Työniloa ja ensimmäinen halaus

Ensimmäinen saikunjälkeinen työviikko takana ja sen kyllä huomaa, että kroppa on lähinnä maannut viimeiset 6 viikkoa... Mutta kivaa on ollut! Tänään olin huonojen yöunien jälkeen todella väsynyt ja jostain tuntemattomasta syystä myös ketutti koko päivän. Hevoset kyllä piristivät hieman.

Duunissa. ;)

Eniten kuitenkin piristi kun harjoittelin ajelemaan tallin pienkuormaajalla (vai mikä härveli onkaan)! Vesihuolto tapahtuu sulan maan aikaan sillä: vettä täytetään vesikuutioon joka sitten etukuormaajalla tuodaan jokaisen tarhan aidan yli saaville ja avataan kuutiossa oleva hana. Kätevää ja hauskaa! Ja minusta myös jännittävää.

Mielialan nosti lopullisesti kuitenkin Selma. Menin sen tarhaan siivoamaan saikun aikana kertynyttä sontaa. Selmalla on vähän outo tapa ottaa ihminen vastaan. Se usein on portilla ja nähdessään ihmisen se hörisee, kääntyy poispäin ja lompsii tarhan perälle. Näin siis AINA. Täytyy olla leipää mukana jos sen haluaa kiinni. Leipiä rahisuttelemalla sen saa taas hörisemään ja kun sille kääntää selän, se lopulta tulee. Tällainen pieni tanssi sen kanssa täytyy yleensä tanssia. Nytkin se luuli, että tulen hakemaan ja toimi samoin: hörisi portilla ja meni sitten kauemmas teeskentelemään näkymätöntä. No, se passasi hyvin niin sain rauhassa tehdä hommaani.

Hetken päästä Selma kuitenkin totesi etten ole hakemassa sitä pois ja liittyi seuraani. Rapsuttelin sen kyljistä irtoavaa karvaa ja se hörisi minulle aivan hiljaa, peruutti niin että sai minut kaulansa kohdalle, kietoin sitten kaulansa ympärilleni ja painautui hellästi minua vasten. Kun auringon lämmittämä hopeatukka painui kasvojani vasten tuoksuen puhtaasti hevoselta, sydämeni suli. Elämäni ensimmäinen hali hevoselta! Pitkään siinä nyhväsimme ja Selma halusi pitää minut pääpuolellaan, piti nyppiä irtokarvaa otsasta, silittää poskea (silmä alkoi luppasta siinä kohtaa) ja rapsuttaa harjan alta. Voi suloisuutta. Sellainen universaali hellyyden ja tykkäämisen aura leijaili siinä hetkessä ja sen jälkeen ei ole ketuttanut tippaakaan! En voi kyllä muuta sanoa, kuin että rakastan tuota tammaa enemmän kuin mitään hevosta koskaan.