keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Kisatreeniin herääminen ja kakkaneuroosi (videoita)

Sunnuntaina, jos kaikki tähdet ovat kohdallaan, tiemme vie Kajaaniin kohti I tason koulukisoja. Ilmottauduttu on, kyyti on vielä auki, kuten tavallista. Ohjelma on Helppo B:0 2009, jossa meille tuo haasteita keskikäynti ja keskilaukat lävistäjällä (Selma tykkää vaihtaa laukan kulmaa lähestyttäessä). Lisäksi ohjelmassa on peruutuksesta siirtyminen raviin (helppo ja tuttu homma, mutta ruosteessa ja muoto saattaa kadota) sekä keskikäynnistä laukannosto (myös helppo, eikä edes ruosteessa, mutta voi aiheuttaa innostusta sen verran että muoto katoaa). Niinpä kun kisoihin oli (eilen) aikaa neljä päivää, saimme ajatuksen alkaa treenaamaan. Päädyimme kankisuitsitukseen vaikka kisoissa nivelellä mennäänkin, koska herkistely oli nyt päälimmäisenä mielessä. Suitsissa on bridongina Sprengerin kolmipala Turnado aurigania, jota Selmalla on käytetty paljon nivelsuitsissa. Kankiohja on tällä hetkellä niin sanottu "tehostin", kun tarvitaan nopea reaktio kevyeen käteen. Valtaosan aikaa ratsastus tapahtuu kuitenkin tuon kolmipalan voimalla. Selma on hyvin jo tottunut tähän suitsitukseen ja nyt kun ostin uuden kangen entisen sijaan, se vaikuttaa entistä tyytyväisemmälle. Mutta siitä enemmän joskus toiste.

Jostain syystä meille käy hirmu usein niin ettei kumpikaan muista pitää hevosta kiinni.  Mira lähti hakemaan jakkaraa ja minä keskityin odottamaan milloin korvat on hörössä. :D 
Koska olen nerokas ihminen, päädyin kuvaamaan ja videoimaan kaikkea muuta kuin näiden oikeiden asioiden varsinaista treenaamista. Joten minulla on nyt läjä kuvia missä Selma ravaa ja video jossa se laukkaa ja toinen jossa se ravaa. Mutta näin sanallisesti voin kertoa, että peruutuksesta raviin siirtymät meni muutaman toiston jälkeen yllättävän hyvin, eikä muoto edes pahasti kärsinyt. Laukkalävistäjät menivät superhyvin, eikä Selma koittanut vaihtaa laukkaa kertaakaan! Ilmeisesti vastalaukkatreenistä on ollut jotakin hyötyä.




Kenttä on sula, mutta siinä on yksi routakoppa, jonka merkkasin lapiolla.


Myös keskiravia täytyy kisaohjelmassa mennä lävistäjällä, joten sitäkin Mira treenasi. Selma lähtee jo hyvin pidentämään askelta, mutta täytyy vielä treenata lentoa liikkeeseen. Papereissa on aina noissa lukenut "vielä, enemmän, lisää" jne. Siinä vain veitsenterällä joutuu keikkumaan ettei tule rikkoa laukalle tai keskilaukassa mene kaahaamiseksi. Mutta ajan kanssa sitten petrataan näitä. Keskilaukkaa ei itseasiassa ole hirveästi edes kentällä harjoiteltu ihan muodossa. Tällä kertaa ei Mira keskittynytkään niin siihen itse muotoon vaan herkkiin reaktioihin ja kuulollaoloon. Tosin ryhdistämisharjoituksiakin hieman tuli tehtyä, mikä näkyy ravivideolla (Selma ei siis vielä jaksa kunnolla ryhdistää ja kantaa itseään siinä kuin muutamia askelia).


Molemmilla vatsalihakset pinkeänä. :D

Kiitos hyvästä yrityksestä.
Laukkavideolla Mira ratsastaa melko löysällä ohjalla välillä pidentäen ja välillä lyhentäen laukkaa. Tosin taisin kuvata vain ne pidennykset. Koska aurinko paistoi vain sillä sivulla. Ja se oli lähimpänä. Kohdassa 0:53 on laukannosto käynnistä.

VIDEO laukkatreenistä

VIDEO ravitreenistä






Vaatteiden vähennyshetki.
Treenit jatkuu huomenna ja ylihuomenna, sitten lauantain Sempula saa huilia ja kerätä virtaa kisapäivään. Jos nyt vetoauto järjestyy. Ja toimii. Ja hevonen on ehjä. Ja mitä näitä nyt on kaikkia.

Minä puolestani olin tänään valtavan kakkaneuroosin vallassa ja käytin päiväni kokonaan Selman ja Mustin tarhan siivoamiseen. Sainkin siivottua sen 95 %:sti. Vain takametsään jäi kakkaa ja heinäkehikon ympärille vanhaa heinää. Ne mahtuu seuraavalla kerralla kaikki samaan kauhaan. Siis pikku-Willen kauhaan.

Pruuuuum...!
Edellisen neuroosikohtauksen vallassa käytin isoa kottikärriä ja meinasin katkaista verisuonen päästä ja lihakset jaloista kun kiskoin sen tarhasta täynnä märkää kakkaa. Painoi varmaan 300 kiloa. Vähintään. Meinasin saada sydänkohtauksen ja kaikkea. Huomattavasti helpommin meni Willen kanssa, mitä nyt 2 tuntia lapiointia ja haravointia pikkasen lihaksissa tuntuu. Selma oli ylimmäisenä työnjohtajana, kun Musti oli suuressa maailmassa ja rouvalla oli yksinäistä.

4 kommenttia:

  1. Haha. Se on käsittämätöntä paljon se kakka siinä kärryssä voikin painaa. Tsemiä kisoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Jos neuroosi ei iskisi niin kovana aina niin voisi odotella että aurinko ja tuuli kuivattaisi kakat höyhenenkevyiksi. Mutta kun ei. :D Hetikaikkipoisnytjustiinsaenkestäenäääääää.

      Kiitos! Talvi selvittiin ilman satulan valumista lavoille, mutta jostain syystä kun talvikarva ohenee, niin alkaa sekin rakkine taas elää omaa elämäänsä. Syksyn viimeisissä kisoissa piti verkan ja suorituksen välissä korjata satula paikalleen ja sama edessä nytkin sitten. Äh. Ei tehonnut talvea pidemmälle edestä kohottava romaanikaan. Toisaalta mukavampi stressata satulasta kuin vaikka epämääräisestä ontumasta. :P

      Poista
    2. Totta tietysti tuokin. Mutta hyvinhän te noin muuten olette onnistuneet stressin kisojen kanssa välttämään. Vai vedetäänkö nyt sitten kunnon loppukiri =D Onneksi asioilla on tapana järjestyä!

      Poista
    3. Joo, se on sitte kisa-aamuna se paniikki. Jos vaikka huovan muistasin pestä huomenna. :D Seki pitää aina jättää tulevien kisojen riesaksi. Ei vaan pysty pesemään heti kisojen JÄLKEEN. Urpo mikä urpo. Toisaalta todettiin jo aiemmkn että paras ratkasu kisastressiin on käydä bailaamassa edellisenä iltana. Mira oli pelkästään sijoilla edelliselläkin kerralla kun sillä kaavalla mentiin. :D Ja tässä kohtaa täytyy mainita, että meidän bailaaminen on hyvin sivistynyttä, itse olen absolutisti ja Mirakin varsin kauniskäytöksinen. :P Se on se univelka joka vie stressin mennessään, eikä jaksa jännittää enää yhtään. ;)

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)