Jospa se siitä!

 Syksy on tullut ja laidunlohkot on jätetty jo rauhaan. Pariskunta on siirtynyt väliaikaisijoitukseen "kentälle" jonne on heinätarjoilu.

Eivätpä enää huku horsmiin. :D  8.9.2016

Sain loistavaa heinää paikalliselta lammasfarmilta. Esikuivattua silppua, joka on kyllä todella kuivaa. Kiitos vaan, Helena! :)  Kaverukset ovat syöneet sitä vapaasti, mutta koska en halua paalia laittaa mätänemään tarhaan, niin se on meidän pihavajassa fillareiden kanssa. Ehkä jo seuraava paali pärjäisi kelien puolesta taivasalla. Paitsi jos vettä sataa vielä tammikuussakin, niin kuin viime vuonna..

Tänään oli sopivan tuulinen ja viileä aamu loimenpesuun. Polttiaisia on vielä iltaisin reilusti, niin Selma saa pyjamansa kyllä takaisin kunhan se kuivuu.

Olen tarkoituksella sijoitellut heiniä vähän eri paikkoihin tarhassa, koska hevoset polkevat mukavasti horsmanvarret pois ja tasaavat maata. Ihan vain alueen ratsastuskäyttöä ajatellen. Kun lumet tulee, niin alla ei sitten olisi mitään epäilyttävää.

Liikutukset ovat olleet edelleen samaa linjaa, maastoilua hevosten tahtiin. Välillä lepopäiviä tulee kolmekin peräkkäin. Selman kinner ei ole mennyt huonompaan, mutta turvotus ei ole laskenutkaan kokonaan. Kengittäjän kanssa asiaa tuumailtiin ja koska hevonen ei edelleenkään onnu, eikä ole edes epäpuhdas, niin katselen vielä tovin. Nyt olisi se laserhoito hyvä. Kyllähän se hidasta on palautuminen jos jänne pääsee venähtämään. Mutta mihinkäs meillä kiire olisi!

Selmalla on taas ratsun tukka. >.< Ei ollut taas kuin keskellä kaulaa töyhtö. Mutta nyt olen löytänyt hoidon, jonka avulla ensi kesänä toivottavasti tukka säästyy! Tai sitten ei. Tervaöljy tuntuu toimivan Selmalla huippuhyvin ja on edullista. Aiheesta enemmän myöhemmin. :)  Uudet takajalan suojat, joissa on heijastimet, löysin Hööksiltä.

Aino halusi päästä Selman selkään pitkästä aikaa. Hiukan kevennyksen tahti tuotti alkuun vaikeuksia, kun on tottunut tuolla pikku-singerillä tikkaamaan. 5.9.2016

Hirveen hieno kuva! ^.^

Siellä ne meidän heinäpaalit nakottaa nätissä pinossa. Ja oma heinäpelto kasvaa horsmaa taustalla.

Ponny on hurmannut myös pienemmän tyttäreni, joka ei varsinaisesti hevoshullu ole. Satunnaisesti tekee mieli selkään.

Lenkillä uhkaa laihtuminen, joten välitankkauksia pitää olla. Ainakin kun selässä on sellainen joka ei osaa kieltää. Ainon kanssa ei mene läpi nämä. ;)

Saatiin ne horsmatkin sitten nurin, kun sama urakoitsija joka pellot perusti, kävi niittämässäkin. Oikein hyvin heinä on juurtunut.

Isäntä ja Hilla toteamassa heinän kohtaloa. Oikealla näkyvä kuusi on pihatien päässä oleva kahden ikivanhan lehtikuusen, yhden ikivanhan männyn ja punaisena loistavan ikivanhan vaahteran luoma kuja. Tätä peltotietä pitkin pääsee ratsastaen oikaisemaan meidän maastoreiteille.

Sen suurempia ei hevosten kuulumisiin liity. Josko sitä sitten siirrytään remppakuulumisiin?

Ei kinosta. -Hannes

Pasi on joutunut lapiohommiin armaan appiukon kanssa. Rakennusprosessin jumittava rengas on tallin pihanpuoleinen seinä ja osa tielle antavasta päädystä. Eli tämä:

Seinälle on käynyt köpelösti, sillä vuosien mittaan maa-aines on kohonnut ja kohonnut niin, että lopulta ulkopuoli on paljon korkeammalla kuin rakennuksen (maapohjainen) sisäpuoli. Sittenhän on käynyt niin, että sadevesi on saanut mukavan liukumäen suoraan kohti puurakenteita kun seinän alahirsi on hautautunut maan sisään. Asiaa ei toki ole ainakaan auttanut se, että ilman rännejä samaan pisteeseen on ohjautunut kaikki sadevesi myös peltikatolta. Tämän seurauksena routa on kallistanut tukipylväät vinoon ja RUMPS, seinä on pudonnut n. 20 cm sijoiltaan pylväiden ulkopuolelle. No, ehkä siitä ei lähtenyt rumps-ääntä. Mutta hätä ei ole tämän näköinen. Ensin miehet siis kaivelivat enimpiä maita lapiolla. Sitten vuokrattiin Avant kuskeineen ja kaivuuhommat nopeutuivat kunnolla.

Päätyyn piti tehdä kulkureikä Avantille. 31.8.2016

Vanha väliseinä tukee kattorakenteita.

Muualla maa on pysynyt matalampana ja antanut rakenteiden olla rauhassa.

Sitten jatkui anturoiden kaivuu käsipelillä.

Uuden väliseinän anturakuoppa suuntaa oviaukon reunasta vastakkaisen oviaukon reunaan.

Ja sitten päästiin viime viikonloppuna anturanvaluhommiin! Nämä tosielämän MacGyverit tekivät valumuotit lecaharkoista niin, että ne peitettiin kirkkaalla muovilla (harkot eivät siis tartu valuun kiinni, vaan ovat muottina toimimisen jälkeen valmiina muurattavaksi oikealla kohdallaan).

Ensimmäinen kärrillinen! Makuuhallin kulkuseinän perustukset menossa. 10.9.2016

Lahonnut seinä sahattiin poikki niin, että kovaa puuta jäi jäljelle.

Valu tänäaamuna kuivuneena. :) Makuuhallin koko hahmottuu nyt paremmin, kun alue on rajattuna.

Niissä kohden, missä pylväät olivat suorassa, ne valettiin anturan sisään.

Miiru halusi tulla oppaaksi.

"Puuttuva palaneeen!" Eikös se ollu se joku Robinin biisi.

Mitta on harkkojen muuraajalle merkkinä mihin pitäisi tulla makuuhallin oviaukko.

Harkkojalan mallailua. Ja joku elukka.

Tästä kuvasta käy hyvin selväksi kuinka korkealla maa on pihan puolella. Se profiloidaan uudestaan niin, että se viettää pois päin tallista ja vedet päsevät valumaan sinne minne pitää. Ei talliin.

Miun lattialankut joutuivat ulkomajoitukseen. Nööööyyy!

Makuuhalliin tulevat kumimatot on pesty ja rullattu odottamaan h-hetkeä.

Mistä tietää, että taloudessa on hevosia? :D Ikinä ei pyykkinarulla oo hevoskamaa olluna...

Semmoinen on tilanne nyt. Toisin kuin Pasilla, alkaa minulla olla jo ihan tyyni olo sen suhteen, että ennen pahimpia kelejä saadaan pihatto valmiiksi. Hyvää vauhtia päästään nyt etenemään. Siivous- ja purkutyöt ovat paljon hitaampia kuin rakennustyöt, niin se vaan on.

 Suomenhevosen päivän iltana sain Jonnalta viestin että "Seppo mainittu!" ja linkin Aamulehden kolumniin, jossa esiteltiin hauskoja suomenhevosten nimiä. Hetken löi päässä tyhjää ja kolumnia lukiessa oli hyvin hämmentynyt ja epäuskoinen olo. Mutta kyllä! Seuraavat rivit aukenivat silmieni eteen:

"Suloisia nimiä ovat Armastus, Hekoheko, Seliseli Kuupeli, Hunajakaneli, Aika Taitava, Aika Liekeissä, Nekku Etevä ja Kissanainen. Makeita nimiä ovat myös Muriseva Muffinssi ja Lakritsikinuski."

Ei mitään hajua mistä toimittaja oli nimet bongaillut ja kuinka Seppo sinne oli hoksattu, mutta kyllä se iltaa piristi. Itsehän ollaan Jonnan kanssa nauraa kätkätetty nimelle jo suunnitteluvaiheessa, mutta ei tullut kyllä pieneen mieleenkään, että se tuolla lailla tulevaisuudessa "huomioitaisiin". :D

Ollaan vaan ja hengaillaan

Kisojen jälkeinen elämä on ollut Selmalla aika seesteistä. Vähän jumppaestetuntia siellä ja Sallan valkkaa täällä, kärriajelua ja Miran treeniä. Aika paljon vapareita. Kiima pideltiin,  nyt se oli lievempi kuin edellisellä kerralla, onneksi. Ruoka on maistunut viikon verran hyvin, paitsi pariksi päiväksi meni taas halut, kun karsinanaapuri vaihtui. Yleisolotila tuntuu olevan vähän huolestunut ja pinkeä. Tarhassa ehkä vähän rennompi fiilis, mutta sielläkin pitää tarkkailla ja säpsyä ja huudella jos jotain tapahtuu.

Bestiksen kanssa kevään ekat vihreät. <3

Estetunnilla 22.4.

Varustehankintojakin tuli tehtyä, kun Huputitihummassa oli oikein mojova ale. Takasuojat tulivat tiensä päähän, joten uudet sellaiset piti sitten hankkia. Ja ne on kyllä aikasta ihkut.

Suojissa on magneetitkin upotettuna. Ne istuu hyvin Selman herkkääkin herkempiin kinttuihin ja karvat on pysyneet järjestyksessä. Eli yksi harvinaisimmista suojista, jotka ei hankaa yhtään. Jei! Suojat oli puoleen hintaan alessa, joten raskin satsata.

Jos meno onkin ollut lupsakkaa ja puolilomailua, on Selmaa harjattu ja pesty sitten senkin edestä. Etuosastaan se on pudottanut talvikarvaa hurjasti, melkein kesäkarvalle asti. Selässä ja pyllyssä on vielä paljon irtoavaa matskua.

Harjattu ja pesty on, kuten kuvasta näkyy...

Minäkin innostuin ihan ratsastamaan itsekseni ja testailin miten vammaselkä kestää. Menin harjoitusraviakin. Hurja. Ei kyllä kiputilat ainakaan pahentuneet. Tosin lihakset huutaa edelleen hallelujaa vaikka siitä onkin jo pari päivää. Todistusaineistoa:

Kuva: Pasi Ihalainen

Lapsukaisistakin on tullut tuoreita kuvia. Ihanat mukelot, kumpikin jo ihan isoja.

Länkkä-Seppo. Niin komeana. Kuva: Jonna Makkonen

Ja siinä se pienen pieni 2-vuotias varsuliini! :D AAPUVA. Se on siis jo Selman korkuinen kohta. Kaunis Hulda. Kuva: Tiina Kuittinen

Aika paha varsakuume vaivaa, mutta ei nyt vielä pysty eikä kykene. Ainakaan itselle.
Jatkamme samaan malliin, katsotaan mitä toukokuu tuo tullessaan. :)

Urpoilua ja kisakalenteri

Hevoset suorittivat maanantaina jossakin vaiheessa omaehtoisen tarhalaumautumisen hajottamalla väliaidan. Iltatalliin tullessani asia aiheutti pientä kuumotusta, koska edellinen kerta kun Sanni ja Selma hengasivat samassa aidassa ei päättynyt kovin hyvin. Nyt kuitenkin tyypit olivat aivan rauhallisia ja tyytyväisiä, Sanni jopa väisti Selmaa. Kaikilla oli jalatkin ehjät, nuorimman lämppärisisaren hokinraapaisua lukuunottamatta (joita sillä on aina, vaikka olisi yksinään...). Pakkasta oli n. -30 astetta ja siinä sitten mietin jo valmiiksi miten aamulla toimin tarhauksen suhteen. Kotona on ollut pieni oksutautipotilas, joten pitkiä aikoja en viitsinyt kotoa olla pois ja lisäksi keli oli aika rapsakka eristeiden ruuvailuun akkuporakoneella...

Pohdiskelimme olisimmeko niin hurjia, että laittaisimme vain kaikki tammat yhteen. Jos Selma oli kerran saanut välinsä Sannin kanssa selviteltyä nyt kun varsa ei ollut välissä? Ne vaikuttivat niin kovin levollisilta...

Yön yli nukuttuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en ota riskiä. Meillä on tulossa kisat kuun lopulla ja jos suinkin on mahdollista välttää jalan katkeaminen, niin koitan sen välttää. Niinpä Selma meni väliaikaisratkaisuna kentälle. Ja sekös oli kamalaa.

Kamala osuus on siis se, kun joutuu jäämää yksin talliin muiden lähtiessä pihalle. Totuuden nimissä täytyy tunnustaa, että meillä hoidetaan hevosten ulkoistaminen ja talliin palauttaminen ajankäytön näkökulmasta mahdollisimman tehokkaasti. Ja tottakai se on myös turvallisuusriski. Enkä suosittele kenenkään toimivan näin, varsinkaan jos ei omista yhtä viisasta hevosta kuin Selma. Mutta muistetaan, että kyseessä on aikuisten ihmisten yksityistalli, jossa ei hoideta ulkopuolisten hevosia, eikä muut kuin omistajat (tai surevat lähiomaiset) käsittele hevosia. Tai joskus saattaa toki joku lapsi taluttaa Selmaa, mutta silloin onkin tilanne jo huomattavasti parempi.

No siis, meillä on menty Mustin lähdöstä tuohon tarhaurpoiluun saakka ulos niin, että Selmalle on laitettu päitset, ja karsinan ovi on avattu. Selman karsina on siis käytävällä lähinnä ulko-ovea ja muut ovat käytävän perällä. Sitten käydään käytävän perältä vierekkäisissä karsinoissa olevat lämppärit molempiin käsiin ja aloitetaan taival kohti tarhoja. Selma liittyy jonon jatkoksi ja possujunana mennään tallin läpi, ulkopuolella lämppärit siirretään taluttajan molemmin puolin (tässä kohtaa muistutan, että esimerkiksi tallityöntekijän tai lomittajan vakuutus ei korvaa, jos jotain sattuu mikäli on taluttanut kahta hevosta yhtäaikaa, töissä ollessaan siis). Selma seuraa messissä lämppäreiden portille, jossa odottaa yleensä että tytöt on saatu tarhaan ja siinä kohtaa ravaa tai laukkaa omaan tarhaansa ja suoraan heinäpaalille. Sitten vain käydään portti laittamassa kiinni. Mikäli on halunnut kuljettaa Selman talutusnarun sen kaulassa, täytyy se tietysti käydä irrottamassa. Iltatallin aikaan tapahtumaketju menee jotakuinkin samalla tavalla, Selma lasketaan vapaaksi portistaan, se kävelee Sannin ja Nakin portille odottelemaan että kaverit saa lassottua ja sitten lähtee tallustelemaan talliin joko edellä tai perässä. Yleensä ennen tallin etupihaa, se siirtyy perään. Ovet avataan ja mennään sisään possujunassa, joka on siinä järjestyksessä että perimmäinen hevonen on edellä ja sitä luokkaa. Sannin voi laskea Selman karsinan jälkeen irti ja se menee omaan koppiinsa (se usein hairahtuu Selman karsinaan jos laskee aiemmin) ja Selma menee omaan mökkiinsä ilman vahtimisia.

Tämä järjestely ei tietenkään toimi enää, nyt kun Selman tarha onkin kentällä. Ja sillä on kauhea ahdistus ja hätäkakkailu kun joutuu odottelemaan tallissa sen kun vien lämppärit pihalle, eikä pääsekään mukaan. No, kunhan kelit lauhtuu niin saadaan väliaita taas kuntoon.

Muuten ei kuulumisia oikein olekaan. Selma on viettänyt talvilomaa. ;) Se ei onneksi kerää mitään ihmeempää pakkas- tai lomavirtaa, joten viikonloppuna voi aloittaa treenit ihan hyvillä mielin.

Hypoteettinen (koulu)kisakalenteri on siis seuraavannäköinen

31.1. 2-taso, Nurmes
28.2. 1-taso, Vuokatti
6.3. 1-taso, Kajaani
20.3. 1-taso, Vuokatti
10.4. 1-taso Vuokatti
24.4. 1-taso, Kajaani
7.5. 1-taso, Kuopio (melko epätodennäköinen)
15.5. 1-taso Vuokatti
18.6. 2-taso Lieksa
2.7. Lady Meeting, Kajaani (pukuratsastus)
24.7. 2-taso Sotkamo
21.8. 1-taso Kajaani
18.9. 2-taso Kajaani
30.10. 1-taso Kajaani

Tästä puuttuu vielä kaikki Nurmeksen ja Lieksan 1-tason kisat, joten ne kiilaa toki aina edelle. Lisäksi minun työviikonloput todennäköisesti rajoittaa ainakin meikäläisen mukaan pääsyä osaan kisoista. Sikäli mikäli nyt hevonen pysyisi kunnossa koko kauden. Kahdet kisat kuussa on vähän siinä rajoilla viitsitäänkö. Onneksi kisoja on kuitenkin noin kivasti 110 km säteellä. Kuopioon tulee jo vajaa 130 km, samoin kuin tulisi Joensuuhun tai Liperiin, Kiuruvedelle tulee vielä enemmän. Joten eiköhän tässä pyöritä eniten Kainuussa ja omilla huudeilla niin sanotusti.

Ja sitten on vielä tämä kauhea varsakuume. Kimppavarsakuume Selmasta. :D En kestä. Tahtois kokeilla ravivarsaa... Eikä yhtään auta, että Seppo vaan komistuu entisestään:

Kuva: Jutta Makkonen

Seppo on jo kuulemma 160 cm! Äiskästä menee ohi, vaikka isävainaa oli vain 153 cm. :)

Lapsirundi Kainuuseen (Seppo & Hulda)

Lopultakin sain aikaiseksi lähteä katsomaan mitä Selman lapsille kuuluu ihan livenä. Ja Mirakin lähti mukaan. Jonna lupasi vielä extrajännää: Mira voisi käydä Sepon selässä!

Perillepäästyämme sovitimme Sepolle (joka on niiiiin miehistynyt!!) länkiä, jotka Jonna oli löytänyt jostakin. Ne olivat melko lupaavanoloiset. Sepolla vain on niin jäätävän paksu ja leveä kaula, että länkiä joutuu joko levittämään rinnustimesta ja harjustimesta tai sitten vuolemaan. Tai molempia.

Sepon aristokraattinen kyömynenä. Tässä kuvassa länget roikkuvat liian alhaalla, koska ne on harjustimesta niin paljon levitetty, että ilman patjaa ne roikkuvat kaulalla remmin varassa (ja valuvat siis liian alas). Ne ovat näillä säädöillä ahtaat juuri kaulan yläosasta.

Seppo on kasvanut aika tasaisesti olematta erityisen takakorkea. Se on myös kolmivuotiaaksi todella massiivinen, ollen samaan aikaan kuitenkin kevyt. Jos tuossa nyt on mitään järkeä. Mutta siis ylälinja on täynnä tavaraa, edestä katsottuna kuitenkin sporttimallia.

Säkä on vielä melko piirteetön, kaikki kasvu on varmaan mennyt kaulaan. :D

Siskokset ja Sepeteus.

Kotioloissa Seppo on edelleen hyvin käyttäytyvä fiksu poika. Jos ei arvaisi, niin ruunaksi voisi luulla. Selässä on käyty muutaman kerran ja ravia oli menty vain pikku pätkä kerran ennen tätä. Keli oli sateiden takia hyvin liukas nurmipohjalla, jossa Mira aloitti ratsastuksen. Selkään nousu kävi erittäin hienosti. Seppo kyllä handlaa nämä hommat.

"Hirveen villi orhi on! Ihan hirvittää, että mitenkä täällä pysyy kyydissä." :D

Seppo hiippaili liukkaalla pohjalla todella varovaisesti ja kun kaikki näytti sujuvan hienosti, päädyttiin lähtemään läheiselle hiekkatielle. Jutta otti Saulin käsihevoseksi mukaan, ettei se hätäänny ja niinpä me lähdettiin koko kööri maastoilemaan (minä syömään mustikoita),

Tarkkana kuulolla.

Maastossa Mira pääsi kokeilemaan sitä Terttu Peltosen arvioimaa ysin ravia. ;) Pienen pätkän vain, ja hienosti sujui sekin. Ja edelleenkin kaunista katsottavaa. Otin pari videotakin sekä käynnistä, että ravista, mutta teknisten ongelmien vuoksi videoiden siirtäminen kännykästä koneelle tai nettiin on nyt mennyt hankalaksi. Toivottavasti keksin ratkaisun pian.

Sepon luota siirryimme pienen matkan päähän Huldan luo. Siellä heppaset oli jo otettu talliin, sillä kyyhkynmetsästys oli käynnissä tontin rannassa. Totutusti kännykkä ei ole parhaimmilllaan tallivalaistuksessa, joten kuvat ovat täyttä kuraa. Mutta näkyy niistä miten hillittömästi pikku-Hulda onkaan venähtänyt!

Samanlainen pusuttelija se tyttö on kuin viime kesänäkin. ;)

Minä (180 cm) verrokkina neidin 1 vee vieressä. :D

Hirveä kuva, mutta harjan paljous näkyy kuitenkin. Ja se on tosiaan samaa sävyä kuin Selmallakin, vaikkei näistä käykään ilmi.

Hulda mitattiin kun sattui mittakeppi olemaan tallissa, ja sen säkäkorkeus oli 153 cm ja lautaskorkeus 156 cm (jos nyt tämän muistan oikein, säkäkorkeuden muistan kyllä). Vertauksena Selma oli 2-vuotissyksynään säältä 152 cm ja lautasilta 156 cm. Siis vuotta vanhempana kuin Hulda! Huhhuh. Noh, saa nähdä venyykö isänsä mittoihin 169 cm asti.

Hienoja pelejä molemmat. Tottakai täytyy vikojakin etsiä (ei tule niin paha mieli sitten kun herrat haukkuu Hippoksen näyttelyissä), Selma on jättänyt ahtaat takajalan liikkeet Sepolle (ja Jaapeli hieman pihtiin menevät takajalat) ja Huldalle puolestaan hieman suppuvarpaiset etuset. Mutta lievempänä kuin itsellään. Toivottavasti molemmat selviäisivät lokakuun näyttelyyn, niin saisi virallisetkin numerot.