keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Jännitystä ja laatuaikaa

No nyt alkaa olla jo TODELLA lähellä h-hetki! Vaikka olenhan tuota jo kuulemma hokenut viimeisen kuukauden ajan. ;) Katsokaa itse, ylempi kuva on otettu eilen ja alempi tänään:

Ylempi kuva otettu 6.5. ja alempi 7.5.2014
Alkaa nisätkin jo täyttyä ja kääntyä osoittamaan alaspäin. Tissit ovat ihan pinkeät eikä Selma halua että niihin kauheasti kosketaan. Mahaa saa nyt puolestaan silitellä paremmin. Luulen sen johtuvan siitä, että varsa on kääntynyt mahassa kyljelleen eikä potki enää niin kovasti kylkiluita. Ei ole oikein tilaakaan saada potkuun voimaa.

Vietettiin taas mamman kanssa laatuaikaa. Raappasin siitä irtokarvaa ja koska aurinko paistoi ja Selmalla oli jäänyt pieni nökö heinää syömättä, kävin lämpimään heinäkasaan istumaan auringosta nauttien. Tamma tuli heti lähelleni ja silittelin sitä. Kävin pötkölleni maahan ja maha näytti siitä kulmasta varsin hauskalta!


Selma huolestui suuresti voinnistani kun makasin pitkin pituuttani. Se ressu ei ole koskaan tainnut nähdä ihmistä vaakatasossa, sillä alkoi tolkuton huolestunut hörinä, tuuppiminen ja lopulta kun etukavio nousi kuopimaan maata vierestäni päätin luovuttaa ja nousta istumaan ennen kuin olen mustelmilla. Rauhottelin tammaa ja se nuuski minua huolellisesti kuin varmistellen että olen kunnossa. Yritin uudelleen makuulleen, mutta sama hörinä ja tuuppiminen alkoi joten annoin olla. Ei taida mamma kaivata lisästressiä meikäläisen voinnista enää! Sitten kun pääsin taas istualleen se nypläsi minua ja halusi silittelyä naamaan. Pitihän siitä pari selfietäkin tietty ottaa kun tuppasi melkein syliin.




Selma on nyt ensimmäistä kertaa tarhannut yksinään ja siksi vasta nyt ollaan harrastettu tätä "lääppimistä", jota esimerkiksi edesmennyt ruunani Kaurahattu ei voinut sietää ollenkaan. Ja koska ne olivat ennen muinoin samassa laumassa, en tuppautunut tarhaan koskaan muulloin kuin siivoamaan tai hakemaan jonkun lenkille. Nyt Selma selvästi kaipaa nyhväys- ja kupsutuskaveria sekä muuten vaan läheisyyttä ja seuraa. Tänään tajusin että nämä ovat viimeisiä päiviä kun voidaan näin nautiskella toistemme seurasta. Pian on pieni varsuli kuvioissa ja meidän kauniit ja ihanat yhteiset hetket jäävät muistoiksi vain.

4 kommenttia:

  1. Aivan ihania kuvia! Ja mä pystyn kuvittelemaan Selman töykkimässä ja hörisemässä sulle, ku oot makuulla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuvanlaatu vaan on kökköä kun on vain kännykkä kamerana. Jospa vielä joskus saisin järkkärin hommattua. :) Mutta Selma on kyllä hyvin empaattista ja huolehtivaista sorttia oleva tammukka. En ole ennen tuollaista tavannut.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Huulipunat ja kaikki! ;D Ansaitsee kyllä meidän antaman lempinimen "Hönö".

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)