torstai 24. huhtikuuta 2014

Muuta ajateltavaa... (Jalan anatomiaa)

Selma on ilmiselvästi päättänyt pitää varsansa sisällään vähintään jouluun asti. Huoh. Nyt on toinenkin utare täyttynyt, mutta siinäpä se. Ei aikomustakaan kehitellä vaikkapa tippoja tai jotain. Tänään kaviot vuoltiin ja eletään nyt sitten ainakin kuukausi kengätöntä elämää, ehkä kauemminkin.

Koska pää alkaa itsellä levitä, niin voisin henkisesti palata viime lähijaksoon jalan anatomian merkeissä. Saimme avattavaksi pareittain yksi koipi ja niitä oli siis 4 jalkaa lämppäriltä ja 4 suokilta. Meille sattui tämän suokin takajalka kintereen yläpuolelta katkaistuna. Hevonen oli ollut ravuri ja noin 6-7 vuotta vanha. Se ei ollut liikkunut puhtaasti ja siksi se oli sitten lopetettukin.

Työparini oli yhtä innokas veitsenkäyttelijä kuin minäkin ja niinpä olimme pähkinöinä kun lupa oli käyttää vain yhtä veistä per pari. Nahka lähti helposti irti ja jänteetkin saimme nätisti esiin: sisempi koukistaja, ulompikoukistaja, ojentaja ja hankoside. Piirrokset aiheesta löytyy täältä. Eniten meitä tietysti kiinnosti päästä tutkimaan nivelet jos niistä vaikka löytyisi syy huonoon raviin. Ja löytyihän sieltä...


Sairas kinnernivel
Kintereen sarananivelessä oli tuollainen sinapin värinen matala "ura" jota ei todellakaan kuuluisi olla! Koko nivelen pitäisi olla tuollaista tasaisen vaaleaa ja sileää. Toverimme avasivat kyseisen pollen toisen kintereen ja samanlainen löydös sielläkin. En tiedä näkyisikö tuo röntgenissä kun on tuolla ihan nivelen sisällä. Ehkä? Ei? Myös jokaikisessä nivelessä kintereestä alaspäin löytyi normaalista poikkeavia muutoksia: nivelen reuna oli ikäänkuin syöpynyt hieman karheaksi. Siis joka ikisessä nivelessä. Eipä ihme ettei juoksu oikein maittanut. Kaikki yhteistuumin totesimme, että lopetus oli oikea päätös tämän kohdalla.

Sitten mieleen juolahti ikävä realismi. Mitä itse tuumisitte jos myynnissä olisi 6-7 vuotias ruuna joka ei oikein juokse puhtaasti? Miltäköhän monen harrastehevosen jalat oikein näyttävät sisältä päin? Entä vanhojen hevosten? Kertooko ostotarkastuksen röntgen sittenkään kaikkea? Onko sillä edes väliä että nivel näyttää tuolta? Mistä voi tietää kivun määrän? "Se ei reagoi ollenkaan kevyellä käytöllä." Mutta sattuuko siihen silti? Huh, tieto lisää todellakin tuskaa. Ja kun Selmasta joskus aika jättää, niin tahdon kyllä avata sen jalat. Olen itseasiassa suunnitellut että 10 v. synttäreiden kunniaksi kiikutan sen röntgeniin ihan vain huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Ja sitten viiden vuoden välein, jotta nähdään mitä siellä kehittyy. Ja avaaminenkin on lopulta mielekästä, kun on kuvat joihin verrata. Kaikkea sitä suunnitteleekin kun toinen on kohta synnyttämässä...


4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista täytyy sanoa! Nykypäivänä saadaan melko paljon jo tietoa hevosen vammoista ja vaivoista, tekniikka kehittyy koko ajan. Suokeissa on vielä sekin hankala homma, että ne ei välttämättä edes kerro minkään olevan vialla. Loistava esimerkki tällaisesta on tallikaverin tamma, millä talvella todettiin 40% jännevamma ja moni muu hevonen olisi ollut ihan kolmijalkainen, tämä vain vähän onnahteli. Nyt kuntoutettu ja saa jo ravatakin ratsastaja selässä, tosin maltilliset 10min/vrk.

    Tässä meitä lähimmällä klinikalla löytyy jo laitteen hevosten magneettikuvaukseenkin. Lisää infoa löytyy täältä: http://www.animagi.fi/yritys/uutiset/uutta-hevosten-mri-kuvauksella-loytyvat-jopa-kavionsisaiset-vammat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onneksi tutkimustavat kehittyy jatkuvasti. Se kai se oli syykin miksi talvisodassa suokit porskutti, kun tarinan mukaan eräskin veti haavoittunutta sotilasta yli 10 km matkan vaikka suolet roikkui pihalla. :O Mutta kipukynnys on vissiin korkea tai sitten sisu tulee pintaan kun kipu alkaa...

      Poista
  2. Onko tälle "sinappiraidalle" olemassa joku virallinen nimi, millä vaivaa voisi kutsua? Onhan se selvä, että markkinoilla on liian paljon nivelvaivaisia hevosia kiertämässä, halvalla saadaan ja kestää kevyttä käyttöä...vai kestääkö, ja onko se sitten järkevää. Kun hevonen ontuu taivutuskokeessa, todetaan, että kaikista saadaan taivuttelemalla ontuma esille...niinkö? Tosi mielenkiintoinen postaus taas! Kiitos =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eläinlääkäreiksihän me ei opiskella, mutta opettajamme (ei myöskään ell) sanoi, että tämä on ilmeisesti nivelrikon esiaste. Että siitä olisi nivelrikko kehittynyt ajan myötä. Ja syynä vissiinkin rasitus. Siitä ei tullut varmuutta voiko ruokinnalla olla merkitystä ja mitä se "rasitus" on ollut... Aika hurjaa taas, mutta mielenkiintoista. :) Olepa hyvä! :D

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)