Jännitystä ja laatuaikaa

No nyt alkaa olla jo TODELLA lähellä h-hetki! Vaikka olenhan tuota jo kuulemma hokenut viimeisen kuukauden ajan. ;) Katsokaa itse, ylempi kuva on otettu eilen ja alempi tänään:

Ylempi kuva otettu 6.5. ja alempi 7.5.2014

Alkaa nisätkin jo täyttyä ja kääntyä osoittamaan alaspäin. Tissit ovat ihan pinkeät eikä Selma halua että niihin kauheasti kosketaan. Mahaa saa nyt puolestaan silitellä paremmin. Luulen sen johtuvan siitä, että varsa on kääntynyt mahassa kyljelleen eikä potki enää niin kovasti kylkiluita. Ei ole oikein tilaakaan saada potkuun voimaa.

Vietettiin taas mamman kanssa laatuaikaa. Raappasin siitä irtokarvaa ja koska aurinko paistoi ja Selmalla oli jäänyt pieni nökö heinää syömättä, kävin lämpimään heinäkasaan istumaan auringosta nauttien. Tamma tuli heti lähelleni ja silittelin sitä. Kävin pötkölleni maahan ja maha näytti siitä kulmasta varsin hauskalta!

Selma huolestui suuresti voinnistani kun makasin pitkin pituuttani. Se ressu ei ole koskaan tainnut nähdä ihmistä vaakatasossa, sillä alkoi tolkuton huolestunut hörinä, tuuppiminen ja lopulta kun etukavio nousi kuopimaan maata vierestäni päätin luovuttaa ja nousta istumaan ennen kuin olen mustelmilla. Rauhottelin tammaa ja se nuuski minua huolellisesti kuin varmistellen että olen kunnossa. Yritin uudelleen makuulleen, mutta sama hörinä ja tuuppiminen alkoi joten annoin olla. Ei taida mamma kaivata lisästressiä meikäläisen voinnista enää! Sitten kun pääsin taas istualleen se nypläsi minua ja halusi silittelyä naamaan. Pitihän siitä pari selfietäkin tietty ottaa kun tuppasi melkein syliin.

 

Selma on nyt ensimmäistä kertaa tarhannut yksinään ja siksi vasta nyt ollaan harrastettu tätä "lääppimistä", jota esimerkiksi edesmennyt ruunani Kaurahattu ei voinut sietää ollenkaan. Ja koska ne olivat ennen muinoin samassa laumassa, en tuppautunut tarhaan koskaan muulloin kuin siivoamaan tai hakemaan jonkun lenkille. Nyt Selma selvästi kaipaa nyhväys- ja kupsutuskaveria sekä muuten vaan läheisyyttä ja seuraa. Tänään tajusin että nämä ovat viimeisiä päiviä kun voidaan näin nautiskella toistemme seurasta. Pian on pieni varsuli kuvioissa ja meidän kauniit ja ihanat yhteiset hetket jäävät muistoiksi vain.

Vuorokausilaskentaa

Tänään kävin Selmalla pitkästä aikaa ratsastamassa. Menin ilman satulaa käyntiä puolisen tuntia. Tiellä tamma arkoi kavionpohjia joten mentiin sitten pellonlaitoja pitkin. Ja johan alkoi taas vauhtia riittämään! Kävelyn pointti onnistui ja yksi sontaläjä saatiin aikaiseksi. Olen vähän huolissani ummetuksesta joka on tyypillistä lopputiineyden aikana kun varsa vie tilaa suolistolta. Kävely tunnetusti on paras keino tehostaa suoliston liikettä. Kentälläkin käytiin pari kiekkaa pyörimässä ja huvikseni kokeilin kaksi volttia suuntaansa, että vieläkö mamma muistaa miten ratsuna toimitaan. Ja kyllähän se muisti. Oikein tyytyväinen ja hyvinvoiva on pallukka.

Maha on nyt laskeutunut aika alas, selkärankakin on noussut takaisin omalle tasolleen (tai ei se ole noussut vaan kylkikaaret ovat laskeneet) ja pirtinpenkki-selkä on palautunut harjakatto-seläksi.

Lopputiineyttä, maha on laskeutunut. Kuva otettu 5.5.2014, tiineyttä kestänyt 343 vrk.

Verrokkikuvaksi mahakuva joka on otettu 25.4. :

Maha 25.4.2014

Tänään laskettiin isäoriin omistajan kanssa Selman tiineysvuorokausia. Sepe viihtyi mahassa 18.7.2011-24.6.2012 eli 342 vrk. Nykyinen masuasukki on saanut alkunsa 27.5.2013 ja jos se olisi tullut samaan aikaan ulos kuin Seppo, se olisi syntynyt eilen. Suomenhevosilla tiineysajan keskiarvo on 336,5 vrk (Hippoliksen varsomislaskuri). Nyt on kyllä päivistä enää kiinni ja loppuviikolla ilmat lämpenee. Toivottavasti viikonloppuun mennessä olisi varsominen ohi, sillä Hingunniemi kutsuu jo 13. pv tiistaina.

Pihtari

Juu, ei vieläkään varsaa... Selma vissiin odottelee kelien lämpenemistä. Mitään fyysistä muutosta ei ole havaittavissa, mahalinja ehkä sivulta katsottuna on aavistuksen kulmikkaampi. Olemme käyneet narun päässä pienillä kävelyillä ja mamma on saanut syödä ruohoa aurinkoisilta paikoilta jossa sitä kasvaa jo mukavasti. Hirvittävän seurallinen ja hellyydenkipeä se on. En ole vielä olkiakaan laittanut enkä öitä juossut tallilla. Odottelen niitä tippoja, koska ne edellisen varsan kanssa ilmaantuivat. Voi toki olla, että käy sitten köpelösti ja se varsookin ilman tippoja.

Meinaa jo vähän nuppi levitä kun ei mitään tapahdu! :P

Poksahduksen edistämiskävelyllä

Juu, ei edelleenkään varsaa. Selma varmaan kuuli kun suunnittelin vapuksi Joensuuhun lähtöä ja uhallaan pungertaa vaavin pihalle juuri silloin. Voi plääääh, kyllä loppuu usko. Jospa se onkin valeraskaana? Kaikki vain kuvitellaan että siellä on varsa... Jos siellä onkin vesitäytteinen ilmapallo? Jumppapallo? Pyöröpaali?

Noh, tänään oli vähän kevyempi päivä töissä, niin vietin mamman kanssa laatuaikaa tarhaa siivoten. Se halusi koko ajan tulla tykö ja piti rapsutella, silitellä, leperrellä ja paijailla. Ja päätä piti halia sekä silmiä silitellä.

Olen tässä. Silitä-helli-paijaa.

Kun tein lähtöä täyden kottikärrin kanssa veräjällä, Selma käveli topakasti perässä ja katsoi vaativasti. Mamma halusi selvästikin nähdä välillä muuta ympäristöä kuin tarhaa. No, nappasin palleron narun päähän ja lähdettiin käpöttelemään rantaan.

Ensivihreät. <3

 

Vielä ei maisema hirvittävästi viherrä. Mutta nyt kun vähän satelee, niin johan alkaa pian pellot vihertämään. :)

 

Askartelin kaikkien riemuksi tissikollaasin! No, pääosin dokumentointi liittyy koulutyöhöni, mutta jääpähän muistoksi tännekin.

Oikeanpuoleinen on tältä päivältä.

Tissit kasvaa...

Alkaa hermoraunioita olla jo muutkin kuin minä Selman pihtailun takia... Pomo ja Varsan Tilaaja jännittävät aivan yhtälailla! Tänään hain oksitosiinin ja matolääkkeen varsalle. Päivällä tarkastelin tammaa ja nisät edelleen vain paisuvat.

Tänään.

Kolme päivää sitten...

Häntä ei vielä aivan veltolta tuntunut. Tallihommien jälkeen kävin raappaamassa mammasta irtokarvaa hikiviilalla ja putsasin sontaa tarhasta kottikärrillisen. Selma oli kovin seurallisella tuulella, mutta olo on jo selkeästi tukala.

"Sujuuko se, vai autanko?"

Illemmalla kun kävin tallilla, Pomo oli Selman tarhassa ja heti sydän heitti volttia. Hän oli kiinnittänyt huomiota kun tamma oli koittanut kahdesti pissiä (tai ainakin näytti siltä), mutta mitään ei tullut pihalle. Tissit oli kuulemma huomattavasti suuremmat kuin aamulla. Arvoimme joko laitetaan oljet karsinaan, mutta minä vieläkin epäilin ettei varso tänä yönä. Odotan niitä tippoja, jotka Selma kehitteli viimeksikin. Voin toki olla väärässä tippojen kanssa, mutta huomenna on suunnitelmissa laittaa oljet. Maha on selkeästi jo laskeutunut ja nyt illalla häntä tuntui aavistuksen rennomalta kuin päivällä.

Vielä se Selma kuitenkin mahtuu puun taakse piiloon!

Päivällä nimittäin säikähdin kun en nähnyt sitä missään, että nytkö se heittäytyi makuulleen varsomaan... Mutta siellähän se portilla oli, puun takana vain.

Jotain alkaa tapahtua!

Tänään en ollut aamutallissa joten Selman utareet oli tarkistettu eilen illalla edellisen kerran. Tänään sitten päivällä harjasin sitä ja voi minkä hepulin sain kun tissit näytti tältä:

Oikea utare on paisunut palloksi ja molemmat ovat turvonneet etupuolelta...

Jännää!! Meille tuli pomon kanssa kauhea kiire irrottaa hokkikengät takasistakin. Kengittäjä tulee vuolemaan koput kuntoon torstaina.

Eilen annoin Noromectinin ja tuuppasin ihan koko tuubin 700 kg mukaan. Nyt pitäisi käydä hakemassa lekurilta varsalle Axilur valmiiksi ja oksitosiinipiikki Selmalle, että jälkeiset irtoaisivat tällä kertaa rivakasti (tai edes normaalisti...). Pian ruvetaan pomon kanssa käymään yövisiiteillä. Huhhei, elämme jännittäviä aikoja! :D

Pallukka osaa melkein seistä jalat oikein päin! :P

Ei vieläkään poksahdusta..

Lyhyesti pääsiäisen kuulumiset. Selmalla on käyty kerran ratsastamassa käyntilenkki kaverin kanssa ja nyt tamma ilmoitti ettei enää. Se jumitti neljästi 5 m matkalla tarhasta portille kun hain sen kenkien irrotusta varten. Ei kyllä ollutkaan ajatusta enää liikutella, alkaa näyttää niin pinkeältä maha.

Etusista tosiaan irrottelin kengät kun kengittäjästä ei kuulu mitään ja alkaa paniikki tulla että hokkien kanssa varsoo, talloo varsan jalat tai kaviot ja ja ja... Mutta takasissa on kengät edelleen. Ei nimittäin löytynyt kunnollisia irrotuspihtejä joten kunto ei riittänyt pidemmälle. Aika monta lepotaukoa pidettiin per kenkä ja Selmakin huokaili myötätuntoisesti kun puuskutin ja tuijotin kavioita selkääni hieroen ja naama punaisena...

Huomasin myös että se oli hinkannut hieman hännäntyveään. Polttiaisia eiole mailla halmeilla, mutta heinä on muuttunut puna-apilapitoiseksi säilörehuksi (mikä on imetyksen aikaan todella hyvä). Teoriani valkuaisherkkyyden vuoksi kutiamiselle näyttää tällä hetkellä siis hyvinkin todennäköiselle. Mutta seurataan miten tilanne muuttuu kun imetys alkaa.

Tisseissä ei edelleenkään muutosta. Mutta kiukkuinen on mamma, mikä ei ole ollenkaan tyypillistä. Mahan silittelykin johtaa takajalan viuhautteluun ja kaikin puolin on nenä nyrpällään milloin mistäkin syystä.

Selma juo ihan todella paljon, vaihdoin sille tänään isomman saavinkin tarhaan. Ruokaa puolestaan menee vähemmän kun vatsassa alkaa olla täyttä. Pian taidan antaa matolääkkeen ja kohta on oljetkin laitettava karsinaan. Voi kun olisi se kristallipallo ja tietäisi millon tapahtuu...

Selmuska 17.3. 2014.

Aurinkoa ja masu

Pikaisesti kävimme tänään tallilla tyttärien ja äitini kanssa. Selma oli tyytyväisen oloinen ja kopeloin taas jalat läpi, kuivat ja normaalit oli. Mahassa näkyi pientä liikettä. Pari kuvaa päivän tunnelmista ja aamulla kohti Kiuruvettä. :)

Legendaarinen kuvaajan varjo. :D Aurinkoisella kelillä en sitten nähnyt ruudulta yhtään mitä kuvaan tuli.

Selma ja minä.