Pikkuhiljaa viikot vähenee, laskettuun aikaan on enää kolme jäljellä! Tissit eivät ole muuttuneet merkittävästi, ehkä etupuolelta vähän täyttyneet, mutta nisät on edelleen ylhäällä. Pesisin muuten sieltä, mutta jo käsin koskettelu ärsyttää Selmaa ja se viuhtoo takasillaan mikä on täysin sen luonteenvastaista. Enpä siis mene sorkkimaan enempää. Edellisen varsan kohdalla Selman vahatipat huomattiin aamulla (ne olivat kirkasta nestettä eivätkä valkoiset) ja muutaman tunnin päästä se varsoi ulos laitumelle.
Muutosta on nyt jo tapahtunut takapään lihaksissa: hännän molemmin puolin on peppulihat pehmenneet kämmenenkokoiselta alalta. Kävelytahti on myös aavistuksen rauhallisempi, mutta mielellään mamma lähtee käyntimaastoon. Tänään mentiin tunnissa n. 6 km matka keskinopeuden ollessa 5,2 km/h (helmikuussa se oli 7,3 km/h). Pissihätäkin vaivaa ja ei vissiin huvita tielle pissata (roiskuu...), niin sitten vaaputaan hitaammin koko lenkki.
Hyvin syö 4 kg kuivaheinää kolmesti päivässä ja juo myös reilusti. Eläinlääkäri kävi piikittämässä viimeviikolla sen influenssarokotteen ja kehui että hyvässä kunnossa on tamma: ei liian lihava eikä laiha. Ja hyvä että liikkuu. Kaikki tammat ei tykkää liikkua viimeisillään, mutta Selma onneksi tykkää.
Näillä mietteillä nautitaan kevään auringosta...ja ODOTETAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)