Olimme hyvissä ajoin perillä, sillä Sepon luokka oli ennen meitä ja sitä jännitin ja odotin enemmän kuin Selman arvostelua!

Juuri saapuneena tiimin kanssa.

Vesi ei maistunut Selmalle ollenkaan, mutta onneksi ruoho sentään maistui.

Odottelua ja viimehetken neuvottelua.

Jossain vaiheessa Selman tissit alkoivat olla pinkeinä maidosta kun Hulda ei ollut mukana. Etenkin muiden varsojen näkeminen sai Selman äidinvaistot ja maidontuotannon heräämään. Niinpä pähkäiltiin, että lypsetäänkö sitä nyt sitten vai mitä ja kun tissit vain paisuivat ja paisuivat, tultiin lypsyn kannalle. Mira hoiteli homman taidokkaasti!

Olisi ollut monet kahvimaidot tarjolla, mutta maahan meni... ;)

  

Seppo ja Jonnakin löytyivät ja kävin rauhoittelemassa panikoivaa Jonnaa. :) Sepe oli hieno herrasmies ja käyttäytyi todella hyvin ollakseen 2-vuotias ori tammojen keskellä. Ääntä kuului kyllä, mutta Jonnan ääni oli tarvittaessa kovempi ja poika totteli kyllä.

Sepen kierros kehässä toikin sitten henkeäsalpaavan tuloksen! 

Laatutyyppi: erittäin hyvä 9

Runko: ryhdikäs, kevyt. Pitkä kaula, matalahko säkä, pitkä ja loiva lautanen, ulkolonkkainen 8

Jalat: ej hieman hajavarpaiset, tj melko hyväasentoiset. Joustavat ja melko pitkät vuohiset 7

Kaviot: hyvä sarveinen

Käynti: ej ahtaanlaiset, tj ahtaanlaiset, riittävä yliastunta 7

Ravi: ej suorat, tj väljenee, melko lennokas 9

yht 40 p. I palk. 

Seppo oli myös varsaluokan paras ja BIS II, voittajalla oli yksi piste enemmän. ;)

Kuva: Jutta Makkonen

Seppo sai kuulema tästä hyvästä armonaikaa palleilleen vuoden lisää. ;)

SEPPO KEHÄSSÄ -VIDEO

Jalostus on mennyt juuri oikein meillä, koska Selma sai tasaisen 7-rivin. Jälkeläistenhän kuuluu olla vanhempiaan parempia! :D

Laatutyyppi: hyvänpuoleinen 7
Runko: edestä syvä, pitkä, avo. Ylhäälle asettuva lyhyehkö kaula, korkea säkä, lyhyehkö ja loiva lautanen, ulkolonkkainen. 7
Jalat: ej melko hyväasentoiset, lyhyet vuohiset 7
Kaviot: hyvät
Käyntiliikkeet: ej suorat, tj, suorat. Reipas, ei yliastuntaa. 7
Raviliikkeet: ej väljät, tj ahtaanlaiset. Melko lennokas. 7

SELMA KEHÄSSÄ-VIDEO

Hyvillä mielin saa kasvattaja olla. :) Ja onnellinen kun on noin ihania ystäviä! Kiitos Mira & Alma ja Jonnalle & Jutalle onnittelut hienosta Seposta!

Paluu koulusta ja estetreeniä (Video)

Eilen kotiuduin taas kolmipäiväiseltä lähijaksolta jonka aiheita oli tällä kertaa ruokinta, jalostus, valmennusfysiologia sekä kengitysharjoitukset. Huippuantoisaa siis jälleen kerran! Kirsikkana kakussa oli päivä Terttu Peltosen kanssa! Olin innoissani kuin pikkutyttö! :D Ensin oli Tertun luento hevosjalostuksesta ja sen kehityksestä Suomessa ja sitten pääsimme lemppariaiheeseeni eli hevosten arvosteluun. Meillä oli tallissa neljä hevosta, suokkeja ja lämminverisiä, joista kolme Terttu arvioi aivan normaalisti niinkuin hän arvioi Hippoksen näyttelyissä. Me kirjoitimme Tertun arviot ylös ja voi pojat se oli niin minun juttuni! Pakko päästä joskus näyttelyn lautakunnan jäseneksi! Neljäs hevonen oli sitten meille "tehtävänä" eli kukin teimme itse saman arvostelun, tyypit, runko, jalat, kaviot, käynti ja ravi. Ja sitten Terttu antoi "oikeat vastaukset". Ilahduttavan paljon näin oikeita asioita ja yksi antamani 8 oli Tertun mielestä 7 ja toisessa kohdassa toisin päin. Siitä se silmä vain harjaantuu!

Terttu tuomaroi myös ne näyttelyt joihin ollaan menossa. Tosin Huldan osallistuminen peruuntuu. Selman kanssa ollaan kyllä paikalla! Nyt minulla on sitten kauhea tukkastressi taas päällä... Pakko varmaan leikata sille irokeesi, kun on itse sen jo puoleen kaulaan asti tehnyt. Voi yäks ja byhyy. Ensi kesäksi hommaan jonkin sortin ötökkäloimen, ettei katko jouhiaan. Menin myös kukkahattuilemaan ja tilasin chian siemeniä. Hyöty ei varmasti ole suurin mahdollinen, koska alotan syöttämisen vasta nyt, mutta katsotaan jos syötän läpi talven ja koko ensi kesän, että miltä se tammuska näyttää sitten. Nytkin sen iho on aivan ehjä, häntäruodonkin iho on valkea ja joustava, mutta kutittaa silti. Mietin Selmalle tällaista kokovartalo kondomia. Saan aina hihityspuuskan kun katson tuota kuvaa, mutta näen sen jo sieluni silmin Selman päällä! Selmaa hankaa aina kaikki loimet lavoilta ja pelkään että hyönteisloimi hankaa myös. Tuo olisi sellainen todella joustava... Ihottumaloimella se ei tee mitään, koska ei sitä ötökät vaivaa. Mahaläppäkin on ihan turha, sillä ei sitä mahasta mikään ole syönyt. Eikä kyllä ryntäiltäkään. Lähinnä toivon loimen estävän esimerkiksi sen takakaviolla harjan katkomisen kaulalta. Katsotaan.

Hinkulan aikana Mira on ollut suloinen ja liikuttanut mammaa reippaasti. Tiistaina oli taas laukkatreenin vuoro ja Huldan jäädessä kotiin saivat Mira ja Selma limusiinikuljetuksen raviradalle Virvan ja Herzin kanssa.

Herzi ja Selma tykittelun jälkeen. Jukola vois tarjota meille kyllä talven porkkanat nyt tästä hyvästä. ;)

Laukkaa oli menty 1,5 km molempiin suuntiin. Seuraavana päivänä Mira meni koulua kentällä ensimmäistä kertaa ilman Huldaa ja se sujui ihan mukavasti. Selma oli ollut kyllä hieman tavallista levottomampi, mutta kuitenkin työn teko sujui.

Torstai oli vapaapäivä ja tänään oli sitten vuorossa maapuomivoittoiset treenit joissa lopussa hypättiin vielä yksittäistä estettä. Onnistuin paljastamaan blondin sieluni taas kerran ja jossain välissä luulin kameran olevan pausella kun se kuvasi ja kuvaavan kun se olikin pausella. Eli loppu videosta oli hiekan ja jalkojen kuvaamista ja hypyt oli jäänyt pois. Hyvä minä! Tajusin vasta kun estekorkeus oli 1 m. Sille otettiin vain kaksi hyppyä. Selma lähestyi hirvittävän rohkeasti ja luotolla, vaikka kyseessä oli sen inhokkipuomit. Molemmilla hypyillä se tuli aika pohjaan ja pudotti, mutta lopetimme treenit siihen, sillä Selman asenne oli aivan huippu. Liike oli myös tänään uskomattoman letkeää! Laukka on parantunut jo kahdesta raviratareissusta ihan huomattavasti. Kuvasin pelkkää laukkaakin videolle. Loppuraveissa Selma venytti myös hienosti, takajalat tuli todellakin alle!

VIDEO TREENISTÄ TÄSSÄ

Sari ei tiennyt miten keventää kun mamma pisteli menemään.

Hieno tamma. <3

Selma oli enismmäistä kertaa estetreeneissä ilman Huldaa ja homma sujui kyllä todella hyvin. Se ei hirnunut kertaakaan ja vaikka vauhtia piisasi, se oli kuulolla ja hallinnassa. Olipa helppoa kun ei tarvinnut varsaa vahtia ja varoa. Hulda oli nyt yksin tallissa ja kun salakuuntelin välillä, niin ihan hiljaista oli. Ja heiniäkin oli syöty. ;)

Ennen kouluun lähtöä sunnuntaina 17.8. olin elämäni ensimmäistä kertaa koulukisoissa sihteerinä. Se oli kyllä mukavaa hommaa myös! Seuramme järjesti kansalliset koulukisat Lieksassa ja sihteröin kaksi heB luokkaa. Oli mielenkiintoista kuunnella arviointeja ja jutella tuomarin kanssa. Keli oli mitä loistavin ja paljon sai ihastella kauniisti ratsastettuja hevosia.

Kilpailutunnelmaa tuomarin autosta. ;)

Seppoa moikkaamassa

Tänään hoitelin haavan normaalisti aamulla ja illalla. Se märkii edelleen, joten hieman meinaa stressiä pukata siitäkin. Ehkä nyt kuitenkin odotan, että Oriprim kuuri loppuu ja jos ei sittenkään näytä yhtään paremmalle, saa lääkäri taas käydä ihmettelemässä. Nyt tuli vielä sopivasti helle ja kärpäset...

Mutta iloisempiin aiheisiin! Ajelin tänään yksikseni Sotkamoon tapaamaan ihanaista ystävääni Jonnaa ja hänen omistamaansa oripoikaa, Seppoa, joka siis on Selman esikoinen. Poika olikin kasvanut taas hurjasti, tullut järeämmäksi ja vaikka olikin edelleen varsamaisen touhukas, siinä oli jotain pientä "aikuistumista" havaittavissa. Ehkäpä ajotreeni on vaikuttanut hyvällä tavalla.

Ori Seliseli Kuupeli, minä ja tarhakaveri/asuinkumppani ruuna "Vihuri". Kuva: Jonna Makkonen

Blondit kohtaa. Kuva: Jonna Makkonen

Paitaa ei saa syödä... Kuva: Jonna Makkonen

Kuva: Jonna Makkonen

"Ai minullako pitkä kaula?"

"Annas kun näytän kuinka pitkä!"

Olipas mukava reissu. Ensi talvena on sitten Huldakin melkein naapurissa, joten pääsee lapset näkemään samalla retkellä! :)

E.V. Johtotähden perikunta (kimot suokit)

Suomenhevosta on jalostettu puhtaana rotuna vuodesta 1907 alkaen. Tällöin päätettiin, että rautiaan sävyt kertovat puhdasrotuisuudesta ja kirjavat, kimot ja muut erikoisvärit suljettiin kantakirjan ulkopuolelle. Vuonna 1924 kantakirja jaettiin kahteen suuntaukseen: raskasrankenteiseen työsuuntaan ja kevytrakenteiseen yleishevoseen, joka oli käytännössä sotilasratsu. Tämä yleiskantakirja korvattiin juoksija (J) -kantakirjalla vasta vuonna 1965 ja seuraan liittyivät pien- (P) ja ratsukantakirjat vuonna 1971. (Lisätietoa)

Jotenkin meidän päiville selvisi kuitenkin yksi sukulinja joka oli sekä raskasrakenteinen että kimo. Pohjanmaalla väri säilyi tammalinjassa kunnes ensimmäinen kimo kantakirjaori E.V. Johtotähti näki päivänvalon vuonna 1993, eikä kukaan ollut enää epäilemässä sen puhdasverisyyttä. Kaikki nykyiset kimot polveutuvat jotakin kautta Johtiksesta.

E.V. Johtotähti Kuva sukupostista

Mikään rakennekukkanenhan tämä ori ei varsinaisesti ole ratsua ajatellen. Se on periyttänyt takapäätään (jota kutsun johtislaiseksi puikulaperseeksi) ja raskauttaan. Kantakirjauspisteet ovat kuitenkin olleet 8-8-8/7-8, joten ei mitään suurempia virheitäkään löydy. Johtis astuu itse edelleen.

Sillä on tällä hetkellä yksi kantakirjattu jälkeläinen (jälkeläisiä 98 kpl vuonna 2014) ja se on sekä pien- että ratsusuunnalle kantakirjattu ori E.V. Jovankka.

E.V. Jovankka, kuva sukupostista

Jovankalla jälkeläisiä vuonna 2014 on 54 kpl. Ratsukantakirjauksessa se sai pisterivin 6-6-7/7-7 ja kokeista lausunnon: "Estekoe: pyöreät hypyt, hyvänpuoleinen selkätekniikka, lähestymislaukkaa vaikea säätää. Käynti 7: puhdas, riittävä yliastunta, ravi 7: säännöllinen, hieman etupainoinen, laukka 6: melko hyvä tasapaino, puutteellinen lennokkuus. Ratsastettavuus: hidas avuille, erityisesti pohkeelle, kantaa itsensä tyydyttävästi, melko suora. Luonne: kiltti, melko yhteistyöhaluinen, eteenpäinpyrkimys huono." Jovankalla on kaksi P-kirjattua tammajälkeläistä.

Muitakin astuvia Johtiksen poikia on, useita sen kirjaamattomia orijälkeläisiä käytetään siitokseen, kuten esimerkiksi 2002 syntynyt E.V. Hurmio jolla on nyt 13 jälkeläistä.

E.V. Hurmio, kuva sukupostista

 Hurmiolla on yksi R-suunnalle kantakirjattu orijälkeläinen, E.V. Tiikeri:

E.V. Tiikeri, kuva sukupostista

 Sen kantakirjauspisterivi on 7-7-7/8-9 ja kokeista lausunto: "Estekoe 5: epävarma, paljon kieltoja, koulutus kesken. Askellajit, käynti 7: puhdas, säännöllinen, hieman kiireinen, ravi 7: tahdikas, hieman kiireinen, laukka 5: voimaton, etupainoinen, keskeneräinen. Ratsastettavuus: puutteellinen tasapaino, koulutus kesken. Luonne: kiltti, puutteellinen eteenpäinpyrkimys."

Muita kantakirjattuja kimoja oriita ei tällähetkellä ole. E.V. Neponenkin (i. E.V. Joniitta, ii. E.V. Johtotähti) on ruunattu. Siltä jäi neljä jälkeläistä, joista yksi kimo tamma.

E.V. Neponen, kuva sukupostista

Sen ratsusuunnan pisteet oli 6-6-8/8-8 ja lausunto kokeista: "Estekoe: luottavainen ja rohkea, hyppy hidas ja raskas, tyydyttävän pyrkivä, kapasiteettia on. Käynti 8: tahdikas, tarmokas. Ravi 8: tahdikas, irtonainen, hieman voimaton. Laukka 7: puhdas, etupainoinen, hieman voimaton. Ratsastettavuus: hieman etupainoinen ja vino. Luonne: kiltti, yhteistyökykyinen, puutteellinen eteenpäinpyrkimys ja herkkyys."

Johtislaiset eivät vielä ratsuporukan ydintä suuresti kuumota sotanorsun rakenteensa, etupainoisuutensa ja huonon eteenpäinpyrkimyksensä vuoksi. Mutta luonne niillä on tavallista tätiharrastajaa miellyttävä, sillä ne ovat hyvin kilttejä ja rauhallisia. Usein puhutaan että kestää vuosikymmeniä saada noista etupainoisista "työhevosista" kimo ja kevyt ratsu. Mutta minä väitän toista. Onhan Selman ei. E.V. Johtotähti ja Selma on aika kaukana sotanorsusta...

Selman emä on E.V. Valotar:

E.V. Valotar, Selman äippä. Kuva sukupostista

Se sattui syntymään punarautiaana vaikka isänsä oli kimo. Kimous ei hyppää sukupolvien yli, toisen vanhemmista täytyy olla kimo jotta syntyy kimo (tai jää syntymättä, niinkuin Vapun kohdalla kävi), joten Selmakaan ei olisi voinut olla kimo. Vapullakin oli se kuuluisa puikulaperse, joka ei onneksi periytynyt Selmalle. Se ennätti tehdä viisi varsaa (isät: Hilto, Kipton ja Lerkkana) ennenkuin kuoli kavioluun kääntymisen aiheuttamiin ongelmiin. Selman alulle saanniksi Vappu vietti lemmenloman Hilto -nimisen herran kanssa:

Hilto, kuva sukupostista

Ja sieltähän löytyy jo paljon Selman ulkomuotoa! Hilto on ollut kevyt ori ja niin vain on mahdollista keventää Johtiksesta kahdessa sukupolvessa kelpo ratsu.

Jos Selma olisi kimo... No, mutta onneksi ei ole. Tykkään sen väristä kuin hullu puurosta! :D

Olen sitä mieltä, että kimojen ratsujen toivo ovat johtislaiset kimot tammat. Ne jos astuttaa sellaisilla oriilla kuin Hermeli, Kuningas Ässä tai Hessin Leevi (miinuksena tällä käyrät kintereet) niin saattaa tulla jotakin hienoa ja kimoa! Hermelillä itseasiassa on kimoja tammavarsoja, Usvasuon Legenda (ei. E.V. Johtotähti) mutta harmittavasti se on kuollut v. 2010, Tuulen Tango (ei. E.V. Johtotähti) ja Kievarin Tähtisiru. Kuningas Ässällä on jopa yksi kimo orijälkeläinen Onnipoju (ei. E.V. Johtotähti) ja lisäksi kimo tammajälkeläinen Unetun Lotta. Jos kimojen tammojen omistajat jättäisivät hetkeksi mielestään ne kimo-voikko, kimo-ruunivoikko ja kimo-päistärikkö -risteytyksensä ja keskittyisivät hakemaan ratsulle toivottuja ominaisuuksia, niin varsalle tulisi onnistuttaessa kevyesti hintaa ainakin 10 000 e. Nykyään se sotanorsun mallinen mönkijä maksaa kimona 6000-8000 e, että voitte kuvitella paljon liitokavio, pitkäkaulainen ja kevyt kimo maksaisi...

Toivoa ei ole menetetty, kimot pitävät pintansa ja keveyttä saadaan niin halutessa. Jotkut tykkäävät siitä raskaammastakin mallista, mutta itse vetokisoja nähneenä voin kertoa, että siellä hulluimmat vetäjät olivat silakkamallisia ravioriita eikä suinkaan panssarivaunua muistuttavia. Nykyajan työajot ovat niin kevyitä, että ratsunmallinen polle niihin pystyy helposti. Ja ei ne entisajankaan hevoset olleet kaikki mitään mörssäreitä. Kaviorustonluutuma vaivaa raskaita hevosia ja minusta ainakin on monipuolisuutta että kevyt suokki voi hypätä ratana 120 cm ja lanata kenttää, vetää rekeä ja puukuormia metsästä ja käydä starttaamassa raveissakin. En siis kannata henkilökohtaisesti raskaan rakenteen erityistä jalostamista, mutta ymmärrän kyllä että on raskasrakenteisia harrastajia jotka kokevat itsensä isoiksi kevyen suokin selässä. Kaikille hevosille on varmasti paikkansa.