Varsaa alulle ja hevoskaupat

Huh hellettä!

Kyllä vettä kuluu ja hevoset saavat seistä päivät pihaton puolella, sen verran lämpöä piisaa. Viikonloppu meni parisuhdelomalla Mikkelissä (St Michel), johan tuo oli aikakin kun ei olla kahdestaan poistuttu yli kahteen vuoteen edes viikonlopuksi kotoa minnekään. Joo, hommat seisoi kotona sen aikaa, mutta ei ne kyllä tekemälläkään lopu, joten yhtään ei kaduta! Ainosta on tullut kelpo "tallivastaava" ja mummin kanssa yhteistyössä tuli hevoset ruokittua, juotettua ja käytettyä pihatossa jäähyllä vaíkken ollutkaan itse paikalla.

Kesäkuun 1. pv alkoi siis yrittäjänarkeni ja kesäkuu menikin ihan yllättävän mukavasti. Eniten minua työllisti Hevosen Villiyrtit -kurssit, joissa tehtiin hevoselle yrteistä kutinaa helpottava kesäöljy ja käytiin läpi mitä yrttejä kannattaa nyt kesällä kerätä talven varalle talteen. Toivottavasti ensi kesänä saadaan kursseja lisää! Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kajaanin lähistöllä minun on helpoin kurssittaa, mutta ei ole poissuljettua liikkua muuallakin, kannattaa kysyä jos ryhmiä olisi tulossa kasaan.

Typy 7.6. 2018

Typyn kanssa on kuntoutus edennyt siihen pisteeseen, että se on lihavuuskunnoltaan normaali, kylkiluut tuntuvat,  mutta eivät näy. Se jaksaa muitten mukana jo pitkiäkin maastolenkkejä ja pikkuhiljaa on pystynyt "treenaamaankin" tietoisemmin, kun ei niin tarvitse tasapainoilla laihtumisen kanssa enää. Aikaisin alkanut laidunkausi oli sille enemmän kuin paikallaan. Tammikuun hammashuollon yhteydessä oli puhe, että tehdään kontrollikäynti 6 kk päästä ja sopivasti kesäkuun alussa panin merkille, että se alkoi syödä iltaruokansa hitaammin ja pudotteli paljon sapuskaa pureskellessaan. Vaikka tiesin, että Hirnuvan Hampaan Marika olisi tulossa kesän aikana, päätin kuitenkin kiikuttaa tamman heti klinikalle, sillä se on kärsinyt kipeästä suusta elämässään nyt jo riittävästi.

"Ei tämmösillä jalkapaketeilla voi hei kävellä ees!" Typy lähdössä hammaslääkäriin.

Suusta ei sitten löytynyt mitään radikaalia. Posket oli ehjät, hieman vaan tasoiteltiin syntyneitä, melko matalia piikkejä. Suupielessä oli kumminkin 1 cm viiltohaava, joka aiheutti hitaan syömisen. Haava oli niin suupielen sisäpinnalla, ettei sitä nähnyt päällepäin. Kuulema kesällä hevosilla on paljon vastaavia viiltohaavoja, kun riipivät heiniä ja oksia. Kaikki siis varsin hyvin. Cushing -epäilyä heitettiin ilmaan Typykin kohdalla, koska sillä oli muutama talvikarvahahtuva siellä täällä vielä kiinni ja kuulemma lihakset selästä tippuneet. Juu, ei ollut sama lääkäri kun tammikuussa. Ei ehkä olisi sellaista kommenttia tullut häneltä. :D Ihan vaan muistin virkistämiseksi kuva tammikuulta kun sillä oli rangan molemmin puolin pitkien selkälihasten tilalla pitkät montut, joihin lumi jäi kun sitä satoi:

Mutta joo, voihan se olla, että sekä Riimillä jotta Typyllä on Cushing. Senioreitahan ne on molemmat.

Se aika on onneksi suurimmaksi osaksi tainnut jäädä taakse, kun Typy heitti kielen kuolaimen päälle. Sillä käytettiin kielisidettä jonkin aikaa, mutta minusta se oli hankala, koska Typy keskittyi vapauttamaan kieltään eikä kuunnellut sitäkään vähää ratsastajaa. Sillä on ollut nyt puolisen vuotta käytössä muistaaksen aiemminkin mainitsemani Sprengerin terapiakuolain joka on siis hieman anatomisesti muotoiltu suora kielentilallinen kuolain. Jossain vaiheessa typy ilmeisesti huomasi, että on ehkä miellyttävämpi pitää kieltä tuon ala- kuin yläpuolella ja sen kieli on myös pikkuhiljaa kutistunut normaaliksi kun sitä ei tarvita enää ravinnon työstämiseen (nyt on hampaat jopa käytössä taas). Nyt olen alkanut kaivata hieman elävyyttä kuolaimeen. Bombers -kuolaimia olen tiiraillut sillä silmällä. olen ilmeisesti kuitenkin astetta liian vilkkaalla mielikuvituksella varustettu asiakas, koska sellaista kuolainta ei näy olevan millaisen tarvitsisin Typylle. Haluaisin sen nimittäin tällaisella suuosalla, mutta tällaisella renkaalla. No, täytyy varmaan jossain vaiheessa luovuttaa ja valita joku jo olemassa oleva kuolainmalli.

Satulakin saatiin lopulta oma. Ihan tuurillaan peräti ensimmäinen mitä kokeiltiin, istui kuin hansikas. Se on kapea Passier. Tosi tukeva istua ja hevoninkin tunti paljon vakaammalta sen alla. Katsotaan kauanko se istuu. Onneksi on vasta topattu, niin ehkä villat litistyy samaa tahtia kuin Typyn lihakset kasvaa ja saadaan lisäaikaa. Tehtaalla on runko kyllä muokattavissa, että ei hätää sen puoleen.

2.7. 2018

Mirakin oli sopivasti visiitillä kun satulaa soviteltiin, niin oli useampi silmäpari ja kopeloija. Typyllä on tuottanut ongelmaa juuri tuo kapea selkä ja aika taakse tuleva lapa. Lapa oli vielä talvella myös hyvin terävä (luinen), mutta nyt on senkin päälle tullut pehmikettä.

Ja jotta saadaan Typy-asiat käsiteltyä loppuun, niin tein siitä kaupat 12.7. Joten nyt se kuuluu virallisestikin kalustoon. :)

Sitten siihen varsantekoon. Nyt on siis ensimmäinen kerta kautta historian, että voisin tehdä varsan ihan itselleni. Selma ei tunnetusti kiimojaan paljon näyttele, niin täytyi kuskata se aivan sokkona oriasemalle jotta ultra kertoisi millon kannattaa yrittää. No, sattumoisin siemennyshetki oli heti seuraavana päivänä ja Selma sai jäädä asemalle sitä odottelemaan. Aivan järkyttävä stressi oli tammalla jo ihan pelkästä kuljetuksesta. En ole ikinä nähnyt sitä noin hikisenä ja tutisevana kuin se oli. Vaikea uskoa, että on ollut kilpahevosena, reppana. Selma on niin rauhallista arkea ja rutiineja rakastava tyyppi, että sen paikka on kyllä todellakin täällä pihatossa maalaiselämää viettämässä. Kunhan nyt kestäisi edes nämä kuljetukset asemalle ja kotiin. Tai täytyy alkaa kotisiemmenyksiin.

Selma siemennettiin siis 2.7. Ponuveikolla ja huomenna on tiineystarkastus. Nyt jos on nakki napsahtanut, niin täytyy laittaa lotto vetämään! :D Sattui vielä olemaan minun syntymäpäiväkin tuo siemennyspäivä, että mukava lahja se olisikin kyllä. Ei haittaa vaikka 11 kk myöhässä saisin sen. ;)

Eipä täällä tämän kummempaa tällä kertaa. Kirjoittelen kuulumisia kunhan taas ennätän.

Uusi vuosi, uusi hevonen!

Ja Selmalle satula.

Mutta koska kaikkia kiinnostaa Se Hevonen, niin en voi edetä kronologisesti ja aloittaa joulukuun vaiheista. Mennään nyt siis suoraan siihen. Typy on uusi musta. Ehhehe.

Minulla oli siis ilmoitus jossa etsin alkuun ylläpitoon, myöhemmällä ostolla pientä suomenhevosta (tai isoa ponia), joka on ihmisystävällinen ja soveltuisi tulevan yritykseni GreenCare (virkistys)-toimintaan sekä myös lasten nuorten ja vasta-alkajien ratsuksi. Ajomahdollisuudesta sai plussaa. Tarjokkaita tuli yllättävän monta ja hirvittävän äkkiä. Osa tarjosi ylläpitoon vuokraa vastaan, ja hakumatkaa olisi ollut satoja kilometrejä. Maltillisesti odotin kuitenkin sitä oikeaa ihmistä, jonka elämäntilanne ja hevonen sattuisi sopimaan tähän minun tarpeeseeni. Ja niin kävi, vieläpä naapuripitäjästä! Äkkiä siis kurvattiin koko perheellä katsomaan tammaa.

Kyseessä on siis jo hieman kypsempään ikään (18 v.) ehtinyt n. 153 cm mustanruunikko suomenhevostamma, eli Typy, jonka on tarkoitus jäädä meille loppuiäkseen. Typyn historia lyhykäisyydessään on kutakuinkin se, että se on kasvattajaltaan muuttanut 3-vuotiaana karjatilallisen perheen tyttärelle kotiratsuksi, yksineläjäksi (tai Typy eli kyllä siellä karjalaumassa ja oli hoitanut lehmien vasikoita) ja eli siinä perheessä aina toissavuoden kesään asti. Sitten kaupan myötä Typy on siirtynyt nykyisille omistajilleen hoitamaan tyttären kotiratsun virkaa edelleen yksineläjänä. Ratsastettu siis on, ilmeisesti ei ajettu. Meille kaikille oli täysi mysteeri, miten se reagoi toisiin hevosiin, kun ei ole ollut lajitovereiden kanssa tekemisissä n. 15 vuoteen!

Meillä oli onneksi eilen, kun Typy haettiin, hotellin respassa vastassa kaulukset tärkättyinä pieni valkea herrasmies. Kyllä Ponny hoitaa!

"Puuttuva palanen!" 7.1.2018

Projektia pukkas. Oona apukäsinä. <3 Samalla esittelemme Pyöreisen talvimuotia 2018!

Jotenkin se vaan on aivan liian helppoa laitella hevoset yhteen kesäaikaan. Kyllä siinä hokkiajassa on vaan sitä jotain, kun saa ventovieraan hevosen tuikata valmiiseen laumaan! Diu diu. Sen verran sentään valmisteluja tehtiin, että pyysin meidän hoviseppää käymään loppiaisena irrottamassa Typyltä kengät ja lyhentämässä vähän venähtäneitä kavioita. Pasi irrotteli puolestaan Selmalta ja Riimiltä takakengät pois. Ponihan on kengätön. Minulla oli hieno suunnitelmakin valmiina, otetaan Riimi ja Selma kentälle talutukseen ja laitetaan ensin Typy ja Ponimies keskenään pihattoon. Sitten lisätään panoksia yksi öykkäri kerrallaan, ensin Selma ja viimeisenä puoliarabi (jostain syystä se suomenhevosmamma ei hirvittävän usein Riimillä tule pintaan). Ponin ja Typyn välillä roihahti välittömästi vuosisadan rakkaustarina ja Typy alkoi rapsuttaa Ponin kaulaa jo trailerissa ollessaan.

Minä hain Selman ja Pasi Riimin, vietiin ne kentälle ja tytöt laskivat shakkinappulat kimpassa pihaton puolelle. Se meni osimoilleen näin:

Rapsuttelua ja kiehnäystä aikamme tsiigailtuamme, päätin että eiköhän se ole aika laittaa lohikäärme ( aka Selma) sekaan. Päädyttiin laittamaan ne paalin puoleisesta portista, koska rakastavaiset olivat tallin takana. Typy riemastui ja juoksi koko kujan Selmaa vastaan. Selma ei ihan innostunut yhtä riemulla.

"Jee! Taas uus poikakaveri!"

Selma näyttää kaapin paikkaa. Ja Typy joutui huomaamaan, ettei saanut toista poikakaveria.

"No nää on ainakin miun heinät, jos et kerran lähe pakoon!"

"Miks sie vaan syöt siinä, ku nekii on miun heiniä!?"

"Äitii! Tuo ei tottele minnuu!!" Selma päätti kokeilla tyttöjen tyylistä porukasta sulkemista ja vei ponin pois.

Ei tehoa mikään! :D

Pari vinkaisua ja Typy teki selväksi, että turha kukkoilla. Selma joutui vähän häpsingillään miettimään pitääkö nyt itse väistää vai kerätä voimia pari päivää henkiseen taistoon. En tiedä kumpaan ratkaisuun se tuli. Riimi kuopi ja pyöri ja häsläili kentällä tämän ajan, joten laskettiin sekin mukaan tutustumisleikkiin. Typystä Riimi oli vähintään yhtä ihana kuin Ponny ja Riimi ihastui myös. Paitsi siinä kohtaa kun uusi tuttavuus oli hänen heinilleen tulossa.

7.1.2018

Kaikki meni jotenkin taas niin rauhallisesti, että varmaan tulee joku megatappelu parin viikon päästä. Viimeistään sitten kun kengät laitetaan takaisin.

Typyä ei niin pahasti blokata paalilta, niin kuin Riimille tehtiin ja se myös saa tulla makuuhalliin. Sen lempipuuhaa onkin ollut nyt kaksi päivää käydä syömässä vähän heinää, mennä halliin, mennä hallin taakse, mennä halliin, mennä muiden luokse, takaisin halliin jne. Ikään kuin sen mielestä maailman ihmeellisisintä on se, että voi mennä sisään ja ulos miten itse haluaa. Hupaisaa.

Tänään laumassa on jotenkin sellainen seisahtunut tunnelma. Niin kuin kaikki tarkkailisi toisiaan. Riimi väistättää Typyä välillä ja välillä kyyhötetään kaksistaan tallin nurkalla kun toinen pari on paalilla. Selma suhtautuu vastahakoisen alistuvasti, mutta ei selkeästi väistä. Veikkaan villisti, että kesään mennessä joko Riimi tai Typy on vallankahvassa. Ponin lähtö (jonka ajankohta ei kyllä ole vielä tiedossa) voi taas varmasti muuttaa asetelmaa.

Aino ja Typy 8.1.2018

Sievä pikku-Riimi.

Typystä voidaan hypätä sujuvasti Riimiin, koska 17.12. tuli täyteen vuosi siitä kun Riimi muutti meille.

Riimi viime vuonna 5.2.

8.1. 2018

Suuren suurta muodonmuutosta ei ole tapahtunut, karvaa on nyt enemmän ja pigmentti on syventynyt sinkki-kupari -lisällä niin, että tänä talvena sen jalat näyttää mustemmilta nivelten kohdalta kuin vuosi sitten. Kuvista ei ehkä niin huomaa. Häntä on myös paksuuntunut ja harja tietysti kasvanut, kun ei olla leikattu. Meillä ei kukaan pölise juurikaan, koska rypsiöljyä saavat koosta ja tarpeesta riippuen 1 rkl -1 dl/pv. Lihakset on pienentyneet, koska Riimi on liikkunut meillä huomattavasti vähemmän kuin edellisellä omistajalla, sehän kääntyi nyt 23-vuotiaaksi ja täytyy mennä nivelten ehdoilla. Liikutetaan, mutta mielenvirkistykseksi. Hän on kyllä laumasta kaikkein kuumin ja virkein!

No, lähdetään nyt sitten kelaamaan aikaa taaksepäin, lennähdys marraskuuhun! Selman satulanvaihto toteutui vihdoin ja viimein. Meillä on muutaman vuoden ollut Cliff Barnsby ja vaikka se muuten istui kivasti, se valui harjoitusravissa aina lavoille. Selmalla oli siellä alla geeliromaani, mutta koulutuuppauksessa se valui aina silti. Toki täällä asuessa tuuppaukset ovat jääneet minimiin, eikä ilmiö ole tullut maastolenkeillä esiin, mutta itse istuin satulassa jotenkin aina takakaarella ja jos ei muualta hangannut, niin mielessä se hankasi. Kyyläilin vaihtoehtoja, kunnes bongasin Hirnakan Lissulta runkomuokattavan Kieffer Wienin. Meillähän oli joskus 5 vuotta sitten sellainen vanhan mallin Kieffer Wien, jota suuresti rakastin, mutta se kävi Selmalle ahtaaksi. Hättyyttelin sitten Lissua ja lähetin Barnsbyn sinne Selman muotin kanssa ja Lissu muokkasi Kiefferin ja lähetti sovitukseen.

Selman läpileikkaus etukaaren kohdalta. Rautalangasta väännetään ensin hevosen päällä muotti ja sen avulla piirretään kartongille, niin saadaan etukaaren leveysmitta.

Satula tuli ja sovitin, koeratsastin ja sitten leikittiin Lissun kanssa mustetahraleikkiä satulahuovan kanssa:

1. muokkaus.

Satula istui edestä hyvin, mutta takaa se nousi keventäessä omasta mielestäni liikaa. Lissu näki tuosta kuvasta asioita ja pyysi satulan takaisin jatkomuokattavaksi, "muokkaan sen niin, että kantaa koko matkalta". Niinpä satula pakettiin ja postiin. Pian saatiin paketti takaisin ja puhtaalla huovalla koeratsastus.

2. muokkaus.

Itse en näissä mustetahrapeleissä ole kauhean hyvä, mutta ymmärtääkseni ensimmäisessä kuvassa satulan paine on tullut enemmän eteen kuin jälkimmäisessä. Eli se on tasattu ja se kantaa koko matkalta. Huippupalvelua kyllä, molemmat muokkaukset tulivat kaupanpäällisinä!

Kuvasin satulan tänään päivänvalossa. Ei se uudenkarhea ole, mutta siisti.

Tässä kohtaa oltiinkin jo joulukuun puolella.

Itsenäisyyspäivänajelulla.

Setolkkakello kilisee! 

Rekeä on ulkoilutettu muistaakseni kolme kertaa. Ensimmäisen kerran kun meillä oli jättikulkunen mukana, otti ruunat siitä syttyjä sen verran, ettei kenelläkään ollut kivaa. Selma on kyllä aikanaan työhevoskurssien opetushevosen hommissa kelloon tottunut.

16.12. 2017

 Perheen pienempi tytärkin on välillä intoutunut ponin kyytiin. Laukka ei pelota, pukit ei paljoa säikäytä, mutta sisua on syönyt ponin ego. Se kun lähtee kotiin silloin kun ei enää huvita ja siinä ei auta mikään pienellä ihmisellä. Päättäväistä käyntiä mennään ja jos vastusta havaitaan, siirrytään raville. Tai vaihtoehtoisesti tehdään jumit sopivaan paikkaan. Ja jos erehdyt tulemaan alas selästä, niin takaisin ei ole toivoakaan päästä! Nämä kiusat kohdistetaan vain niihin pienoisiin, joilla ei ole sisua/keinoja/tahtoa vääntää asiasta. Aino on jo päässyt VIP-luokkaan, jossa ei ole luvassa kuin ilopukkeja.

Sitten Selman fiksuja ilmeitä.

Täällä on lunta ihan huolella. Märkä painava lumi vei meidän hienon katoksen, jonka alta hevoset kulkivat pihattoon. Voi nyyh. Uusi saadaan vasta ensi kesänä. Jos jotain on mennyt, niin on myös tullut. Nimittäin traktori! Saadaan vedettyä paali tarhaan nyt sillä, eikä enää isännän nelivetoautollla ja käsipelillä. Nämä meidän pellolta tehdyt paalit ovatkin nimittäin puolta isompia kuin mitä syöteltiin syksy. Niitä pienempiä jaksoi kahdestaan käsinkin pyöritellä, noita ei mitenkään. Traktorissa ei ole etukormaajaa, mutta liinoilla vetäen tulee perille. Kunhan olisi vielä ketjut alla, niin tulisi vielä paremmin!

"Kato miten iso hampurilainen!" 6.1.2018

Siinäpä ne Pasilla menee illat Nassikkaa rassatessa ja minulla Typyn huoltoa ja varusteita miettiessä.

Näin ympyrä sulkeutui loppiaiskuviin.

Typyn kohdalla lähisuunnitelmat ovat hammashuolto, loiskontrolli ja pieni käytöskoulu. Se on hyvin peloton tyyppi, joten pieni piru huutelee olallani, että pitäisi koittaa opettaa sitä rekiajoon näillä lumilla! Haha! No, ensin kotiudutaan, syödään, liikutaan ja tutustutaan. Ihanan paljon se liikkuu tuolla pihatossa, monta kertaa päivässä kulkee tuon kujan edestakaisin, välillä ravilla ja laukalla, välillä käynnillä. Tekee hyvää. Syöminen näyttää sen verran hitaalta ja myös kakkapalleroissa on 2 cm korrenpätkää, että piikkejä on varmaan suussa. Ne hoituu kyllä.

Kenttäkin ollaan saatu lopulta auki ja meillä on myös oma linko. Pientä laittoa, niin päästään itse aukomaan kenttää tarpeen mukaan. Ensimmäinen valmennuskin on tulossa viikon päästä. Toivottavasti kaikki on hyvin vielä silloinkin!

Uutta oppimassa

Koska olen ammattiopiskelija, aloitin taas opiskelut. Ja olin vielä niin hurja, että jättäydyin pois työpaikasta, joka aiheutti minulle sellaisen stressi- ja ahdistusmäärän, että aloin kertakaikkisesti voimaan pahoin. Paljon minä kestän, mutta osaan myös lyödä jarrun päälle silloin kun tajuan että liikutaan oman hyvinvoinnin kannalta vaarallisissa vesissä. Tuli siis huomattua, että kiskan  myyjäksi ei Maijusta ole.

Onneksi löytyi Ylä-Savon Ammattiopistosta minulle taas oikea suunta ja autuus. Nimittäin siellä alkoi maaliskuussa luonnontuotealan ammattitutkintoon valmistava koulutus, sinne hain ja sinne pääsin. Käytännössä siis meistä tulee isona villiyrttien poimijoita tai välittäjiä tai yrttineuvojia tai luonnontuotteita käyttäviä käsityöläisiä /elintarvikealan ihmisiä /hyvinvoinnintuottajia /palveluntuottajia. Minä ajattelin ruveta sekä villiyrttineuvojaksi, että tätä taitoa hyödyntäväksi ohjelmapalvelujen (luontomatkailu) tuottajaksi sekä satsata myös tuonne hyvinvointipuolelle hemmotteluhoitoihin. Iso etu tässä koulutuksessa on tietysti jo olemassa oleva harrastuneisuus kasvilääkinnästä ja lisäksi Kainuun Ammattiopistossa käymäni luonto-ohjaajan perustutkinto. Siitä on apua, että KAO:lla meidän piti tunnistaa piiiitkä liuta kasveja ja sieniä (sekä myös lintuja, kaloja, ötököitä...) joten nyt vain syvennetään taitoja. Valmistuminen tapahtuu kaiken toivon mukaan toukokuun 2018 lopussa. Tässä on kaikenlaista viritteillä ja toivottavasti yritystä saisin pystyyn jo ensi talven aikana. Jänskää!

Myös Pasi on innostunut opiskelemaan uutta ja päätynyt oikeiden töiden ohessa kiertämään kengityssepän mukana Pohjois-Savon talleja. Toiveissa on päästä syksyllä virallisiin opintoihin aiheen tiimoilta. Viime kengityskerralla meidän tallissa Pasi vuoli Ponnyn ja seuraavalla kerralla vuorossa on Selman laitto. Luottavaisin mielin olen kyllä. ;)

25.3.2017 Aino, Ponny, Pasi kaviossa kiinni ja tietoa kaatamassa oppiäiti, kengitysseppä Jaana Hyvärinen

Pasilla on hyvät edellytykset kengityshommiin, koska kroppa kestää, luonne on eläinten kanssa todella lehmänhermoinen ja silmä hakee symmetriaa ja suoria linjoja luonnostaan ja työssä koulittuna. Eiköhän tulevaisuudessa olla kengityksien ja vuolujen suhteen omavaraisia ja voi olla, että kylän pollet hoituu ohessa myös.

Kengityksestä mieleeni juolahtikin Hingunniemen armas kengitysopettaja Jukka Kemiläinen, joka kertoo Youtubessa erittäin hyvin kengityksen periaatteista Hevostietokeskuksen verkkoluennolla. Kannattaa muutenkin perehtyä tuohon Hevostietokeskuksen kanavalle ja laittaa seurantaan, jos on mennyt ohi. Hyvää matskua!

Sitten satula-asioihin. Riimin mukana tuli kaksi satulaa, kuten aiemmin mainitsemani Equi-Bette ja merkitön koulupainotteinen yleissatula. Tämä jälkimmäinen todettiin käyttökieltoon heti alkuun lapojen alueelle kohdistuvan pistemäisen paineen (etukaarien kärkien kohdalla) vuoksi. Yllämainittu estesatula ei juuri sen parempi ollut, tosin ei aivan niin terävä paine ollut, mutta ihan sopimaton kuitenkin. Onneksi Satulapalelu Hirnakkan Lissun kätköistä löytyi Tekna -merkkinen koulusatula, joka on sitä runkomuokattavaa mallia. Se istuu mukavasti ilman fyllinkiä, paine jakaantuu tasaisesti koko paneelien alalle.

Ensimmäinen sovitusratsi alkamassa. Rukkanen kuvaan ja hevosen pää pois, eikös se niin menny.

Tekna on synteettinen satula, vastimet on sellaiset kumimaiset ja aika jäykät. Todennäköisesti ne vaihtuu sitten nahkaan kun jossain vaiheessa menee hermot niitten kanssa. Polvituet on irrotettavat tarrapinnalla satulassa kiinni. Itse en ole satulaa koeajanut, mutta Aino ja Pasi ja muu jengi on olleet sitä mieltä, että todella paljon parempi istua kuin edellinen heittoistuin (fiilis johtui varmasti siitä että se oli flättäri ja hevosen ja satulan välissä oli tavaraa niin paljon että muuttui kiikkeräksi). Ja mikä parasta, Riimin satulavyökiukku laantuu kerta kerralta ja nyt se ei aina edes muista että piti kiukuta. Se on minusta paras palaute satulasta.

Hyvin pyyhkii! 13.4.2017

Hopeatukka 13.4.2017

Pääsiäisenä oltiin hirvittävän ahkeria. Ollaan purettu ja kaadettu ja oksittu ja poltettu (myös Pasin ripset ja parta, toim.huom.) ja kaiken tuhoamisen vastapainoksi myös rakennettu uutta. Kuten tämä ultimaattisen hieno ramppi!

17.4.2017

Ja tämähän on trendikäskin kuin mikä. Meinasin jo facebookin johonkin sisustusryhmään jakaa tämän hienoista hienoimman tekeleen sinne kahvipöytien, sängynpäätyjen ja sohvien sekaan. Koska kyllähän nyt eurolava vaan ON eliittiä. Hyvin yltää nostaa koipea hevosen yli, ei tarvi jalustimia käyttää ollenkaan. Ehkä tervaan nuo maata vasten olevat asiat ja muuten maalia pintaan.

Eikä tähän jäänyt nikkarointi, ehei! Kahtokee!

Tilanne päällä 18.4.2017

Se on kuulkaas satulahuoneen lattiata se! Oli aikamoinen palapeli, mutta täytyy sanoa, että olen kyllä meistä ylpeä. Tapitettuna kulkee tuolta peräseinältä kaikki nuo harmaansävyiset lankut, yhteensä 9 kappaletta. Sitten on jatkettu vaaleammilla paloilla, jotka myös menivät tapeilleen. Ja ihan vaan koska on mukava muistella, niin täältä ne pelastettiin:

Heinäkuussa 2016 vajan lattiana, nykyään tässä on olkikuivitettu ponilandia.

Heinäkuussa 2016

Mäntysuovalla pestynä elokuussa 2016.

Lankkujen toinen pää oli lahonnut kun koko rakennus oli aikanaan pudonnut perustuksiltaan ja joutunut maata vasten. Sen vuoksi osasta jäi käyttöön vain pätkiä ja jatkoja tarvittiin. Satulahuoneen ovensuuhun lattia ladotaan tavallisista kakkosnelosista, sitä löytyy patinoituna myös. Kun lattia saadaan ihan näillä näppäimillä valmiiksi, siirrytään satulaseinän tekoon. Ihanaa, kun pääsee näin aikaisin jo tekemään uutta, mitä kaikkea sitä tulevana sulan aikana saadaankaan valmiiksi ja vietyä eteenpäin! Ja eniten kyllä odotan, että saan kamat omille paikoilleen ja toivottavasti juoksevan veden varustehuoneeseen.