E.V. Johtotähden perikunta (kimot suokit)

Suomenhevosta on jalostettu puhtaana rotuna vuodesta 1907 alkaen. Tällöin päätettiin, että rautiaan sävyt kertovat puhdasrotuisuudesta ja kirjavat, kimot ja muut erikoisvärit suljettiin kantakirjan ulkopuolelle. Vuonna 1924 kantakirja jaettiin kahteen suuntaukseen: raskasrankenteiseen työsuuntaan ja kevytrakenteiseen yleishevoseen, joka oli käytännössä sotilasratsu. Tämä yleiskantakirja korvattiin juoksija (J) -kantakirjalla vasta vuonna 1965 ja seuraan liittyivät pien- (P) ja ratsukantakirjat vuonna 1971. (Lisätietoa)

Jotenkin meidän päiville selvisi kuitenkin yksi sukulinja joka oli sekä raskasrakenteinen että kimo. Pohjanmaalla väri säilyi tammalinjassa kunnes ensimmäinen kimo kantakirjaori E.V. Johtotähti näki päivänvalon vuonna 1993, eikä kukaan ollut enää epäilemässä sen puhdasverisyyttä. Kaikki nykyiset kimot polveutuvat jotakin kautta Johtiksesta.

E.V. Johtotähti Kuva sukupostista

Mikään rakennekukkanenhan tämä ori ei varsinaisesti ole ratsua ajatellen. Se on periyttänyt takapäätään (jota kutsun johtislaiseksi puikulaperseeksi) ja raskauttaan. Kantakirjauspisteet ovat kuitenkin olleet 8-8-8/7-8, joten ei mitään suurempia virheitäkään löydy. Johtis astuu itse edelleen.

Sillä on tällä hetkellä yksi kantakirjattu jälkeläinen (jälkeläisiä 98 kpl vuonna 2014) ja se on sekä pien- että ratsusuunnalle kantakirjattu ori E.V. Jovankka.

E.V. Jovankka, kuva sukupostista

Jovankalla jälkeläisiä vuonna 2014 on 54 kpl. Ratsukantakirjauksessa se sai pisterivin 6-6-7/7-7 ja kokeista lausunnon: "Estekoe: pyöreät hypyt, hyvänpuoleinen selkätekniikka, lähestymislaukkaa vaikea säätää. Käynti 7: puhdas, riittävä yliastunta, ravi 7: säännöllinen, hieman etupainoinen, laukka 6: melko hyvä tasapaino, puutteellinen lennokkuus. Ratsastettavuus: hidas avuille, erityisesti pohkeelle, kantaa itsensä tyydyttävästi, melko suora. Luonne: kiltti, melko yhteistyöhaluinen, eteenpäinpyrkimys huono." Jovankalla on kaksi P-kirjattua tammajälkeläistä.

Muitakin astuvia Johtiksen poikia on, useita sen kirjaamattomia orijälkeläisiä käytetään siitokseen, kuten esimerkiksi 2002 syntynyt E.V. Hurmio jolla on nyt 13 jälkeläistä.

E.V. Hurmio, kuva sukupostista

 Hurmiolla on yksi R-suunnalle kantakirjattu orijälkeläinen, E.V. Tiikeri:

E.V. Tiikeri, kuva sukupostista

 Sen kantakirjauspisterivi on 7-7-7/8-9 ja kokeista lausunto: "Estekoe 5: epävarma, paljon kieltoja, koulutus kesken. Askellajit, käynti 7: puhdas, säännöllinen, hieman kiireinen, ravi 7: tahdikas, hieman kiireinen, laukka 5: voimaton, etupainoinen, keskeneräinen. Ratsastettavuus: puutteellinen tasapaino, koulutus kesken. Luonne: kiltti, puutteellinen eteenpäinpyrkimys."

Muita kantakirjattuja kimoja oriita ei tällähetkellä ole. E.V. Neponenkin (i. E.V. Joniitta, ii. E.V. Johtotähti) on ruunattu. Siltä jäi neljä jälkeläistä, joista yksi kimo tamma.

E.V. Neponen, kuva sukupostista

Sen ratsusuunnan pisteet oli 6-6-8/8-8 ja lausunto kokeista: "Estekoe: luottavainen ja rohkea, hyppy hidas ja raskas, tyydyttävän pyrkivä, kapasiteettia on. Käynti 8: tahdikas, tarmokas. Ravi 8: tahdikas, irtonainen, hieman voimaton. Laukka 7: puhdas, etupainoinen, hieman voimaton. Ratsastettavuus: hieman etupainoinen ja vino. Luonne: kiltti, yhteistyökykyinen, puutteellinen eteenpäinpyrkimys ja herkkyys."

Johtislaiset eivät vielä ratsuporukan ydintä suuresti kuumota sotanorsun rakenteensa, etupainoisuutensa ja huonon eteenpäinpyrkimyksensä vuoksi. Mutta luonne niillä on tavallista tätiharrastajaa miellyttävä, sillä ne ovat hyvin kilttejä ja rauhallisia. Usein puhutaan että kestää vuosikymmeniä saada noista etupainoisista "työhevosista" kimo ja kevyt ratsu. Mutta minä väitän toista. Onhan Selman ei. E.V. Johtotähti ja Selma on aika kaukana sotanorsusta...

Selman emä on E.V. Valotar:

E.V. Valotar, Selman äippä. Kuva sukupostista

Se sattui syntymään punarautiaana vaikka isänsä oli kimo. Kimous ei hyppää sukupolvien yli, toisen vanhemmista täytyy olla kimo jotta syntyy kimo (tai jää syntymättä, niinkuin Vapun kohdalla kävi), joten Selmakaan ei olisi voinut olla kimo. Vapullakin oli se kuuluisa puikulaperse, joka ei onneksi periytynyt Selmalle. Se ennätti tehdä viisi varsaa (isät: Hilto, Kipton ja Lerkkana) ennenkuin kuoli kavioluun kääntymisen aiheuttamiin ongelmiin. Selman alulle saanniksi Vappu vietti lemmenloman Hilto -nimisen herran kanssa:

Hilto, kuva sukupostista

Ja sieltähän löytyy jo paljon Selman ulkomuotoa! Hilto on ollut kevyt ori ja niin vain on mahdollista keventää Johtiksesta kahdessa sukupolvessa kelpo ratsu.

Jos Selma olisi kimo... No, mutta onneksi ei ole. Tykkään sen väristä kuin hullu puurosta! :D

Olen sitä mieltä, että kimojen ratsujen toivo ovat johtislaiset kimot tammat. Ne jos astuttaa sellaisilla oriilla kuin Hermeli, Kuningas Ässä tai Hessin Leevi (miinuksena tällä käyrät kintereet) niin saattaa tulla jotakin hienoa ja kimoa! Hermelillä itseasiassa on kimoja tammavarsoja, Usvasuon Legenda (ei. E.V. Johtotähti) mutta harmittavasti se on kuollut v. 2010, Tuulen Tango (ei. E.V. Johtotähti) ja Kievarin Tähtisiru. Kuningas Ässällä on jopa yksi kimo orijälkeläinen Onnipoju (ei. E.V. Johtotähti) ja lisäksi kimo tammajälkeläinen Unetun Lotta. Jos kimojen tammojen omistajat jättäisivät hetkeksi mielestään ne kimo-voikko, kimo-ruunivoikko ja kimo-päistärikkö -risteytyksensä ja keskittyisivät hakemaan ratsulle toivottuja ominaisuuksia, niin varsalle tulisi onnistuttaessa kevyesti hintaa ainakin 10 000 e. Nykyään se sotanorsun mallinen mönkijä maksaa kimona 6000-8000 e, että voitte kuvitella paljon liitokavio, pitkäkaulainen ja kevyt kimo maksaisi...

Toivoa ei ole menetetty, kimot pitävät pintansa ja keveyttä saadaan niin halutessa. Jotkut tykkäävät siitä raskaammastakin mallista, mutta itse vetokisoja nähneenä voin kertoa, että siellä hulluimmat vetäjät olivat silakkamallisia ravioriita eikä suinkaan panssarivaunua muistuttavia. Nykyajan työajot ovat niin kevyitä, että ratsunmallinen polle niihin pystyy helposti. Ja ei ne entisajankaan hevoset olleet kaikki mitään mörssäreitä. Kaviorustonluutuma vaivaa raskaita hevosia ja minusta ainakin on monipuolisuutta että kevyt suokki voi hypätä ratana 120 cm ja lanata kenttää, vetää rekeä ja puukuormia metsästä ja käydä starttaamassa raveissakin. En siis kannata henkilökohtaisesti raskaan rakenteen erityistä jalostamista, mutta ymmärrän kyllä että on raskasrakenteisia harrastajia jotka kokevat itsensä isoiksi kevyen suokin selässä. Kaikille hevosille on varmasti paikkansa.