Lopultakin satulaan!

Tänään menin ensimmäistä kertaa töihin 6 viikon sairasloman jälkeen. Polvessa on tuki kokoajan ja teen kevennettyä päivää: muutama karsina, heinien jakoa... Taluttele en vielä hetkeen koska tallissa on kaksi vilkasta lämppärineitiä ja yksi käsistä karkaileva suokkiruuna, joiden kanssa voi tulla äkkinäisiä liikkeitä. Toki ihan minkä hevosen kanssa vain niitä voi tulla, joten olen ihan tyytyväinen tähän kevyeen aloitukseen.

Tänään satuloin Selman itseäni varten myöskin 6 viikon tauon jälkeen! Halusin lähteä käyntimaastoon mamman kanssa ja hieman takaraivossa kyti jännitys ja jopa pelkokin siitä miten reissu sujuu ja miten polvi reagoi. Entä jos jotain tapahtuu ja putoan? Meneekö polvi uudelleen sijoiltaan? Olen aivan yksin tallilla... Katkaisin pelkopeikolta kielen alkuunsa ja keskityin karvaapudottavan mutakuorrutuksen ottaneen valaan harjaamiseen.

Pörröpää

Selkäännousu ei sattunut, koska kipeä jalka on vasen ja ponnistan oikealla (satunnaisesti nousen myös oikealta puolelta selkään, mutta en todellakaan nyt tässä kunnossa). Selmalla oli menohaluja eikä paikoillaan seisominen oikein maistunut. Seisahtui se kyllä, mutta kun säädin mahavyötä tai koitin löytää persukselleni asentoa, se tulkitsi jokaisen liikahduksen käskyksi liikkua. Päätin lähteä kaikkein rauhallisimmalle lenkille jonka varrella ei olisi taloja, koiria, postilaatikoita, ihmisiä, traktoreita eikä muutakaan jännää, vaan metsää. Ainoa probleema oli sitten se, että tälle reitille pääsee vain ylittämällä Joensuu-Kajaani välisen maantien jossa ajetaan 80-100 km/h. Olen kerran käynyt tällä reitillä ja silloin oli ruunaseuraa mukana. Tällöin Selma jumitti asvaltin reunaan pällistelläkseen eriväristä maata, mikä ei tietenkään ole suotavaa kun rekka posottaa pian kohti aika kovaa... Nyt tästä täytyisi selvitä ihan yksin.

Klenkan onnen päivä! 6 viikon tauon jälkeen maailmaa sai katsoa tästä perspektiivistä.

Kun pääsimme tien reunaan Selma pysähtyi kuin vanha tekijä ja alkoi itsekin katsella oikealta ja vasemmalta lähestyviä autoja. Kun sopiva ylitysrako tuli se lähti reippaasti tien yli! Voi mikä helpotus! Mutta noin 10 m autotien toisella puolella jatkuvalla hiekkatiellä olikin sitten pahempi silmienpudotuspaikka: tielle oli noussut sulamisvettä ja sen pinta oli jäässä mutta jään alla se virtasi ojaan. Kauheaa. Siinä meni varmaan 4 minuuttia puhistessa ennenkuin matami uskalsi töppösensä kastaa ritisevään kauhistukseen. Muuten reissu meni mukavasti. Hieman ihmettelin Selman hidasta (siis normaalihevosen normaalia) vauhtia ja arvelin että varsa varmaan jo painaa. Mutta menin taas samaan vanhaan kuin aikaisemminkin, nimittäin rouvalla olikin kova pissihätä. Puoli tuntia se tuskaili kunnes antoi periksi ja lorotteli yhteen ylämäkeen. Sitten alkoi tahti kiihtyä!

Vielä hiukan ennen tallinpihaan palatessa tuli lisäjännitystä, kun kapeaa (ylläolevassa kuvassa näkyvää) tietä pitkin tuli vastaan iso traktori jonkun perässä olevan härvelin kanssa. Vieressä oli sänkipelto, mutta sen ja tien välissä oli matala, laakea oja. Alla viimeisillään oleva tamma joka puhalsi jo valmiiksi pää pystyssä traktorille. Näytin sille peltoa ja ojaa antaen sen itse valita haluaako ohittaa traktorin hipoen vai hypätä pellolle. Selma valitsi pellon ja harppasi nätisti sinne. Jotenkin vasta nyt näen miten se on kerännyt viisautta. Joo, on se pöljä kun pelkää niin paljon kaikkea, mutta se osaa tehdä loogisia ratkaisuja. Arvostan sitä piirrettä suomenhevosessa. Eikä Selma pelostaan huolimatta koskaan häviä paikalta tai ryöstä. Se voittaa pelkonsa jokaikisen kerran. Ja pelkää seuraavalla kerralla samaa uudelleen. Mutta kyllä siellä pääkopassa ne kaksi hernettä joskus kohtaakin. ;)

Tänään testasin myös uusia hivutussuojia, jotka Selma tarvitsee ahtaiden takajalkojen käyntiliikkeiden takia. Luulen että se hivuttaa myös laukassa. Ravissa liike väljenee. Tilasin siis Horzelta Gera-merkkiset suojat ja nämä eivät kyllä laittaneet karvoja yhtään jakaukselle, mitä lähes kaikki suojat ovat tehneet. Jospa vihdoin tärppäsi!

Huomenna Selman olisi tarkoitus saada rokote influenssaa vastaan. Tai Selmallahan se on kunnossa, mutta varsaa varten se on otettava nyt kun 4 viikkoa on jäljellä laskettuun aikaan, jotta se saisi vasta-aineet käyttöönsä. Samalla tulee toivottavasti matolääke (ivermektiini) jonka annan sitten mahdollisimman lähellä varsomista, kuten koululla luennoinut eläinlääkäri suositteli.

Nyt varmaan käydään mamman kanssa jokatoinen päivä köpöttelemässä tuo tunnin lenkki ja jokatoinen päivä saa ollakin sitten vapaa. Noin suurinpiirtein.