Urpoilua ja kisakalenteri

Hevoset suorittivat maanantaina jossakin vaiheessa omaehtoisen tarhalaumautumisen hajottamalla väliaidan. Iltatalliin tullessani asia aiheutti pientä kuumotusta, koska edellinen kerta kun Sanni ja Selma hengasivat samassa aidassa ei päättynyt kovin hyvin. Nyt kuitenkin tyypit olivat aivan rauhallisia ja tyytyväisiä, Sanni jopa väisti Selmaa. Kaikilla oli jalatkin ehjät, nuorimman lämppärisisaren hokinraapaisua lukuunottamatta (joita sillä on aina, vaikka olisi yksinään...). Pakkasta oli n. -30 astetta ja siinä sitten mietin jo valmiiksi miten aamulla toimin tarhauksen suhteen. Kotona on ollut pieni oksutautipotilas, joten pitkiä aikoja en viitsinyt kotoa olla pois ja lisäksi keli oli aika rapsakka eristeiden ruuvailuun akkuporakoneella...

Pohdiskelimme olisimmeko niin hurjia, että laittaisimme vain kaikki tammat yhteen. Jos Selma oli kerran saanut välinsä Sannin kanssa selviteltyä nyt kun varsa ei ollut välissä? Ne vaikuttivat niin kovin levollisilta...

Yön yli nukuttuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en ota riskiä. Meillä on tulossa kisat kuun lopulla ja jos suinkin on mahdollista välttää jalan katkeaminen, niin koitan sen välttää. Niinpä Selma meni väliaikaisratkaisuna kentälle. Ja sekös oli kamalaa.

Kamala osuus on siis se, kun joutuu jäämää yksin talliin muiden lähtiessä pihalle. Totuuden nimissä täytyy tunnustaa, että meillä hoidetaan hevosten ulkoistaminen ja talliin palauttaminen ajankäytön näkökulmasta mahdollisimman tehokkaasti. Ja tottakai se on myös turvallisuusriski. Enkä suosittele kenenkään toimivan näin, varsinkaan jos ei omista yhtä viisasta hevosta kuin Selma. Mutta muistetaan, että kyseessä on aikuisten ihmisten yksityistalli, jossa ei hoideta ulkopuolisten hevosia, eikä muut kuin omistajat (tai surevat lähiomaiset) käsittele hevosia. Tai joskus saattaa toki joku lapsi taluttaa Selmaa, mutta silloin onkin tilanne jo huomattavasti parempi.

No siis, meillä on menty Mustin lähdöstä tuohon tarhaurpoiluun saakka ulos niin, että Selmalle on laitettu päitset, ja karsinan ovi on avattu. Selman karsina on siis käytävällä lähinnä ulko-ovea ja muut ovat käytävän perällä. Sitten käydään käytävän perältä vierekkäisissä karsinoissa olevat lämppärit molempiin käsiin ja aloitetaan taival kohti tarhoja. Selma liittyy jonon jatkoksi ja possujunana mennään tallin läpi, ulkopuolella lämppärit siirretään taluttajan molemmin puolin (tässä kohtaa muistutan, että esimerkiksi tallityöntekijän tai lomittajan vakuutus ei korvaa, jos jotain sattuu mikäli on taluttanut kahta hevosta yhtäaikaa, töissä ollessaan siis). Selma seuraa messissä lämppäreiden portille, jossa odottaa yleensä että tytöt on saatu tarhaan ja siinä kohtaa ravaa tai laukkaa omaan tarhaansa ja suoraan heinäpaalille. Sitten vain käydään portti laittamassa kiinni. Mikäli on halunnut kuljettaa Selman talutusnarun sen kaulassa, täytyy se tietysti käydä irrottamassa. Iltatallin aikaan tapahtumaketju menee jotakuinkin samalla tavalla, Selma lasketaan vapaaksi portistaan, se kävelee Sannin ja Nakin portille odottelemaan että kaverit saa lassottua ja sitten lähtee tallustelemaan talliin joko edellä tai perässä. Yleensä ennen tallin etupihaa, se siirtyy perään. Ovet avataan ja mennään sisään possujunassa, joka on siinä järjestyksessä että perimmäinen hevonen on edellä ja sitä luokkaa. Sannin voi laskea Selman karsinan jälkeen irti ja se menee omaan koppiinsa (se usein hairahtuu Selman karsinaan jos laskee aiemmin) ja Selma menee omaan mökkiinsä ilman vahtimisia.

Tämä järjestely ei tietenkään toimi enää, nyt kun Selman tarha onkin kentällä. Ja sillä on kauhea ahdistus ja hätäkakkailu kun joutuu odottelemaan tallissa sen kun vien lämppärit pihalle, eikä pääsekään mukaan. No, kunhan kelit lauhtuu niin saadaan väliaita taas kuntoon.

Muuten ei kuulumisia oikein olekaan. Selma on viettänyt talvilomaa. ;) Se ei onneksi kerää mitään ihmeempää pakkas- tai lomavirtaa, joten viikonloppuna voi aloittaa treenit ihan hyvillä mielin.

Hypoteettinen (koulu)kisakalenteri on siis seuraavannäköinen

31.1. 2-taso, Nurmes
28.2. 1-taso, Vuokatti
6.3. 1-taso, Kajaani
20.3. 1-taso, Vuokatti
10.4. 1-taso Vuokatti
24.4. 1-taso, Kajaani
7.5. 1-taso, Kuopio (melko epätodennäköinen)
15.5. 1-taso Vuokatti
18.6. 2-taso Lieksa
2.7. Lady Meeting, Kajaani (pukuratsastus)
24.7. 2-taso Sotkamo
21.8. 1-taso Kajaani
18.9. 2-taso Kajaani
30.10. 1-taso Kajaani

Tästä puuttuu vielä kaikki Nurmeksen ja Lieksan 1-tason kisat, joten ne kiilaa toki aina edelle. Lisäksi minun työviikonloput todennäköisesti rajoittaa ainakin meikäläisen mukaan pääsyä osaan kisoista. Sikäli mikäli nyt hevonen pysyisi kunnossa koko kauden. Kahdet kisat kuussa on vähän siinä rajoilla viitsitäänkö. Onneksi kisoja on kuitenkin noin kivasti 110 km säteellä. Kuopioon tulee jo vajaa 130 km, samoin kuin tulisi Joensuuhun tai Liperiin, Kiuruvedelle tulee vielä enemmän. Joten eiköhän tässä pyöritä eniten Kainuussa ja omilla huudeilla niin sanotusti.

Ja sitten on vielä tämä kauhea varsakuume. Kimppavarsakuume Selmasta. :D En kestä. Tahtois kokeilla ravivarsaa... Eikä yhtään auta, että Seppo vaan komistuu entisestään:

Kuva: Jutta Makkonen

Seppo on jo kuulemma 160 cm! Äiskästä menee ohi, vaikka isävainaa oli vain 153 cm. :)

Villiä treeniä ja kisahermoilua (Video)

Tällä viikolla Selman treenit on koostuneet minun kanssa maastoilusta, radalla tykittelystä ja Karkun valkasta. Sunnuntaina on sitten Kajaanissa seurakoulukisat jonne Mira ja Sempula on ilmoitettu luokkiin heC Aikuisohjelma ja heB K.N. Special.

Kävin siis maanantaina pitkästä aikaa Selman kanssa normaalilla maastolla ilman varsinaista muuta missiota kuin reipasta etenemistä. Toki maaston muodot on sellaiset täällä ettei mihinkään pääse niin sanotusti ilman mäkitreeniä ja nytkin tiemme vei muuan vaaran laelle. Matkaa tuli 9,6 km. Yllätyin itse kuinka hyvin jaksoin mennä kilometrisotalla kevyttä ravia, kun yleensä tuskan hiki pukkaa parin kilometrin jälkeen. :D Aloittamani lenkkeilyharrastus on selkeästi tuottanut jo tulosta. Käyn siis vähintään 4 krt/viikossa kävelemässä 6-8 km lenkkiä n. 6 km/h vauhtia. Tarkoitus on pidentää pikkuhiljaa ja harrastaa itsekin mäkitreeniä mikä on meidän kaupungissa aika helppoa. Ja lopultakin tulee pian salikortti hommattua. Hui. Ihana ystäväni Jarmo lähtee salikaveriksi, niin saadaan piiskattua toisemme treenaamaan sohvien pohjilta. ;)

Noniin, takaisin Selman treeniin. Tosiaan eilen kelit olivat sulattaneet raviradankin taas hyvään kuntoon ja sain työmääräykseksi hiitata Sannin. Mira lähti sitten mukaan Selmalla, sillä viimeaikoina huonot pohjat eivät ole antaneet mahdollisuutta kunnolliseen laukkatreeniin ja Selma vaikutti taas jäykältä rististään. Teimme niin, että otimme kovempia vauhteja vain etusuoralla ja muuten pyrittiin menemään hieman rauhallisemmin. Tämä tarkoitti Selmalla suurin piirtein keskilaukkaa muun kierroksen ja kiitolaukkaa etusuoran. Se oli todella kuumuvainen ja vastasi Sannin kiihdytyksiin hyvin. Aloitimme vaikeasta eli oikeasta kierroksesta ja heti kun Sanni alkoi kiihdyttää, Selma laukaisi yllättäen pukkisarjan! Tätä ei todellakaan tapahdu yleensä! Se oli vaihtanut pukkien aikaan laukan vasemmaksi minkä tajusimme vasta takasuoralla. Ilmeisesti ristiselässä oli kiristänyt jotain oikeassa laukassa ja siitä pukit. Löytyi se oikea laukkakin sieltä kuitenkin. Laukattiin (tai siis Selma laukkasi) oikeaan kolme kierrosta putkeen ja vasempaan kaksi. Sitten alkoi paukut loppua hieman, niin lopetettiin ennen kuin tulee väsy. Matkaa kertyi koko rataseissulta matkoineen 16,5 km ja maksiminopeus oli 39,4 km/h.

Tänään sitten typsyt pääsivät toisen kerran Karkun silmän alle. Valitettavasti kamera ei taaskaan ollut yhteistyöhaluinen. Haaveissa vain on järkkäri...

Karkku tuli ensimmäistä kertaa valmentamaan meidän lähimmälle ratsastuskoululle ja kerrankin oli todella lyhyt kuljetusmatka. Selma ennätti kuitenkin saada matkustustutinat ja hätäkakat aikaiseksi. ;) Paikan päällä se kuitenkin oli kuin kotonaan ja hyvin tyytyväinen kun sai seurakseen kentälle kaksi muuta hevosta. Muut ratsukot halusivat treenata heA:n asioita joten Selmakin pääsi hommiin.

Selma liikkui alusta lähtien todella letkeästi ja isosti, eikä se purrut edes oikeaan ohjaan kiinni. Kannatti siis käydä eilen radalla rälläämässä. :D Kuolaintakin vaihdettiin, nyt palattiin Sprengerin KK Ultra kolmipalaan jonka aikanaan onnistuin löytämään hevostalli.netin markkinoilta 40 eurolla. ;) Mirasta kuolain vaikutti sopivan paremmin kuin perusnivel jolla on menty. Se sopii myös bridongiksi sitten kun kankisuitsitusta testaillaan.

Tehtävinä oli ravipohkeenväistöt, vastalaukka ja takaosakäännökset. Ensimmäisenä väistöt, jotka tehtiin kerran käynnissä ja sitten ravissa.

Väistö siis aloitettiin keskikirjaimesta ja lopetettiin keskihalkaisijalle, päädyssä suunta vaihtui. Selmalla väistöt sujui ihan ok. Se oli kyllä aavistuksen jännittynyt niissä, mutta petrasi koko ajan.

Sitten mentiin välissä takaosakäännöksiä jotka ajohevoselle on tietysti helppo juttu, mutta kun pitäisi hoksata ratsastajan avuistakin että samaa juttua haetaan. Selmalla on kyllä tehty niitä aiemmin myös Päivi "Pake" Kinnusen toimesta (Pake siis itse ratsailla) ja homma on Selmalle jonkin verran tuttua. Nyt on kuitenkin aikaa kulunut ja Mira ei ole tainnut kertaakaan näitä tehdä Selmalla, niin alku oli vähän muistuttelua ja opettelua. Mutta helpompaan suuntaan ne sujui ihan mukavasti, vaikeampi suunta oli..vaikeampi.

Vastalaukkaharjoitus oli alkuun tällainen:

Selma onnistui vaihtamaan ensiyrityksellä laukan myötälaukaksi noin neljä kertaa tuon ison kaaren aikana, joten suosiolla Karkku muutti tehtävän sen kohdalla käsittämään pelkästään tuon pienemmän täyskaarron. Olin aivan varma, että sekin on Selmalle liikaa varsinkin kun mennään oikealla laukalla, sillä se hyvin mielellään (ja aivan äärettömän nopeasti) vaihtaa vaikeammasta laukasta helpompaan eli oikeasta vasempaan. Mutta Mira oli TAITAVA ja sai onnistumisia aikaan molemmissa kierroksissa! Jipii! Todiste:

VASTALAUKKA -VIDEO

Pakko laittaa vielä Google+:n höpsö panoraamakuva, on se niin hauska!

Ja nyt vielä kärrilenkki alle ennen kisoja, niin Selma on valmis koitoksiin. :)

Kisakalenterin vilkuilua

En selvästikään pääse yli suunnittelijan luonteestani kun löysin itseni eilen illalla (yöllä) tiirailemassa kisakalenteria. Tammalla saa kilpailla aikaisintaan 4 kk varsomisesta joten jos pysytään aikataulussa ja Selma varsoo huhtikuun viimeisellä viikolla, päästäisiin kisaamaan elokuun viimeisellä viikolla. Aika vähän on vielä listattu syksyn kisoja, mutta jotakin sieltä jo löytyi. Lähinnä katselen siis heB sekä 70-80 cm luokkia alue- ja seuratasolla. Kalenteriin merkkailen siis näillä aatoksilla:

Aluekoulukisat
31.8. VUR/Varkaus heC-heA
13.9. KvR/Iisalmi Itä-Suomen aluemestaruus (jos siellä on meille sopivia luokkia, ei mihinkään mestaruuksiin kyllä olla menossa.. :D )
21.9. KRS/Kajaani heB-heA

Alue-estekisat
28.9. HA-71/Kuvansi 80-120 cm
5.10. KRS/Kajaani 90-130 cm (mikäli on pienempiäkin luokkia)
26.10. HA-71/Kuvansi 80-120 cm
23.11. - sama -

Katsotaan miten treenit lähtee etenemään keventymisen jälkeen ja miten onnistuu saada ratsastajat, kyydit jne. Toki kun alkaa löytyä syksymmällä seurakisojakin, niin ne on etusijalla. Harjoituskisat myös koska Selma on vielä niin kokematon. Nyt ei Kipasta löytynyt yhtään seurakisoja syksylle.

Kävin tänään moikkaamassa Selmuskaa ja viemässä tallille uuden talutusnarun. Se oli eilen kaverini talutuksessa säikähtänyt jotain ja vähän nykäissyt niin narun lukko oli katkennut. Ilmeisesti portin pielessä pari vuotta säilytetty metalli oli jo aika haperoa. No nyt on kelpo salmiakkinaru siellä. Muuten mamma vaikutti tyytyväiseltä. Kävin kopeloimassa jalat läpi, tarkastin tissit ja kokeilin mahaa. Nukkumassa oli vaavi. Sitten vain siliteltiin ja Selmasta tuntui olevan kiva että sai vähän kosketusta ja seuraa ilman töihinlähtöä. Ikävä sitä pallukkaa tulee Hingunniemessä... Ensi viikolla aion kyllä uskaltautua satulaan, kun töihinkin pitää palautua. Jos vaikka käyntimaastoon pääsisi sitten. Sepä olisikin ihanaa!

Selma lainakuskin kanssa ekoissa seurakisoissaan ja ekaa kertaa maneesissa Kajaanissa vuosi sitten maaliskuussa.