Persaukisten ei pidä ostaa hevosta

Hevosia pidetään nykyään monenlaisilla budjeteilla. On takapihalle ostettu 400 e lämppäri tai 20 000 euron hevonen luksustallissa, jossa pelkkä tallivuokra on 700 e. Usein kuulee, että köyhällä ei saisi olla hevosta, koska oletettavasti ei ole vara hevosen sairastuttua maksaa hoidosta ja lääkkeistä.

Noh, voin kertoa että minä olen pienituloinen. Synnyin pienituloiseen perheeseen ja olen pienituloinen varmaan hamaan hautaan saakka. Minkäänlaisia perintöjä ei ole tulossa. Ensimmäinen oma hevoseni maksoi 6000 mk ja se säästettiin lapsilisilläni jotka muistaakseni olivat 500 mk/kk. Purua saatiin ilmaiseksi tuttavaperheen omistamalta hirsiveistämöltä, kuivaa pienpaaliheinää 6 mk/paali naapurin maanviljelijältä ja kauraa toiselta naapurilta hyvin halvalla. Kivennäissäkin hain meijeriltä, MulliMelliä. Polle oli omassa pihassa ja hoidin sen ihan itse lukion ohella. Euroiksi muutettuna minulla meni kuukaudessa n. 40 e heiniin, 3 e kauroihin ja 5 e kivennäiseen. Hevonen kengitettiin 6 viikon välein ja se maksoi 30 e. Hevosenpito maksoi minulle siis 78 e/kk ja jos siihen nyt sähköt haluaa lisätä, niin jokatapauksessa alle 100 e/kk. Siihen meillä riitti vara aivan hyvin.

Tällä hetkellä maksan 300 e/kk tallivuokraa. Se tekee 25% kuukausituloistani. Olen työtön yksinhuoltaja (tällä hetkellä opiskelen peruspäivärahalla). Silti lapsilla on ruokaa, merkkivaatteita ja harrastuksia ja hevosellani varusteita, valmennuksia, rokotuksia ja kisoja. Sitä on myös hoidettu klinikalla ja kotitallissa. Miten tämä on mahdollista? Valinnoilla. Kaalilaatikolla, vaatteiden kierrätyksellä (saadaan ilmaiseksi ja annetaan ilmaiseksi), kirppareilla... Käytän päivittäin rahaa ruokaan ja kodintarvikkeisiin 10 e, ostan kaikki varusteet hevoselle markkinoilta käytettynä (ostan vain laadukkaita) tai liikkeistä alennuksista, suunnittelen tarkoin mitä ostan ja milloin. Todella harvoin ostan itselleni mitään ja jos ostan, niin kirppareilta tai vaihtoehtoisesti jonkun yhden kalliin ja kestävän tuotteen. Asumme edullisesti ja vaatimattomasti. Minulla on säästötili jossa on pieni hätävara pesämuna jos tulee jotain yllättävää. Ja ihmeen kaupalla saan jopa minimaalisista tuloistani säästöön kuukausittain tuonne tilille. Valmennuksiin menen kun se sopii taloustilanteeseen, yleensä 1-2 krt/kk kalliimpi, useammin edullisempi. Olen joutunut jättäytymään pois valmennuksista rahapulan vuoksi, sen myönnän.

Uusi vohveliloimi, jonka ostoa suunnittelin 2 vuotta ja johon tuhlasin n. 24 euroa.

Tiedän, että on ihmisiä joiden mielestä on epäreilua että tällainen "yhteiskunnan loinen" harrastaa verorahoilla (lapsilisä+työttömyyskorvaus+asumistuki) ja on myös ihmisiä jotka eivät voi ylipäätään käsittää miten voin pitää hevosta ollessani työtön. Kävisin kuitenkin yhteiskunnalle varmasti huomattavasti kalliimmaksi jos möisin tammani ja alkaisin pyöritellä peukaloitani kotona. Mielenterveys romahtaisi hyvin äkkiä. Tottakai minua harmittaa elää jatkuvasti kädestä suuhun ja tuntea syyllisyyttä siitä, että pidän hevosta vaikken käy töissä (tai käyn, mutten saa siitä korvausta). Edelleen haaveilen yrittäjänä elämisestä: joskus vielä saan kapean leipäni siitä mitä rakastan eniten eli hevosista.

Voisin käyttää 400 e/kk sisustukseen. Tai kenkiin. Matkusteluun tai hyvään ruokaan. Käytän sen hevoseen pitäen kuitenkin huolen siitä, että lapsilla on ensisijaisesti kaikki hyvin. Elämä on valintoja ja minä olen valinnut näin. Ja olen onnellinen persaukisuudesta huolimatta!