Työleirin idylliä

On niin paljon kaikkea mistä kertoa, että aloittamisen vaikeus meinaa iskeä. Ensimmäisenä täytyy kertoa, että löysin vihdoin ja viimein väkirehun jota Selma vetää kuin hullu puuroa! Vaikka olenkin vastustanut Racing rehuja viime vuodet (Selma sai riviä ja hilsettä Mineral Plussasta ja Racing Mineralista ja oli myös kohu Greenlinen sisältämästä hiekasta), mutta yksi hyvä rehu tältä merkiltä on syntynyt maailmaan. Racing Mash. Se sisältää vain vehnälesettä, melassileikettä, seosmelassia, pellavansiemenpuristetta, suolaa ja kasviöljyä. Eli ei mitään tärkkelyspitoista viljaa, mikä on ideaalia. Seosmelassi on se salaisuus miksi Selma sitä imuttaa siihen tahtiin, että saan työntää sekaan jäkälät ja kaikki. Siis AIVAN kaikki menee mahaan asti, mitä tuonne sekaan heittää! Selma syö sitä kuivana mitattuna puoli litraa päivässä, yhdellä kertaa (ruokin vain iltaisin) ja Ponny saa kourallisen, jotta kivennäiset menee. Voi pojat, että tuntuu ihanalle kun Selma taas kuukausien nirsoilun jälkeen syö kivennäiset, yrtit, öljyt ja kaikki kiltisti niin kuin kuuluu. Selman annos on nyt siis tällainen:

0,5 l mashia
2 mtt Black Horsen Zn (sis. sinkkiä, kuparia ja rautaa)
2 rkl merisuolaa
2 rkl munkinpippuria (kiiman oireiden tasoittamiseen ja hyönteiskarkoitteena)
2 rkl islanninjäkälää (mahan ja suoliston suojaamiseen ja merilevää vastaavana kivennäislisänä)
vajaa 1 dl rypsiöljyä (energialisänä ja ihon+karvapeitteen hoitoon)

Pollet ovat olleet ahkeria maisemanhoidollisessa työssä. Liikuntaa on tullut joka toinen päivä suurin piirtein ja aina hikeen asti. Käytiin Pasin kanssa ajamassa tuossa yksi päivä niin, että minulla oli Ponny tiuhtina narun päässä. Noin 10 km hölkkälenkki tuli ja ruuna tikutti menemään Selman vauhtia niin että ohikin meinasi puskea! Selvää raviponiainesta. Harmi vain, että ei taida rotunsa puolesta olla käypänen siihen hommaan. Hyvin on jätkälläkin lähtenyt kunto nousuun, kun alkuun sai raahata sitä kärrin perässä kuin pulkkaa. Nyt pysyy naru löyhänä ja oikein napakasti puksutetaan. Aino ei ole vielä uskaltautunut kokeilemaan laukkaa ja nyt ovatkin olleet viikon sukuloimassa. Onneksi lähellä mökkeilee ratsastava äiti-tytär yhdistelmä Pohjoisesta ja on Ponnykin päässyt laukkailemaan Selman kanssa. Myös Hanne, Selman vuokraaja parin vuoden takaa kävi ratsastamassa piiiitkästä aikaa ja edelleen taisi kemiat kohdata. Jatkoa toivottavasti seuraa samoissa merkeissä! :)

Mitäs minä olen tehnyt sitten? Noo, vähän sitä sun tätä. Talossa meillä on menneillään nyt edelleen kylppäri/saunaremppa ja olohuone myös on ollut työn alla. Onneksi jo loppusuoralla molemmat. Minähän en näihin ole ollut osallisena muuten kuin maalien, pinnotteiden, laminaattien ja kaakeleiden valinnoissa. Sisustukseen olen myös hiukan panostanut ja orjuuttanut ukko-parkaa hevosasioissa.

Olen minä yhden kärrillisen kakkaa lapannut laitumelta! Hirmu ahkerana. Kuva: Pasi Ihalainen

Pahin orjuutuksen kohde on ollut navetan/pihaton putsaamisen aloittaminen. Itse koitin ryhtyä toimeen, mutta totesin heti alkumetreillä, että ei onnistu tällä selällä ja pitkävartisella talikkolapiolla. Niinpä Pasi joutui lapiointihommiin ja koitin auttaa parhaani mukaan. Montaa neliötä ei kunto kestänyt meillä rehkiä, mutta arkeologisia kerroksia oli oikeasti aika perkuleesti. Kuvissa näkyvä kiviseinä on varustehuoneen ulkoseinää. Kuvaajan selän taakse jää tuleva makuuhalli. Pieni ovikäytävä vie siis varustehuoneen ohi kivinavetan puolelle, minne on tulossa ainakin kuivaushuone ja ehkä kengityshalli. Alemmassa kuvassa näkyy päässä kuivaushuoneen ovi, jossa tällä hetkellä roikkuu suitset. Tällä hetkellä varusteet ovat siis väliaikaisesti lähemmän oven takana.

Ennen tämän kaatopaikan päällä piti kävellä kun mieli päästä hakemaan vaikkapa satulaa...

Siivottu! 

Tiiliä löytyi 90-luvun karkkipussien ohella.

Tuon kuvissa näkyvän lahon lautaseinän takana on harkoista tehty ehjä rehusiilo. Siitä tulee lapsille leikkipaikka.

Lisäksi olen ennättänyt vähän leikkiä raivaussahalla hävittäen laitumelta angervoa ja lupiineja. Tosin saha sanoi siinä kohtaa työsopimuksen irti. Kyllä se nyt taas toimii, niin voin jatkaa myöhemmin. Viikatekin on tulossa lainaan. Töitä oli viime viikolla joka päivä, sittemmin vähän harvakseltaan, niin on kerennyt puuhailemaan enemmän kotona.

Olen minä kerennyt myös nauttia. Nauttia kesästä, inspiroivasta miljööstä ja Selmasta.

Sadepäivän ratsastuksella voi kokea Disney-hetken...

Pikku-Bambi päikkäreillä!

Miiru takapihalla.

Kuva: Pasi 

Polkuja laitumella. Kuva: Pasi

Kuva: Pasi 

Kuva: Pasi

Kuva: Pasi

Jospa sitä tässä pian pääsee tallin kimppuun enemmänkin. Kaiken sen moskan tyhjentäminen ja vanhojen rakenteiden purku vie aikaa kaikkein eniten. Kyllähän sitä täti-ihminen miettii yön pimeinä tunteina, että saadaanko makuuhalli valmiiksi ennen lokakuun alkua. Jostainhan se stressi on aina revittävä.

Ja on meillä harrastettu myös tätä... Seerumi on auttanut silloin kun kuuri on menneillään. Solheds:in seerumivoidetta olen laittanut päivittäin ja tilanne on aika sama kuin menneinäkin kesinä. Ei pahempi eikä parempi. Tosin otsatukka on toistaiseksi tallessa.

Roiskutellen kohti kisoja (Video)

Meillä on lopultakin tarkoitus lähteä taas valkoisten aitojen sisään. Eli Vuokattiin ensi sunnuntaina. Ensinäkemällä Mira oli säikähtänyt ratojen vaikeutta, mutta tarkemmin perehtymällä ja läpiratsastamalla todettiin, että eiköhän se heA:kin onnistu ihan mutisematta. Vaikeampiakin startattu. :P Molemmat radat ovat meille siis entuudestaan aivan tuntemattomia. Radat ovat:

B-merkin kouluohjelma 2010
2015 FEI Kenttäkilpailuohjelma 1* A

Kummassakaan ei ole mitään varsinaisia ihmeellisyyksiä, A:ssa on 3-kaarinen kiemuraura harjoituslaukassa ja vastalaukkaa uralla pikku pätkä. Ravipohkeenväistöt. Ja toki teponlisäyksiä ja lisättyä käyntiä, mitkä nyt ei irtoa varmastikaan tuomareita miellyttävästi, mutta ei se mitään.

Perjantain sateessa Mira pääsi taas Sallan valkkaan ja aiheena oli laukan kokoaminen ja valmistelu laukanvaihtoon (jota Selman kanssa ei tietenkään vielä tehty) sekä sulkutaivutukset. Selman puolierot näkyivät hyvin, mutta hienosti pimut pärjäsivät.

Tunnilla tehtävät harjoitukset näyttivät jotakuinkin tältä:

Vasemmalla kuviolla tehtiin ensin herättelyä ravissa niin että keskellä otettiin seis ja siirtymä raviin mahdollisimman hallitusti (Selman ja Miran haaste on että siirtymä levähtää käsiin). Välillä säädeltiin laukkaa keskiympyrällä etsien kunkin hevosen kokoamispisteen maksimia tällä hetkellä. Ja sitten palattiin äskeiseen kuvioon laukassa, tehden käyntiaskelia keskellä. Hevosen kykyjen mukaan käyntiaskelia vähennettiin kerta kerralta. Oikeanpuoleisella kuviolla tehtiin voltin jälkeen sulkua (välillä hieman avoa ja taas sulkua) uralle ja seuraavasta kulmasta sama toisin päin.

Siirtymiin Salla kiinnitti paljon huomiota ja neuvoi laskemaan viimeiset raviaskeleet ennen pysähdystä mielessään "yks-kaks-kol-SEIS", jolloin siirtymä tulee tehtyä täsmällisesti eikä arpoen milloin sen tekee.

Keskiympyrällä aloitettiin jo tekemään siirtymiä käyntiin kaikkein kootuimmasta laukasta. Mira sai vietyä Selmankin lyhentämisessä siihen äärirajalle, missä laukka vielä pyörii ja hevonen pystyy kantamaan itsensä, mutta mikä oli kaikkein kootuin ja lyhyin laukka tähän saakka. Salla kannusti Miraa viemään Selmaa sille rajalle useammin, jotta pikkuhiljaa rajaa voidaan viedä pidemmälle ja pidemmälle.

Ravia

Kun siirtymät terävöityivät ympyrällä, niitä siirryttiin tekemään samalle kuviolle mitä tehtiin alkuun ravissa. Hyvin sai Mira parannettuun siirtymiä, vaikka Selma alkoi väsyä raskaalla pohjalla. Ei ne nyt ihan vielä ilman raviaskelia sujunut, mutta parempaan suuntaan.

VIDEO valkasta

Lopussa mentiin niitä sulkutaivutuksia, mutta valitettavasti akku loppui kännykästä niin en saanut niitä videolle. Vasempaan ne olivat vaikeampia Selmalle, se mieluusti heitti takapäätä millon minnekin suuntaan. Mutta kun pylly osui oikealle linjalle, tuli todella hienoja taivutuksia.

Seuraavana päivänä, eli eilen koeratsastettiin sitte läpi se alussa mainittu heA koulurata. Selma tuntui vähän jäykältä edellisen päivän treeneistä (ja niin oli kyllä ratsastajakin), mutta hyvin se silti porskutti. Kirjaimellisesti. En ennättänyt kuvata yhtään mitään itse treeneistä, kun toisessa kädessä oli kännykässä auki rata ja toisessa piirrettynä mentävät kiemurat. Siinä oli blondilla tekeminen kun Mirakaan ei vielä ollut rataa opetellut ja minun tehtävä oli pitää hänet kartalla mitä seuraavaksi on vuorossa. Ei ollut helppo tehtävä. :D Mutta otin minä yhden kuvan ennen kuin Selma tuli talliin kentältä.

Olen kikatellut tuolle nassulle tässä jo toista päivää. Ja aina pääsee tyrkähdys kun näen tämän. Ai että. Hieman on ollut pintelipyykkiä tässä...

Ensi viikolla Selma pääsee hierottavaksi, parit ratatreenit ja muuten aika lunkisti otetaan. Nyt kun pudotin rehuista munkinpippurinkin pois, on ruoka maistunut entiseen malliin. Ajattelin syöttää nyt viikon ajan riisuttua versiota ja koittaa sitten salakavalasti hivuttaa pippurin takaisin ruokavalioon. Kiimojen ja ötököiden kannalta olisi hitokseen kiva että se uppoaisi samaan malliin kuin edellisinäkin kesinä.

Hyi en syö ja 1+1= kiima

Viimeiset pari viikkoa allekirjoitanut on pidellyt kuumetta ja käynyt samalla töissä (mikä voi toki vaikuttaa siihen että tauti ei parane, mutta sesonki ei saikkuja odottele), joten  Mira on joutunut vastaamaan Selman liikutuksesta ihan yksikseen. En ole nimittäin kuumehuuruisen työpävän jälkeen oikeasti enää kyennyt kentän laidalle töröttämään, karsinan silti olen siivonnut kuten hyvän hevosenomistajan kuuluu. ;) Nyt on alkuviikko lomaa, ja kuumekin sopivasti laski, niin pääsen paparazzaamaan ja ehkä selkäänkin.

Viime torstaina Mira ja Sempula kävivät Sallan estevalkassa. Se oli mennyt todella hyvin, mikä lämmittää mieltä. Selma ei ole hypännyt kantakirjauksen jälkeen yhtään, joten oli kiva kuulla ettei traumatisoitumista tullut. Ainakaan 60 cm esteitä kohtaan. Selma oli alun pällistelyjen jälkeen alkanut hypätä todella hyvällä meiningillä ja lopuksi Salla oli hehkuttanut näitä typyköitä ja innostanut tulemaan seuraavallekin estetunnille. Mikä on nyt sitten tämän viikon torstaina. Voisin yrittää videoida sen.

Selma on temppuillut muutosta saakka väkirehujensa kanssa. Sehän ei oikeastaan saa väkirehua minkään muun takia kuin että kivennäiset, vitamiinit ja öljy uppoaa, ja olen yrittänyt pitää tärkkelyksen mahdollisimman matalana. Viime kesäkuussa oli edellinen stoppi kun alkoi vanha rehu (silloin pelkkä vehnälese, jota oli tyytyväisenä syönyt vuoden päivät) tökkiä. Pitkällisen kokeilun ja melassisiirapilla läträämisen jälkeen löytyi Black Horsen Mash joka olikin niin suurta herkkua että psylliumitkin meni ihan ryystämällä. Ja nyt ei sitten itse mash millään.

Olen kokeillut melassivedellä velliksi laitettuna, desiä kuivana ja kaikkea siltä väliltä. Valkosipuli pois, kaikki muu pois paitsi vitamiini. Silloin söi puuronsa. Välillä söi kupin tyhjäksi kun laitoin pienempänä annoksena, en kastellut aivan velliksi ja jätin jäkälän pois. Munkinpippuria se on syönyt jo kaksi kesää ja nyt kolmas kausi aluillaan, en usko että se on ongelma. Mutta ongelma on se, että koska se ei ole ottanut kiltisti lääkkeitään, eli munkinpippuria, on ratsastettavuus kärsinyt taas kiiman takia. Syyllinen on todennäköisesti tuo jäkälä. Se olisi erittäin hyvä mahalle ja kyllä nyt harmittaa kun mielipide on rouvalla tuo. Jäkälää söi kuitenkin kolme viikkoa ihan tyytyväisenä vanhassa tallipaikassa...

Tänään on taas joku kiima-ajan taitekohta, millainen oli myös kolme viikkoa sitten: ei taivu, pohjetta ei saa siirtää paikaltaan eikä varsinkaan käyttää, raipalla muistuttelusta pukitetaan ja muuta ei huvita tehdä kuin painaa laukkaa ympäri kenttää. Hohhoijaa. No, painellaan sitten.

Selma oli myös tarhassa harrastanut hyvin mystistä ja epäselmamaista toimintaan äkäilemällä Mimmille niin, ettei ollut päästänyt tätä väliaidalle ollenkaan nuuhkimaan tarhanaapureita. Ilmeisesti tämä kaulimenheiluttaja oli sitä mieltä, että naapuritarhan ruuna kuuluu Selmalle ja vain Selmalle. Eikä kyseinen herra ole suinkaan ainoa mies joka on mieleen nyt.

Yhtään ei pure kuolaimeen eikä varsinkaan pelaa kielellä...

Tänään ei siis ollut puhettakaan siitä, että olisi voinut oikeasti työstää mitään. Selma oli aika jäykkä henkisen jäykkyyden lisäksi. Mutta sitkeästi Mira koitti löytää muutakin askellajia kuin laukkaa ja sai ravinkin löytymään. Ei kyllä todellakaan sitä ravia mitä yleensä.. Mutta jotain kaksitahtista juttua kuitenkin.

Että jos nyt ei ensi sunnuntaina kuitenkaan lähdettäisi Kajaaniin 2-tason kolukisoihin... :D Kassellaan sitten vähän myöhemmin jotain muuta.

Hämärä kun metsään hiipi...

Yhdistettyä koulu- ja hankitreeniä on jatkettu tämä viikko pimeässä. Torstaina uhmasin luonnonvoimia ja koitin kuvata sekä videoida vähästä valosta huolimatta, jotta Miralla olisi jotain käsitystä miltä kaikki tuntumisen lisäksi näyttää. Ja hyvältähän se näytti.

Mira on mennyt nyt kolme kertaa peräkkäin ilman satulaa koska Selma liikkuu paljon paremmin näin ja sen heikomman puolen (oikea) selkälihakset on nopeampi aktivoida kun kankkuun tuntuu heti jos ne alkavat laiskotella.

Perustyön lisäksi jo jonkun aikaa harjoituksiin on kuulunut laukanvaihtojen alkeet. Selmalle on vielä aavistuksen epäselvää että sekä oikealle että vasemmalle laukalle on oma apu, eikä nostettavaa laukkaa suinkaan kuuluisi lotota mentävän kierroksen tai tuulen suunnan mukaan. Sopivaa harjoitusta, jossa tätä asiaa voisi teroittaa ilman, että se sotkee vasta vauhtiin päässeitä vastalaukkatehtäviä, on mietitty. Tällä hetkellä virkaa toimittaa kahdeksikko jonka keskellä tehdään pysähdys ja laukkaa vaihdetaan jokaisen pysähdyksen jälkeen. Tämä harjoitus on meidän tarpeisiin siksikin hyvä, että Selman siirtymät laukasta käyntiin on edelleen hieman ravipainotteisia. Siksi laukka-seis-laukka herättelee sitä kuuntelemaan. Mutta toki ei siirtymät edelleenkään mene täydellisesti.

Seuraavalla videolla on alussa ravityöskentelyä (lyhentämistä ja eteen ratsastusta yms), edellä kuvailtua laukkakahdeksikkoa ja loppuun oli pakko liittää jo hyvinkin pimeää filmiä siitä, kun typsyt tansahtelivat auratulla tallin piha-alueella. Ihan vain siksi, että alue on tunnettu siitä että se on täynnä kaivureita ja niiden kauhoja ja mitä kaikkea. Siellä keskellä voi kyllä korvat tötteröllä mennä flow-kuplassa, mutta auta armias kun laitetaan valkoiset aidat kouluradalle ja siellä pitäisi päästä samaan... Ei onnistu. Ja tässä kohtaa ei voi käyttää sitäkään korttia, että tuo kaivureiden viidakko olisi tuttu paikka. Ei se ole. Siellä on ratsastettu ehkä kolmesti ja ajolenkeille menty vierestä (jolloin kauhoja pitää tuijotella ja niille turista). Kuinka loogista! Munkinpippuri on jo alkanut vähentää kiimasta johtuvaa jäykkyyttä. Helpottaa liikettä kummasti.

VIDEO

Tänään päästiin paikalle sitten oudon valoilmiön aikaan. Siltikään puhelimeni ei halunnut ottaa kamalan hyviä kuvia, mutta se nyt ei ole uutinen enää kenellekään. Selmalla oli oikeassa takajalassa pitkä hokinpolkema. Se oli sinällään jännittävä, että iho oli ehjä. Se oli vain kaltattu verekselle paljaalle nahkalle. Eipä laiteta suojia (tai mitään muutakaan) sitten sinne ennen kuin karvat on kasvaneet takaisin,

Alkuun Aino jatkoi ratsastusopintojaan ja hienosti Selma reagoi noinkin pienen tilliäisen painoapuihin ja lopulta pysähtyikin melkein pelkästään istunnalla (vaikka voin vannoa ettei satulan läpi kovin paljoa tunnu...).

Pohja oli nyt jo todella raskas. Kun Mira vaihtui puikkoihin kävi pian selväksi ettei tänään ollut mitään mahdollisuutta oikeasti työstää yhtään mitään. Niinpä toimitus sisälsi lähinnä isoa liikettä ravissa ja laukassa.

Kaksi yötä muuttoon on, laskin aivan itse äsken. Siitä syystä Selmalla on luvassa lepopäiviä ja rentoilua alkuviikolle. Muutto tapahtuu maanantai-iltana. Torstaina olisi luvassa Sallan estevalkka, mitkä ovatkin sitten ensimmäiset hypyt kantakirjauksen jälkeen. Viikon päästä sunnuntaina ollaan Joensuussa Anna Kilpeläisen valmennuksessa. Mikä on aivan huippua!

"Saapikohan se laps'rukka sen narun irti ilman että tallaan vahingossa jalalle tai se kaatu tai..." Huoli on aina kova, kaikesta. :D