Uusi satula ja muita syksyn kuulumisia

Sen energian minkä olen käyttänyt opintojen edistämiseen ja yrityksen pohjatyöhön, olen näköjään totaalisesti ottanut bloggaamisesta. Noh, hiljaiselon tuloksena on luonnontuotealan ammattitutkinnosta suoritettuna jo 3/5, joten hiphei ja kippis! Vaikka kuusenkerkkätervakuohujuomalla. ;) Suoritettuna on luonnontuotteiden talteenottoa, neuvojana toimimista ja palvelujen tuottamista. Jäljellä vielä isoin työmaa eli luonnontuotealan yrityshommat liiketoimintasuunnitelmineen ja vähän kepoisempi, mutta aikaa vievä hyvinvointituotteen kehittely, valmistaminen, brändääminen jne. Ideoista ei ole kyllä pulaa! Toukokuun lopussa pitäisi sitten juhlia valmistujaisia, yrityksen perustamisaikataulusta en sano mitään, koska en itsekään tiedä.

No joo, ruvetaan pläräämään valokuva-albumia niin muistelen samalla mitä viime postauksen jälkeen onkaan tapahtunut. Ei hirveästi mitään.

9.9. Oonan kanssa lähdössä ajamaan.

Liikutus on ollut vähän säännöllisen epäsäännöllistä. Välillä on tullut viikon taukojakin, mutta kyllä nuo on vielä käsissä pysyneet vaikka aika reippaita ovatkin. Siinä mielessä tuo "aktiivipihatto" on siunaus, että liikettä tulee tavallista karsinassa ja pienessä tarhassa seisomista huomattavasti enemmän. Kenttä ei tietenkään ole käytössä ennen kuin nurmipohjalle tulee kunnolla lunta, päästään linkoamaan ja sitten pakkanen napakoittaa pohjan. Sitä odotellessa kolutaan metsiä.

17.9. Pasi kiipeili tallin ylisillä ja tuli moikkaamaan Selmaa. Meinasi niskat naksahtaa kun hönö koitti zoomailla sinne korkealle. :D Kuvassa myös heilahtanut Elina.

Poniini 19.9.

Riimi hankasi tukkaansa ja häntäänsä pahemmin kuin Selma kesän aikana. Mutta sillä on myös aika ohut harja, eikä paljoa vaadi että katkeaa. En tiedä kestäisikö harja seeprapyjamaakaan. 19.9.

Syyskuun loppuun saakka pidettiin hevosia iltapuuroista aamuheinien syöntiin asti tarhassa ja sitten laskin lauman vielä tallin takaiselle rinnelaitumelle tekemään syyssiivousta horsmista. Joskus nauratti kun heinät syötyään lauma kipitti tallille odottamaan että tulen avaamaan portin.

"Syötiin jo heinät, voitko avata portin?" Varustehuoneessa ei ollut vielä oikeaa ovea, vaan appiukon tekemä vaneriviritys. Ponia kiehtoo kovasti kyseinen huone. 24.9.

Lokakuussa tuli minulla ja Selmalla 10 vuotta kavioliittoa täyteen! Aika hurjaa. Muistan vieläkin elävästi kuinka oli pari viikkoa aikaa opettaa se pitämään kuolainta suussaan, kun olin ilmoittanut sen Nurmeksen varsanäyttelyyn 2-vuotisluokkaan. :D Siirapilla se sujui. Otettin asian kunniaksi sitten ihan virallinen vuosipäiväkuvakin.

10 vuotta toisiamme kestetty, menee helposti 20 vuotta vielä lisää. Tai en tiedä onko Selma samaa mieltä... 6.9.

Maastoilua maastoilua maastoilua. Onneksi se on meidän juttu.

Kaksistaan lähdössä lenkille 12.10.

Harmi kun kuvaan ei kännykällä onnistu ikuistamaan horisontissa siintäviä sinisiä vaaroja. 12.10.

Sitten siihen satulaan. Riimi luopui Teknasta ja siirtyi Sydneyn käyttöön. Tekna oli sille himpun liian leveä, mutta toki satula on muokattavarunkoinen, joten olisihan sen voinut kaventaa (reilulla 100 eurolla). Minua alkoi kuitenkin ajan myötä enemmän ja enemmän vaivaamaan se, että satula tuli niin pitkälle sen selässä (17,5"). Ei kuitenkaan taaimman kylkiluun yli, mutta juuri sen kohdalle. Lisäksi kaksi ratsastajaa valitti, että selkä kipeytyi aina Riimillä ratsastaessa, joten aloin plärätä satulamarkkinoita sillä silmällä. Ja osui silmä sitten lopulta kultakimpaleeseen, joka kulkeutui Pasin työn sijainnin myötä kätevästi, eikä tarvinnut postitella. Ja kuinkas ollakaan, sehän istui todella paljon paremmin kuin Tekna, joka sekin oli parempi kuin sitä edeltävä. Aikaisemmat satulat ovat olleet Riimille liian leveitä. Sen selkä on lyhyt ja se on aika kuikelomallia edestä. Nyt kiinnitin huomiota, että tämä Sydney oli ensinnäkin pieni koulusatula 16" ja lisäksi pykälän tai pari kapeampi kuin Tekna. Ja eipä purista edestä eikä tunnu heittoistuimelle!

Aino lähdössä Riimin kanssa ensimmäiselle maastoretkelle uudella satulalla. 17.9.

Riimin selkään olisi mennyt varmasti 16,5", jopa 17" satula ilman sitä ahdistusta että tulee liian taakse, mutta kun tämä nyt kaikin puolin on passeli ja myös ratsastajat ovat kaikki siihen rakastuneet, niin se on sitten se. Vaikka meikäläisen ahteri ehkä pursuilee yli. Mutta en minä Riimillä useinkaan mene. Ihan ok on minunkin tuolla istua. Konsultoin Miraa satulansovitustilanteessa, hyvin onnistuu videopuhelulla! Oli siinä varmaan näkemistä, kun koitan saada kamerassa näkymään tarvittavat asiat ja puhelimesta kuuluu "Aino, nousepa ylös, nyt istu alas, työnnä Maiju käsi tonne väliin.." Mutta kyllä on aina mukavampi saada varmistus omille havainnoilleen. Kiitos Mira!

Syksyn myötä on myös huvittunutta järkytystä tuottanut se, että Ainon jalustinhihnoja on jouduttu taas pidentämään, vasta alkukesästä pidennettiin reijällä, niin nyt todettiin, että kiepit saa jättää pois! Apua! Täytyy alkaa valmistautua Ponnysta luopumisen tuskaan pituuskasvun myötä... Vaikka niinhän sitä ollaan puhuttukin, alusta saakka, että pidetään vain pari vuotta poniinia. Snif.

Hyvin menee, matkaeväs hallussa! 17.9.

Meni ihan metsään... 17.9.

Ensilumijärkytykset tuli 20.10., mutta ne suli pois.

Tallin takuiset 22.10.

22.10.

Kuun lopulla tuli taas lunta. Minä, Riimi ja ilveksen jäljet 31.10.

Marraskuu alkoi rapsakalla pakkasella ja pääsin kokeilemaan käyntityötä kentälläkin Riimin kanssa. Mutta lumet lähti ennen kuin siitä pidempää iloa seurasi.

Allekirjoittaneessa reilusti huvitusta herättänyt munkkipossu 1.11.

Riimikin harmaantui kertaheitolla! 1.11.

Ja taas maastoillaan. 1.11.

Loimittanut en ole koko syksynä kuin kaatosateella joka jatkuu yli 4 tuntia. Toki liikutuksen jälkeen loimitetaan normaalisti, mutta siis sään takia. Viime talvena hevoset eivät viihtyneet pihatossa juurikaan, mutta kevään ja kesän aikana ne oppivat lopulta hyödyntämään sitä sääsuojana. Tai ehkä talvella vaan on aina hyvä sää? Jännä nähdä tuleva talvi. Mutta viime talvena nukkuivat yönsäkin siellä hangessa, Riimi loimi niskassa ja muut ilman. Nyt kun Riimi on kasvattanut karvaansa samassa tahdissa kavereitten kanssa, ei sekään näy olevan enää kylmänherkkä. Eikä näy jäykistyvänkään. Huonolla kelillä lauma menee pihattoon ihan suosiolla, mikä on kyllä huippu juttu. Ei tosiaan tarvitse joka ripsaukseen ja räntämyrskyyn olla loimittamassa. 

Varustehuoneeseenkin saatiin oikea ovi, tuplaikkunat, valo ja lämmitys! Jei! Kyllä nyt kelpaa. Ikkunaverhotkin on tänään postissa ja pääsee iltatallin aikaan sisustamaan lisää. Eilen illalla sängyssä pukkasi idean harvemmin käytettävien loimien säilytykseenkin. Kunhan saadaan roskakatosprojekti valmiiksi, niin ehkä sitten jatketaan sisätöissä. Tai tietysti jos kelit on huonot pihalla rakentaa niin...

10.11.

Olen päässyt pitämään myös 4H:n heppakerhoa, jossa käydään SRL:n Perushoitomerkin asiat ja halukkaat saavat myös suorittaa merkit keväällä. Ihanaa, että meidän kylällä on pieniä innokkaita heppahöperöitä niin paljon! Lämpimässä varustehuoneessa on kiva opetella teoriaa ja sitten makuuhallin puolella käytäntöä.

Aino, synttärisankari 12 v.! 10.11.

15.11.

Riimi sai myös uudet suitset, ihan anatomisesti muotoilulla niskahihnalla. Turparemmissä loppui säätövara, ja jäi himpsun liian alas. Jännä, että reikiä oli kiristämiseen, mutta itse remmi levenee niskahihnaa kohti niin, ettei solki enää mahdu liukumaan niille viimeisille rei'ille. Noh, mitäs ostin Horzen suitset. 

Siinäpä ne, tämän tallin kuulumiset. Jos joku haluaa seurata mitä siellä kiireisemmällä rintamalla tapahtuu, niin facebookista löytyy yrityksen hautomissivustoni tästä linkistä. Pitänee kalenteriin varata aika tälle kirjoittamisellekin. 

Varsahaaveet roskiin

Kylläpäs aika on rientänyt huomaamatta! Koulussa on ollut aivan huippuihanaa ja kotona myös. Joskus ei meinaa huvittaa lähteä edes huippuihanaan kouluun, kun kotona on niin huippuihanaa. Eikös olekin siirappista? Koulua on ollut 2-3 iltana viikossa ja siihen päälle kotona opiskeltavat jutut, kasvien keräämistä ja mahdollisimman paljon villiyrttien syömistä ja juomista, että tulee kokemusta. Olen innokkaana järjestänyt itselleni jo tähän koulun alkuun kaksi ja puoli näyttöä, ensimmäinen 1,5 tutkinnon osan näyttö on tämän viikon torstaina. Hui. Stressaavaa, mutta mukavaa. Ja samalla jo yrittäjyys pelottaa, vaikkei se olekaan vielä ajankohtaista. Mutta sillälailla ennakkopelkään. Ehkä alan syödä hiekkaa ja saan mahahaavan ja pääsen psylliumkuurille.

Villiyrttikokeilu on menossa myös Selman pään menoksi. Tekeytymässä on yrttiöljy kutinaan. Vielä ei ole kutissut, joten annan tekeytyä rauhassa. Eri versioita aion testata kesän aikaan, kaikki yrtit tietysti ärsytystä hoitavia, ihoa pehmentäviä ja kipua lievittäviä.

27.5.2017 Uudella rinnelohkolla.

Ja kyllä, kaikeksi pahaksi mielekseni joudun siirtämään varsanteon jälleen hamaan tulevaisuuteen. Niin hyvä idea kuin opiskelemaan lähteminen olikin, niin tietysti tulotason romahdusta ei voinut estää. Ja jostain (aika monestakin asiasta) täytyy nipistää. Ihan hanurista. Ennätin jo olla ihan täpinöissäni että lopultakin pääsen tekemään itselle ja Ponuveikkokin olisi käytettävissä. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, eikä siihen auta mikään muu kuin varsa. Jota en saa.

Muuten suunnitelmat ovat pitäneet kutinsa, varustehuoneeseen päästiin muuttamaan pari viikkoa sitten! Aivan mahtavaa. Valmiista satulahuoneesta laitan kuvat kun loimitelineet ja muut sipistelyt on tehty, mutta satulaseinän rakentaminen on näytettynä tässä:

Tukipuut kiinni ja ensimmäinen lauta myös.

Satulatelineet näkyvissä! Jee!

Terassiöljyä pintaan, ammattimies työssään.

Voi sitä parisuhteen laatuaikaa näinkin viettää, eikä rantalomalla. :D Kyllä monet naurut ollaan saatu milloin lattialankkujen porrastuksista tai raoista, milloin minkäkin suoruudesta (ei kauhean montaa suoraa kohtaa ole koko huoneessa muutenkaan...). Kierrätys on ollut kunniassa tässä rempassa, kaikki satulatelineistä lähtien lautojen kautta lattialankkuihin on pätkitty tai irrotettu hyötykäyttöön jostain muualta.

Tulipahan samalla tehtyä inventaario heppakamoihin perinpohjin. Ja vieläkin odottaa iso pino putsattavia suitsien osia ja muita nahkarensseleitä.

Pasi on saanut myös jo pidettyä poniinin kaviot kuosissa raspin kanssa, joten sen suhteen ollaan omavaraisia. Niitä saakin työstää aika tiiviiseen tahtiin, kun tuppaa takaset leviämään ulkosyrjältä ja on irtoseinämäisyyttä.

Hellanlettas sentään! Aino on kesyttänyt Riimin täysin.

Varustehuonerempan jälkeen piti siirtyä tekemään loppuun alun perin viime kesälle suunniteltu kolmas laidun lohko, mikä jäi pihattoprojektin jalkoihin. Kun on hyvissä ajoin liikkeellä, ei tarvitse paarmojen aikaan tolpittaa ja vetää lankoja. Lohko sijaitsee tallin takana ja on aika iso. Se seuraa toiselta sivulta pientä hiekkatietä ja toiselta järven rantaa. Lohkon keskellä on pikku laakso (ja yksi muumi, niiskuneiti ja hemuli), jota halkoo vaaralta laskeva pintavesisuonesta muodostuva kirkas puro. Ehkä ne jonain päivänä älyää juoda siitä.

Lohkon takalaidalta otettu kuva 25.5.2017. Maaston muodot eivät hirveän hyvin käy ilmi tuolta pajukon seasta.

Joka tapauksessa tämä on ainoa laidunlohko, jolta on vapaa kulku pihattoon. Tällä hetkellä juomasaavi on edelleen pihaton sisällä ja iltapuurot tarjoillaan omista kupeista normaalisti. Laitumelle vasta totutellaan, joten illalla lauma suljetaan talvitarhaan ja sinne tarjoillaan yöheinät sekä seuraavana aamuna aamuheinät. Sitten päiväheinäaikaan käyn avaamassa portin laitumelle. Tämä on hyvä totuttelulohko, koska siinä on paljon seassa viimevuotista kuivanutta heinää. Kaikkien suupielissä sitä näkyy, joten mahaan menee kortista vihreän seassa. Eikä ole Selma The Herkkämahallakaan mennyt pötsi kuralle. Toisekseen ajateltiin että ne vihreänhimoissaan vetäisivät tuolta nyt kaikki koiran- ja karhunputket sun muut joutavat, ehkä pajujakin. Keskikesällä ei enää semmoiset toisarvoiset syötävät maistu. Tälle lohkolle voidaan siirtää hepat myös hellekausilla, kun pääsevät pihattoon tai jos sataa paljon.

Täytyykin paneutua tähän pihattoasiaan ja laumakäytökseen hieman syvällisemmin. Sellainen asia kuin laumansisäinen arvojärjestys on jännä asia. Pikkutyttönähän meille opetettiin, että vanha tamma on aina laumanjohtaja ja villihevoslaumassa sitten ori hengaa siellä mukana. Mutta se on se johtajatamma joka pitää aina olla. Tai tamman puuttuessa talliasukeissa se kiukkuisempi ruuna hoitaa homman. Hiljattain olen lukenut juttuja joissa on heitetty ilmoille niinkin villejä ajatuksia, ettei laumassa olekaan mitään johtajaa vaan tilannekohtainen kiistanvoittaja. Mene ja tiedä. Mutta kyllä minä kallistun johtajamalliin, mitä nyt olen päivittäin hevosiani seurannut ja sitä ennen muiden hevosia.

Selma on mystinen otus tältä kannalta katsottuna. Kun se tuli minulle, minulla oli Kaurahattu-ruuna, joka oli ollut aikanaan pomo Huru-Villelle, mutta kun R.M. Fiilis tuli vuodeksi ylläpitoon Villen lähdettyä, tuli tappelu ja Haksu joutui luopumaan kruunustaan jotta rauha saapui. Kun sitten Fiilis lähti ja Selma tuli (huom, 2-vuotias tammanruipelo), alistui Haksu (12 v.) sille samoin tein. Sitten laumaan liittyi myöhemmin vuosikas Ahon Humu ja kävi niin kuin arvelinkin, siitä tuli pahnan pohjimmainen.

Haksun pylly ja Humppa aka Ahon Humu joskus ehkä 2010.

Kun Selma muutti Seppoa tekemään Sotkamoon, se meni laumaan jota johti varttuneempaan ikään ehtinyt oman arvonsa tunteva pv-tamma, hieman ehkä lohikäärmementaliteetillä varustettu...tiedätte tyypin. Odotus oli, että Selma taipuu luonnollisesti tällaisen matruunan tahtoon. Mutta sain hassunhauskan puhelun jossa kerrottiin kuinka tämä matruuna juoksee ison varsamahansa kanssa karkuun kun Selma laukkaa oman varsamahansa kanssa takaperin perässä ja potkii sarjatulta. Selmasta tuli pomo. Seuraava tarhakaveri oli pv ruuna Peikko joka heti kättelyssä otti ohjat Selmalta. Sitten tuli 4 v. lv ruuna hyvin hessuhopomaisella luonteella varustettuna, jolle Selma alistui... Ei niin mitään logiikkaa.

Selma ja Seppo Sotkamossa 28.6.2012

Laitumella Nyhtyrin ja Helinän kanssa ennen muuttoa toukokuussa 2016. Nyhtyri oli kingi.

Hivenen pidemmällä oli kesä vuosi sitten... :D

Selma alistui myös viimeisessä laumassaan ennen tänne muuttoa ja luonnollisesti myös Ponnylle. Pikku pomo sai kiukuta, juoksuttaa ja ärhennellä koko sydämensä kyllyydestä siihen päivään saakka, kun Riimi tuli kotiin.

Kuinkas nyt nallekarkit jaetaan? 17.12.2016

Viikon aikana muodostui pieni kaaos. Ensin kaikki pakeni kaikkia, sitten poni ja Selma kiukkusivat kaikille ja viikon jälkeen kaikki väistivät Selmaa. Smaug oli syntynyt ja Selma alkoi leuhutella lohikäärmeen siipiään. Aika kauan Riimi oli alin kastissaan, vaikka se oli entisessä kodissaan ollut tamman kanssa tarhassa ja ehdoton päällikkö. Mutta jonkun aikaa teletappia seurattuaan se päätti syrjäyttää pikkumuumin ja näin rauha laskeutui tiluksille. Entisestä maanpäälliköstä tuli alin matonen.

Pingpong-pallo on löytänyt mutaisen kohdan. 18.5.2017

Nykyään Selmalla ja Riimillä on heinillä uusi peli: ponipallo! Se toimii niin, että irvistät ponille, jolloin se pakenee kohti heinä kasaa, jolloin vastapeluri menee vastaan ja irvistää ja näin ponia saadaan pyöriteltyä kasalta toiselle. Kuinka hauskaa! Onneksi Ponnyllä on sen verran valtava ego, että se sitkeästi menee minne lystää, vikkelästi väistää ja saa ravintonsa vallan hyvin. Silloin kun ihmissilmä välttää, sen myös sallitaan syövän Selman kanssa samalta kasalta. Ja juu, kolmeen kasaan jaetaan heinät plus sankarit levittelevät ne vielä laajemmallekin alueelle.

Eilen seurasimme huvittuneina valvontakamerasta kun lauma siirtyi vähän väliä laitumelta sateensuojaan. Selma on ilmeisesti sitä mieltä, että pihaton makuuhalli on mitoitettu yhdelle suuriegoiselle Smaugille ja maksimissaan toiselle otukselle. Joskus se on hobitti.

Poniini joutuu pitämään sadetta käytävällä. Etujalka hahmottuu Selman leuan alta. 28.5.2017

Tuntia myöhemmin on välillä käyty ulkona syömässä ja taas kuivattelemaan. "You shall not pass!" 

Ehkä se, kumpi lasketaan sisälle asti, riippuu siitä kuka kerkiää ennen Selmaa ovesta sisään. Ainakin hirveällä laukalla pitää kaikkien tulla, Riimi yrittää aina olla eka ja poni tulee kirittämään.

Kyllä nuo kuitenkin mahtuvat kaikki irti tulemaan puurolle. Hieman pitää Selmaa vahtia että antaa Riimin syödä loppuun, mutta muuten menee hyvin. Riimi yleensä tykkää olla käytävällä, koska voi kyylätä ulos, joten kaikki on ihan onnellisen oloisia tämän hirmuvaltiaan vallan alla. Hevosotukset ovat mielenkiintoisia!

Uutta oppimassa

Koska olen ammattiopiskelija, aloitin taas opiskelut. Ja olin vielä niin hurja, että jättäydyin pois työpaikasta, joka aiheutti minulle sellaisen stressi- ja ahdistusmäärän, että aloin kertakaikkisesti voimaan pahoin. Paljon minä kestän, mutta osaan myös lyödä jarrun päälle silloin kun tajuan että liikutaan oman hyvinvoinnin kannalta vaarallisissa vesissä. Tuli siis huomattua, että kiskan  myyjäksi ei Maijusta ole.

Onneksi löytyi Ylä-Savon Ammattiopistosta minulle taas oikea suunta ja autuus. Nimittäin siellä alkoi maaliskuussa luonnontuotealan ammattitutkintoon valmistava koulutus, sinne hain ja sinne pääsin. Käytännössä siis meistä tulee isona villiyrttien poimijoita tai välittäjiä tai yrttineuvojia tai luonnontuotteita käyttäviä käsityöläisiä /elintarvikealan ihmisiä /hyvinvoinnintuottajia /palveluntuottajia. Minä ajattelin ruveta sekä villiyrttineuvojaksi, että tätä taitoa hyödyntäväksi ohjelmapalvelujen (luontomatkailu) tuottajaksi sekä satsata myös tuonne hyvinvointipuolelle hemmotteluhoitoihin. Iso etu tässä koulutuksessa on tietysti jo olemassa oleva harrastuneisuus kasvilääkinnästä ja lisäksi Kainuun Ammattiopistossa käymäni luonto-ohjaajan perustutkinto. Siitä on apua, että KAO:lla meidän piti tunnistaa piiiitkä liuta kasveja ja sieniä (sekä myös lintuja, kaloja, ötököitä...) joten nyt vain syvennetään taitoja. Valmistuminen tapahtuu kaiken toivon mukaan toukokuun 2018 lopussa. Tässä on kaikenlaista viritteillä ja toivottavasti yritystä saisin pystyyn jo ensi talven aikana. Jänskää!

Myös Pasi on innostunut opiskelemaan uutta ja päätynyt oikeiden töiden ohessa kiertämään kengityssepän mukana Pohjois-Savon talleja. Toiveissa on päästä syksyllä virallisiin opintoihin aiheen tiimoilta. Viime kengityskerralla meidän tallissa Pasi vuoli Ponnyn ja seuraavalla kerralla vuorossa on Selman laitto. Luottavaisin mielin olen kyllä. ;)

25.3.2017 Aino, Ponny, Pasi kaviossa kiinni ja tietoa kaatamassa oppiäiti, kengitysseppä Jaana Hyvärinen

Pasilla on hyvät edellytykset kengityshommiin, koska kroppa kestää, luonne on eläinten kanssa todella lehmänhermoinen ja silmä hakee symmetriaa ja suoria linjoja luonnostaan ja työssä koulittuna. Eiköhän tulevaisuudessa olla kengityksien ja vuolujen suhteen omavaraisia ja voi olla, että kylän pollet hoituu ohessa myös.

Kengityksestä mieleeni juolahtikin Hingunniemen armas kengitysopettaja Jukka Kemiläinen, joka kertoo Youtubessa erittäin hyvin kengityksen periaatteista Hevostietokeskuksen verkkoluennolla. Kannattaa muutenkin perehtyä tuohon Hevostietokeskuksen kanavalle ja laittaa seurantaan, jos on mennyt ohi. Hyvää matskua!

Sitten satula-asioihin. Riimin mukana tuli kaksi satulaa, kuten aiemmin mainitsemani Equi-Bette ja merkitön koulupainotteinen yleissatula. Tämä jälkimmäinen todettiin käyttökieltoon heti alkuun lapojen alueelle kohdistuvan pistemäisen paineen (etukaarien kärkien kohdalla) vuoksi. Yllämainittu estesatula ei juuri sen parempi ollut, tosin ei aivan niin terävä paine ollut, mutta ihan sopimaton kuitenkin. Onneksi Satulapalelu Hirnakkan Lissun kätköistä löytyi Tekna -merkkinen koulusatula, joka on sitä runkomuokattavaa mallia. Se istuu mukavasti ilman fyllinkiä, paine jakaantuu tasaisesti koko paneelien alalle.

Ensimmäinen sovitusratsi alkamassa. Rukkanen kuvaan ja hevosen pää pois, eikös se niin menny.

Tekna on synteettinen satula, vastimet on sellaiset kumimaiset ja aika jäykät. Todennäköisesti ne vaihtuu sitten nahkaan kun jossain vaiheessa menee hermot niitten kanssa. Polvituet on irrotettavat tarrapinnalla satulassa kiinni. Itse en ole satulaa koeajanut, mutta Aino ja Pasi ja muu jengi on olleet sitä mieltä, että todella paljon parempi istua kuin edellinen heittoistuin (fiilis johtui varmasti siitä että se oli flättäri ja hevosen ja satulan välissä oli tavaraa niin paljon että muuttui kiikkeräksi). Ja mikä parasta, Riimin satulavyökiukku laantuu kerta kerralta ja nyt se ei aina edes muista että piti kiukuta. Se on minusta paras palaute satulasta.

Hyvin pyyhkii! 13.4.2017

Hopeatukka 13.4.2017

Pääsiäisenä oltiin hirvittävän ahkeria. Ollaan purettu ja kaadettu ja oksittu ja poltettu (myös Pasin ripset ja parta, toim.huom.) ja kaiken tuhoamisen vastapainoksi myös rakennettu uutta. Kuten tämä ultimaattisen hieno ramppi!

17.4.2017

Ja tämähän on trendikäskin kuin mikä. Meinasin jo facebookin johonkin sisustusryhmään jakaa tämän hienoista hienoimman tekeleen sinne kahvipöytien, sängynpäätyjen ja sohvien sekaan. Koska kyllähän nyt eurolava vaan ON eliittiä. Hyvin yltää nostaa koipea hevosen yli, ei tarvi jalustimia käyttää ollenkaan. Ehkä tervaan nuo maata vasten olevat asiat ja muuten maalia pintaan.

Eikä tähän jäänyt nikkarointi, ehei! Kahtokee!

Tilanne päällä 18.4.2017

Se on kuulkaas satulahuoneen lattiata se! Oli aikamoinen palapeli, mutta täytyy sanoa, että olen kyllä meistä ylpeä. Tapitettuna kulkee tuolta peräseinältä kaikki nuo harmaansävyiset lankut, yhteensä 9 kappaletta. Sitten on jatkettu vaaleammilla paloilla, jotka myös menivät tapeilleen. Ja ihan vaan koska on mukava muistella, niin täältä ne pelastettiin:

Heinäkuussa 2016 vajan lattiana, nykyään tässä on olkikuivitettu ponilandia.

Heinäkuussa 2016

Mäntysuovalla pestynä elokuussa 2016.

Lankkujen toinen pää oli lahonnut kun koko rakennus oli aikanaan pudonnut perustuksiltaan ja joutunut maata vasten. Sen vuoksi osasta jäi käyttöön vain pätkiä ja jatkoja tarvittiin. Satulahuoneen ovensuuhun lattia ladotaan tavallisista kakkosnelosista, sitä löytyy patinoituna myös. Kun lattia saadaan ihan näillä näppäimillä valmiiksi, siirrytään satulaseinän tekoon. Ihanaa, kun pääsee näin aikaisin jo tekemään uutta, mitä kaikkea sitä tulevana sulan aikana saadaankaan valmiiksi ja vietyä eteenpäin! Ja eniten kyllä odotan, että saan kamat omille paikoilleen ja toivottavasti juoksevan veden varustehuoneeseen.

Siellä ne ovat ja kuinka sinne päästiin

Pihatto saatiin avattua hevosille 4.12. Tarkoitus oli että tähän tilanteeseen oltaisiin päästy alunperin lokakuun loppuun mennessä, mutta marraskuun puolen välin jälkeen alkoi olla selvää, että aikataulussa ei aivan pysytty. Mikä toki on aivan ymmärrettävää kun kaikki tehtiin omin käsin ja työaikaa jäi about 3,5 h per päivä OIKEIDEN töiden jälkeen. Ja lähinnä appiukko siellä ahkeroi. Vaikka allekirjoittanut stressasi, niin syksy oli kuitenkin niin suotuisa kelien puolesta, että ei hevosilla mitään hätää ollut. Oikeastaan oli vain kaksi vuorokautta jolloin harmitti, ettei polleilla ollut mahdollisuutta päästä katon alle ja seinien suojaan. Ja näinä päivinä satoi märkää vaakana. Onneksi on toppaloimia ja muita fyllinkejä.

Ensimmäiset hetket hieman pöyristyneessä tilassa. Kuva: Pasi

Kaiken ähräämisen ja stressin jälkeen oli sitten aika surkuhupaisaa seurata, kuinka pelottava paikka tuollainen pehmeäksi kuivitettu makuuhalli on villihevosille. Kun sieltä ei näe preeriaa ollenkaan ja jos kuuluu outo ääni, on pakko singota samantien pakoon ulos. Ponny vanhana agilitykonkarina oli lähinnä tohkeissaan uudesta leikkipaikasta, mutta Selmalla oli stressikäyrä tapissa ja hätäkakka tuli välittömästi. Ah tätä suomenhevosen tyyntä ja järkkymätöntä mieltä! Tuo olisi sodassa kuollut sydänkohtaukseen ensimmäisen hävittäjän kohdalla. Iltapuurot käytiin vetämässä mahaan pikavauhtia ja samantien kansanvaellus heinäpaalille yönviettoon. Ajattelin, että aamuyöstä alkava räntäsade houkuttelisi koplan takaisin sisään, mutta ei. Päätetiin seurailla viikko tilannetta ja jemmailla leipiä ruokakuppeihin silloin tällöin jotta oppisivat paikan mukavana. Ja jos ei tehoa, niin teljetään sitten muutamaksi yöksi sisään, että leimaantuvat.

Nyt pieni kuvakollaasi mitä me ollaan tehty nämä blogihiljaiset viikot (tähän voi lisätä sitten raskaat päivä- tai vaihtoehtoisesti iltaduunit jotka on välillä vieneet mehut aika totaalisesti, myös viikonloppuna).

Käytävä näytti hyvin lupaavalta jo 22.10. :D

Siis luulitte että se valmistuis lokakuunloppuun?? 30.10.

Onneksi Selma on lenkkeillyt kuitenkin säännöllisesti. Nykyään ei tarvitse enää pihalla varustaa!

5.11. on aivan hyvä päivä alkaa pystyttämään aitaa. Testissä oli Puuilosta löytyvä tolppakaira.

Toimii! Kuminuijalla sai naputeltua nämä kätevänoloiset muovitolpat maahan. Hankkijalta ostettiin ja tykästyttiin kyllä.

Sähköä kuljettaa mustavalkea Olli-sähkököysi, joka on 8 mm paksua. Reijät noissa tolpissa on 10 mm, joten hyvin mahtui. Kun vähän leikki MacGyveria.

Laitumet ja järvi lepotilassa.

12.11. käytiin rekiretkellä ennen kuin lumet sitten suli.

Ja Ponny tietysti messissä.

"Tekeeköhän ne tota aitaa meille?? Kato, siellä on vielä pitkää ruohoo lumen alla!"

20.11. kasvoi oviaukolle katos.

Ja samana päivänä pollet pääsi testaamaan uutta aktiivitarhaansa. Tässä vaiheessa aloitettiin totuttaminen siihen, että heinät tarjoillaan postilaatikon kupeella ja vesi tallin oviaukon luona (pääsy talliin oli tietysti vielä estetty).

Kelien puolesta voitiin lykätä paali kokonaisuudessaan tarhaan.  4.12.

Loppusiivous 4.12. Väliaikana rakennuskuvia ei juurikaan tullut otettua. Mutta siellä on villaa ja tuulensuojalevyä ja muovia jne. Tikkaiden takana näkyvään vaaleaan kohtaan tulee pieni kulkuovi ihmisille.

Pehkutettu. Alimpana kumimattoa, sitten yksi suurpaali turvetta (sitä ei laitettu ihan koko alueelle, puoleen halliin ehkäpä), joka oli muuten kivasti jäässä. Sen jälkeen avattiin yksi olkipaali, joka riitti mainiosti. 

Seuraavaksi opastettu kierros heinäpaalilta makuuhalliin, olkaa hyvät.

6.12. -23 pakkasta, eikä haittaa yhtään. Tässä seiskoskellaan heinäpaalin tuntumassa.

Huippumaisemoijien suunnittelema kulkuväylä.

"Tästä lähetään ja päätepaikka on tuolla noin. Siellä ukko vislaa."

"Ootteko vielä kelkassa?"

"Sit tästä tiukka oikee. Tänne siis."

"Eiks ollu helppo reitti? Nyt mennään sisälle."

"Tämmönen tää ny on sitte."

Ja koska kyyläily on aina mukavaa, asennettiin kämppään valvontakamera. Josta saa riittävän hyvää kuvaa kännykkään koko päivän, mutta aika kökkölaatua näin verkkojulkaisuun.

Pusi pusi mammaa.

Eristetty vesiastia on nyt siis pihaton sisällä ja se toivottavasti motivoi kaveruksia hengailemaan siellä enemmän. Eilen ja tänään ollaan houkuteltu ne päivällä sinne juomaan lämmintä vettä ja etsimään leipiä kipoista. Suolakivi on siellä myös. Eilen iltapuurojen jälkeen kun pariskunta taapersi paalille takaisin, jemmasin testiksi leipää kippoihin. Aamulla kun Pasi kävi tsekkaamassa vesitilanteen, niin sitä oli käyty juomassa ja myös leivät  oli kadonneet. Joten yöllä on käyty sisällä. Tänään Selman silmän ilme oli jo aivan toisen näköinen kuin toissapäivänä. Kuten tuosta ylläolevastakin huomaa, niin hyvin levollinen oli jo. Ponny on pissannut olkiin jo kahdesti ja juuri sinne päätyyn minne suunnittelinkin ja minne turve laitettiin. Jee! Kamera on siis siinä päädyssä missä on vesi, suola ja ruokakipot. Tuolle seinälle mikä Selman kaulan yläpuolella näkyy, ruuvataan vielä kiinnitysrenksut varustamista varten. Tämän talven varustehuoneena toimii rehuhuoneen viereinen tila josta tulee tulevaisuudessa se loimien kuivatushuone. Siellä on nyt patteri jotta varusteet ja rehut säilyvät sulana. Remppa jatkuu siis sitten keväällä ja nyt huilataan tämän suhteen.