Vino hevonen

Minulla kävi tuuri. Nurmeksessa on tietämättäni käynyt hieromassa parhaita ravihevosia todella osaava hieroja, Tallinnassa asuva Timo Qvick. Musti pääsi kasvattajansa ja omistajansa kautta nauttimaan Timon käsittelystä maanantaina. Ja koska olen kiinnostunut omasta mussustani, kysäisin josko Herra Hieroja ehtisi kopeloida Selmankin läpi, kun nyt kerran tallillemme tuli. Ja sehän onnistui! Jipii!

Selman ongelmalista on seuraava:
- Se on vino niin, että takajalat kulkevat etujalkojen uran oikealla puolella
- Ottaa oikealla takajalalla lyhyempää askelta
- Puree oikeaan ohjaan
- Ei taivu oikealle rehellisesti
- Ristiselän kohdalle tulee ajoittain monttu
- Ristiselän etupuolella olevat nikamat nousevat ajoittain ylemmäs.

Selman tyyli mennä "suorana". Ihan ite piirsin. ;)

Tästä kuvasta käy hyvin ilmi Selman ristiselän ongelmat: selän linja kohoaa ensin ylös, sitten alas (si-nivelen kohdalla) ja sitten taas ylös.

Laukka sillä vaihtelee, välillä oikea on parempi - välillä vasen. Ongelman alku ja juuri on noin 99% varmuudella kesällä 2013 sattunut tapaturma, jossa terävä pajukeppi upposi laitumella Selman oikeaan nivuseen (juuri tissin ja takajalan liitoskohdan väliin) n. 10 cm syvyyteen. Kaiken tämän kerroin Timolle.

Hän kävi koko hevosen läpi, eikä mikään paikka vaikuttanut erityisen kipeältä, kunnes hän pääsi ristiselän alueelle. Montun kohdalla oleva SI-nivel oli arka, mutta lihakset molemmin puolin rankaa ristin alueella olivat syvältä aivan kivikovat. Varsinkin vasemmalta puolelta. Tämä lihaslukko aiheuttaa myös tuon Selman selkäprofiilin aaltoilun. Hetken hieronnon jälkeen Selman selkä näytti sivusta jo melkolailla suoralta eikä ylämäki-alamäki-ylämäki -henkiseltä. Sitten Timo pyysi jotakin millä voisi mitata pientä pituutta, tarjolla oli tyhjä lääkeruisku. Hän mittasi ensin oikealta puolelta viimeisen kylkiluun ja lonkkakyhmyn välin ruiskun avulla ja sitten kiersimme vasemmalle puolelle. Hän näytti näin minulle, että tuo sama väli oli vasemmalla puolella noin 4 cm lyhyempi! Selma siis kulkee lantio vinossa ja vasen puoli on kokoajan jännityksessä.

Kipuilevat jumipaikat punaisella, X = si-nivel joka arka, viiva demostroi kuinka vinossa Selman lantio on koko ajan ollut.

Kysyin oitis onko se rakennevika, mutta Timo sanoi sen olevan lihasperäinen juttu. Sitten ääneen pohdiskelin, että vaatii varmasti useamman käsittelyn että siitä päästään, mutta Timo kertoi Selman vastaavan hierontaan erittäin hyvin ja yhdelläkin kerralla saadaan varmasti "ihmeitä aikaan". Ensimmäistä kertaa kuulin myös sen, ettei avorunko olekaan pelkästään paha asia. Se tosin tuottaa juuri noille ristin lihaksille enemmän töitä kuin tiivis runko, mutta kun lihakset saadaan pidettyä kunnossa ja voimakkaina, saa hevonen liikeeseensä vipuvartta pitkästä lantiosta.

Timo hieroi Selmaa tunnin ja olin todella vaikuttunut muutoksesta. Mittasimme hieronnan lopuksi uudelleen lonkan ja kylkiluun välin molemmilta puolilta ja ne olivat jo yhtä pitkät. Etuosasta Selma reagoi vähän oikean puolen rintalihaksen kiinnityskohtaan, mutta ei merkittävästi. Tilasimme Timon käymään uudelleen kuukauden päästä. Haluan nyt todellakin eroon tuosta ongelmasta lopullisesti. Lisäksi Timo sanoi, että Selman nelipäinen reisilihas on liian heikko - jos sen polvi ei olisi muuten vakaa, se menisi helposti sijoiltaan koska lihas ei tue sitä tällä hetkellä yhtään. Lääkkeeksi kiipeilyä mahdollisimman hitaassa tahdissa, vaikka pysäyttäen kesken ylämäen. Selma on aika eripari lihaksistoltaan tällä hetkellä, kun eteen on tullut massaa (lihasta, ei läskiä siis) nopeammin kuin taakse. Ei ole kovin vauhdikasta muutenkaan tuo hevosten lihasten rakentaminen ja me ollaan päästy vauhtiin vasta kesällä.. :) Mutta mäkiä täältä löytyy kyllä!

Lähdin itse kouluun tiistaina ja Selmallakin oli hieronnan jälkeinen lepopäivä, mutta keskiviikkona Mira ratsasti sen läpi kokeillakseen onko muutosta havaittavissa. Olipa kiva saada seuraavanlainen viesti:

"PimpulaPampula ratsittu. Puri edelleen oik. ohjaan, mutta ei niin pahasti ja lopussa sain sen ihan rehellisesti taipumaan oikeelle niin ettei se takapää karkaillu omille teilleen. Liikkeet oli tosi letkeet ja rennot ja heti alkuunsa tuli hyvin eteen-alas, mitä se ei yleensä oo ihan noin vaan tehny. Tein paljon joka askellajissa siirtymiä ja laukassa lisäksi tempon vaihtelua, sainki aika mukavasti varsinki vasemmassa laukassa lyhenemään ja jopa hivenen nousi edestä, aika hyvä!" -Mira

Itse kävin Selmalla eilen ajamassa n. 18 km lenkin ja kyttäsin suorutta koko ajan ja eritilanteissa. Ajoittain tamma meni kohtalaisen suorassakin, mutta välillä takapää meni hiukan enemmän oikealla kuin etupää. Ei kylläkään lähellekään niin selvästi kuin ennen, muutamia senttejä vain. Tänään kävin harjuilla kiipeilemässä ja tuli Selmalle hiki vaikkei meillä varmaan mennyt kuin vajaa tunti. Oli nimittäin kunnollisen jyrkkiä ja suhteellisen pitkiä mäkiä. Pystytukassa piti roikkua että pysyin kyydissä. ;)

Hienoa että saatiin omille ristiselän-jumi -epäilyille vahvistus ja lääke. Hyvähyvä mieli. :) Ja hyvä mieli myös siitä, että sain koulussa yrittäjyysnäytön läpi!

 

Satulaa ja pikkukavioita

Tänään kokeilin taas uutta koulusatulaa Selmalle Miran kanssa ja tallitoverin Cliff Barnsby vaikuttaisi aikalailla hyvältä. Kaupat siitä tein ja nyt sitten kyttäillään ja seuraillaan miten selkä pidemmällä aikavälillä satulaan reagoi vai reagoiko. Ainakin paneelit tulivat edestä taakse tasaisesti selkää vasten, mistään ei puristanut ja Selma liikkui myös ihan normaalisti. Satulahuovan hikiläntit paljastivat myös sen, että paino jakautuu symmetrisesti ja tasaisesti molemmilla puolilla edestä taakse. Vielä kun valkkuni Pake tulee ratsimaan Selmaa, niin saa hänkin tehdä oman arvionsa. Voi kun niin toivon että tämä olisi nyt Se Satula (ainakin siihen asti kunnes selkä taas päättää muuttua...). Myös oma kermaberberini tykkäsi satulasta joten ilmassa leijuu odottava toive siitä että tämä suhde olisi kummallekin osapuolelle parasta A-luokkaa. Hehhee. Kuvia otin tietysti kunnon auringonpaisteessa, että varjot ovat varmasti mustia eikä niistä näe mitään ja sitten kun oli pilvisempää niin huopa oli jo paikoillaan. Hyvä minä. Mutta tässä nyt kuitenkin mahtavat otokseni.

Cliff Barnsby. Vaikka se ei tässä kohden lavoille tullutkaan, kokeilimme sitä ratsastaen aavistuksen taaempana. Selmalla kun tuota satulansijaa riittää... ;)

Rouvan harjakattoselkä. Lihakset mukavasti pudonneet, mutta kyllä ne sieltä takaisin löytyy.

Selman oma kouluvyö ei ihan mennyt kiinni huovan kanssa, mutta onneksi satulakauppaan sisältyi pidempi vyö. Selman yleis/estevyöhän on normaalissa treenikunnossa 115 cm ja kouluvyö taitaa olla 65 cm muistaakseni, jollei 60 cm. Että hieman on vielä mammamahaa tallella! Noh, nyt on sitten estesatula ja koulusatula tyylitietoisesti samaa merkkiä, hahhah.

Tiistaina Selman kaviot vuoli meille uusi kengittäjä ihan vain siksi että oli tulossa Pomon hepat kengittämään ja ajattelin ettei tarvitse höykyttää "omaa kengittäjää" pelkän vuolun takia paikalle. Huolellista työtä teki kyllä tämä kengittäjä, mutta ehkä aavistuksen liian lyhyeksi vuoli sillä me kun ollaan kengättömiä nyt tämä kesä, niin kyllä oli mammalla tänään aika lyhyt askel kun soratietä piti laitumelta kulkea... Onneksi kentän pehmeä hiekka ei käynyt anturoihin ja liike oli siellä ihan normaalia. Ja onneksi on laidunkausi niin kaviot kasvaa kohisten. Eiköhän viikossa ole tilanne jo ihan ok. Eikä tässä tietysti sorateillä olla muuten menossakaan, kun ei tuota pikku rasavilliä viitsi autojen sekaan ottaa.

Josta puheenollen katsokaas miten hauskan väriset kaviot sillä on nyt, kun on äiskältä perinyt tumman sarveisen (ja vähän isiltäkin toki :P):

Sepolla kasvoi ihan samalla tavalla silloin aikanaan. Hih.

Huldalla meinasi olla tylsää kun äiskä teki Miran kanssa ratsunhommia ja se häiriköi minua sitten kokoajan. Tuossa alemmassa kaviokuvassa istun puutarhatuolilla ja tuolla etäisyydellä oli Huldasta juuri hyvä pönöttää ja maistella kaikkea. Sekä työntää tissimaitoturpaa naamaan. <3 Noh, kävin sitten tallista päitset ja pitkän narun ja tehtiin talutusharjoituksia. Ensin laitoin narun pyllyn takaa ja se oli Hudasta ihan kauheaa. Kunnes se päätti juurtua aloilleen. Askel kerrallaan paineen ja myötäämisen avulla se kuitenkin pian hoksasi, että elämä on mukavaa kun vaan kulkee tätin perässä. Tosin suuri valaistuminen tapahtui kun kävi hakemassa lohtumaitoa äiskältä ensimmäisen 2 minuutin "kiusaamisen" päätteeksi. Sen jälkeen typsykkä tuli löysällä narulla perässä kuin koira. Ja siis ihan normaalisti taluttaen, ei naru pyllyn ympäri. Mitenkä lie herneet kolahti purkkiin siellä päässä maitoa syödessä. Neljä tällaista 2 minuutin sessiota pidettiin sen jälkeen ja talutin vielä kentältä tallin pihaan. Hieno neiti!

"Ilmeisesti haluut että kävelen samaan suuntaan? Ei laukkaa?? Mikä lie pointti tässä..."

"Tää naru oli paljon kivempi suussa. Ikävän rajoittunut olo."

"No? Kävelläänkö sitä vai paparazzitaan? Kyllä mie osaan nää hommat jo, let's go!"

Selmalla ja Miralla sujui koulutreenit mukavasti. Mira totesi sen saman jutun mikä Selmalla on ollut ongelmana jo pitkään, että oikeassa kierroksessa ei haluaisi asettua kaulastaan normaalisti vaan vääntää kaulan ja pään ihan mutkalle. Sanoin, että sillä on lavat jumissa ja ratsin jälkeen käpälöitiin niitä lapoja. Ja juu, on molemmat jumissa mutta vasemman lavan alle sentään saa sormiaan työnnettyä, oikeaan ei juurikaan. Paitsi kun aikansa leipoi. Huomenna ajattelin hieroa lavat kunnolla ja samoin takapään. Jos Hulda malttaa olla kiltisti.

Lisää massaa?

Mielestäni termi "massa" pitäisi kitkeä hevosihmisten puheista lopullisesti pois, sen verran epämääräinen sana se on. Kaikki muistamme fysiikan tunneilta, että massa on painoa, mutta siihen se yhteinen mielikuva sitten loppuukin. Täytyisi selkeästi sanoa haluaako hevoselleen lisää lihasta vai lisää rasvakudosta eli läskiä. Nostetaanko lihaskuntoa vai lihavuuskuntoa?

Selman kanssa olen yhteisen seitsemän vuoden kavioliiton aikana kuullut lukuisia kertoja siitä, että se on liian laiha, hoikka, kuikelo, pajunvitsa jne ja sen pitäisi ehdottomasti saada massaa lisää. Lisää ruokaa siis. Kuten melassileikettä. Tai mielellään jotakin energiapitoista. Minulle on takaraivoon jäänyt jo tallityttövuosilta, että hevonen on sopivassa lihavuuskunnossa (eli läskiä on sopivasti) kun kylkiluut eivät näy, mutta ne tuntuvat helposti kädellä silittäessä. Selmalla ei ole koskaan näkyneet kylkiluut, enkä ole miloinkaan itse pitänyt sitä laihana, mutta lihasköyhä se on ollut kauan. Se puolestaan on oma vikani, koska en aikaisemmin teettänyt heinästä analyysiä enkä tiedostanut valkuaisen puutetta. Treenasin kyllä, mutta lihaksilla ei ollut mahdollisuutta kasvaa ilman valkuaista. Oma diagnoosini tammasta on siis se, että se on lihavuuskunnoltaan ideaali (ei laiha eikä lihava) ja lihasta on vähänlaisesti.

Kantakirjauksessa suomenhevosten lihavuuskunto arvioidaan asteikolla 1-5 ja + sekä - laajentavat skaalaa. Tarkemmin aiheesta lukee Hippoksen sivuilla jalostusohjesäännöissä, mutta siis
1 = Erittäin laiha
2 = Laiha
3 = Normaali
4 = Lihavahko
5 = Lihava

Kuvat yllämainituista piirroksina ja painolaskuri löytyy Hippoliksen sivuilta. Nykypäivän hevosharrastajat eivät ole eläissään nähneet laihaa hevosta. Paitsi ehkä youtubessa tai jossain kiertävissä kauhukuvissa. Nyt 3 hevonen on laiha, tuo 4 (lihavahko) tuntuu olevan se "normaali" mihin pyrkiä ja 5 on se hieman-on-kiloja-kertynyt-mutta-onpahan-massaa -tyyppi ja tämä huolestuttaa minua. Näillä nelosen ja vitosen hevosilla kuitenkin esimerkiksi hypätään esteitä.

Ihan vertailun vuoksi linkitän muutaman kantakirjatun hevosen, jotta selventyy miltä näyttää kolmosen ja nelosen kuntoluokkaa edustava suokki. Ensimmäisenä tietysti Selma. Kuva on otettu samalla viikolla, kun se kantakirjattiin T-puolelle ja lautakunta arvioi sen lihavuuskunnoksi tuolloin 3+ (huomaa plussa, eli kallistuu aavistuksen jopa neloseen...) ja maininnaksi tuli myös "lihasköyhä selkä ja lanne". Lihavuuskunto tässä siis normaali.

Alla kuntoluokitus myös 3+, normaali:

Romeo Lax. Kuva sukupostista. Rompun kärreillä olen saanut kunnian kerran istua ja herraa ohjastaa käyntilenkin verran. ;)

Tällä kuntoluokitus 4+, lihavahko:

Anisian Alvar, hieno ori ja taitava ratsastaja! Kuva: Hippos

Lihavana (5-) on kantakirjaan tarjottu mm. Selman emänisä E.V. Johtotähti. Ihan hauskaa pläräillä kuvia ja pohdiskella mikä on tavoite ja ihanne. Ruokintaguru Markku Saastamoinen tokaisi antoisalla heinää käsittelevällä luennollaan Kajaanissa, että 99% kouluratsuista on lihavia, koska omistajansa haluavat niiden olevan massiivisia. Vaikka se olikin aika rumasti sanottu, niin yhdyn kyllä valitettavasti tuohon. Vaikka koulutuuppauksesta olenkin innostunut vanhoilla päivilläni, en silti halua syöttää Selmaa ylipainoiseksi vaan hankin täytteet sen lommottaviin kohtiin mielummin lihaksina. Tällä hetkellä toki toivon sille sitä rasvaakin, jotta on mistä imettää. Mutta kun on tuollainen 160 cm korkea ja 168 cm pitkä hevonen jolla olisi joskus tarkoitus hypätä ratana metriä, niin ei sinne kyllä ylimääräisiä kiloja tarvita, jotta jalat säilyvät ehjinä.

Se on varmaan meidän ravitallien kasvattien "ongelma", että kaikki ympärillä pyörivät ratsut näyttävät lihavilta. Silmä tottui silloin aikoinaan treenattuihin ja hyvin ruokittuihin suokkiatleetteihin. Sellaiseksi haluan Selmankin joskus saada: lihaksia pullistelevaksi, kiiltävä kylkiseksi suoritushevoseksi. En siis aio lisätä sille ruokaa läskin toivossa vastaisuudessakaan, jollei kylkiluut ala joskus pilkottaa silmin havaittavasti.

Hevosen painon arvioiminen onkin sitten vielä juttu erikseen. Tavallinen riviharrastaja tarvitsee hevosensa painoarviota ainakin madotuksen aikaan tai muuten lääkinnän takia, mutta vetokisoja harrastavat tarvitsevat tietoa myös muuhun tarkoitukseen. Yllä olevassa Hippoliksen linkissä on tosiaan painolaskuri, joka laskee painon hevosen rinnanympäryksen mukaan. Selman rinnanympärys oli kantakirjaushetkellä 180 cm ja tuolla laskurilla sen paino olisi ollut 490 kg. Kantakirjatessa T-puolelle vetokokeella hevosen paino koitetaan arvioida mahdollisimman tarkasti, koska vedettävä kuorma rakennetaan painoon suhteutettuna. Hippoksella on oma taulukkonsa, jossa ensin lasketaan yhteen säkäkorkeus+rungon pituus+lautasten leveys ja tälle summalle on määrätty sitten arviopaino. Selman mitat osuivat 580 kg kohdalle ja sen mukaan kuorma sitten tehtiin (eihän tuossa ole kuin melkein 100 kilon heitto verrattuna painolaskurin arvioon...). Itseäni jäi tuo hiukan kaivelemaan, sillä Selma on todella ulkolonkkainen ja takapuolen leveys mitattiin leveimmältä kohdalta, eli noiden lonkkaluiden mukaan. Jäi tunne, että kuorma tuli liian raskaaksi, mutta ehkä olen väärässä. Tällä esimerkillä halusin kertoa, ettei kannata luottaa siihen rinnanympärysmittaankaan ihan sokeasti. Se minusta näyttää puolestaan liian vähän. Oma arvioni Selman painoksi normaalissa treenikunnossa on noin 550 kg. Mutta arviot on arvioita.

Kun edesmennyt ruunani Kaurahattu kävi vetokisoissa, siellä kaikki hevoset punnittiin autovaa'alla, mikä oli hyvinkin silmiä avaava kokemus! Toisin kuin Selma Haksu-vainaa oli lyhyt, tiivisrunkoinen ja hyvin tehokas rehunkäyttäjä, lihoi helposti. Se oli vain 153 cm korkea, mutta hirvittävä sotanorsu edestä ja oli myös lihonut laitumella ennen tuota punnitusta. Se painoi 520 kg (pari kuvaa noista vetokisoista löytyy täältä). Koska se oli tuplasti rotevampi edestä kuin Selma ja myös lihava, on minun tässä valossa vaikea niellä Selman painoksi keväällä 2010 580 kg. Pitänee kuskata se joskus autovaa'alle, ehkäpä vetokisojen yhteydessä. ;)

Loppufiilistelyksi ja treenihaaveilun tueksi kuva viime keväältä. Voi voi.. Kunpa se pieni syntyisi terveenä ja mammakin selviäisi ongelmitta ja päästäisiin taas touhuamaan kohti tavoitteita!

Laura Polso sai kiimasta kankean Selman kulkemaan oikein sievästi. :)