lauantai 24. toukokuuta 2014

Paluu treeniin

Selma on viettänyt mammalomaa niin kauan, että sen on voinut todeta palautuneen varsomisesta hyvin ja paluuta treeniin voi jo tehdä pikkuhiljaa. Ensimmäinen liike siihen suuntaan tehtiin torstaina kun laskettiin Selma ja Hulda kentälle kirmailemaan. Niiden oma tarha on melko pieni ja vaikka varsa sielä mahtuukin spurtteja ottamaan, on suuri kenttä aivan eri sfääreissä. Selma intoutuikin sitten rallaamaan laukkaa viikkojen tauon jälkeen. Nautti selvästi kun maha oli kevyt! Ongelmaksi tuli sitten se, että mammalle jäi tämä kirmailulevy päälle, eikä se halunnut sitten muuta tehdäkään saati antaa kiinni... Helle päivä ja Huldalla paksu varsakarva, hikihän se tuli pienellekin kun mamman perässä juoksi. Noh, kehittyypähän sydän ja keuhkot Huldallakin jo hyvissä ajoin. ;)

Seuraavana päivänä oli vuorossa Selman ensimmäinen irtohypytyskerta. Siitä olisi tarkoitus tehdä sille yksi treenimuoto lisää kentän lanaamisen lisäksi (koitan saada kakkula-aisat ensin haalituksi niin onnistuu lanan vetokin). Rakensimme kolme estettä ja virittelimme kujanarun niin ylös, että Hulda pääsee sen ali mikäli seuraa emäänsä kujaan. Aluksi puomit oli maassa ja talutin Selman niiden yli kerran molempiin suuntiin käynnissä ja kerran ravissa. Sitten laitettiin ristikot ja juoksin kujan läpi Selman kanssa kahdesti hypäten itsekin. Se riitti ja tamman saattoi laskea menemään irti.

Minä ja Selma 23.5.2014 Kuva: Sari Mannermaa-Huotari

Kuva: Sari Mannermaa-Huotari

Kuva: Sari Mannermaa-Huotari

Kuva: Sari Mannermaa-Huotari


Välillä Selma tsekkasi että muksulla on kaikki hyvin. Kuva: Sari Mannermaa-Huotari

Kuva: Sari Mannermaa-Huotari

Kuva: Sari Mannermaa-Huotari


Estekorkeudet olivat maksimissaan 50 cm. Sen korkeampia ei voi laittaa kun on kuitenkin riskinä että kakara pomppii äiskän perässä. Jospa jo seuraavalla kerralla Hulda malttaisi pysyä taluttajan kanssa sivussa ja Selma pääsisi hyppäämään isompia. Tarkoitus ei ole rassata varsaa.

Neito pääsi tällä viikolla jo rekisteriinkin ja sai oikean nimen: Hulda Hurmiina. Tämä on hyvin rohkea, itsetietoinen ja säpäkkä tapaus. Kilpahevosainesta selvästi.




6 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Molemmat näyttää olevan niin tohkeissaan, kun pääsevät töihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Selma on semmonen Duracell-pupu, ettei se oikein viihdy tarhassa töröttäen. Eikä edes laitumella. Sepon kanssa se vietti oikeen mammaloman koko kesän, niin eikös rouva sitten hölkännyt päivittäin laidunta ympäri juoksuttaen varsaa rinnallaan. ;) Ei ole luotu lomapäiviin tämä tammuska.

      Poista
  2. Kenttäkisoissa ihastelin suokkeja ja mietin, jotta Selmukkakin vaan kisaamaan =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taitas kenttäkisoissa tulla hyväksyttyä suoritusta, kun mörköjä on joka mutkan takana. :D Mutta jospa sitä syyskuussa jo jotain päästäis starttaamaan. :)

      Poista
    2. Tiedä kuule millainen hirmu kenttäilijä siitä tuliskaan. Tosin niitä sapelihammastikruja olis kyllä varmaan joka pusikossa vaanimassa =D

      Poista
    3. Mie luulen kanssa, että niistä möröistään se ei ikinä pääse. ;)

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)