Hierontaa ja painantaa

Nyt kun itsellä on viikonlopun rientojen tuloksena vilustumisflunssa ja selkäkin huutaa hoosiannaa, on hyvä kerrata koulussa saatuja oppeja hevosen hieronnasta. Meitä opetti Aulis Harmoinen joka on pitkänlinjan hevoshieroja ja pitää huolta mm. Norikon lihashuollosta. Häneltä saimme paljon materiaalia akupisteistä, spiinapisteistä ja trikkerpisteistä. En tietenkään ala niitä kaikkiä tähän avaamaan, sillä aihe on lievästi sanottuna laaja ja syväluotaava, mutta käyn tässä nyt läpi sellaiset kohdat mitä me tavalliset hevosenomistajat/-vuokraajat/-hoitajat voimme käsitellä.

Tärkeää on ensin mainita keitä ei saa hieroa ja se lista on suht lyhyt: kuumeisia, tulehdusta potevia, pikkuvarsoja ja tiineenä olevia.

Jokainen joka on hieronut itseään tai jotakuta toista tunnistaa millaiselta möykyltä jumissa oleva lihas tuntuu. Se riittää tällaiseen hierontaan. Hevosen reaktioista tulkitaan tarvitaanko lisää voimaa vai kenties vähemmän. Jos hevonen väistää alta, tekee kiivaita pään heilautuksia kohti tai viuhtoo takajalallaan, on voimaa vähennettävä. Jos taas mitään reaktiota ei tule, on joko hevonen harvinaisen vetreä yksilö tai hieroja ei käytä riittävästi voimaa. Apuna voi käyttää sekä nystyräsukaa jolla painetaan tai vedetään/työnnetään, että hieromakepakkoa. Aulis oli tehnyt omansa katkenneesta harjanvarresta:

Tällä kepillä voi joko painaa akupistettä tai vetää pitkiä vetoja lihasta pitkin. Hevosen ehdoille tietenkin.

Aulis käyttää nystyräsukaa apuna lihasten pehmittämisessä.

Aulis kuitenkin painotti, että paljain käsin on hierottava niin paljon kuin mahdollista, että oppii tuntemaan kipeät paikat käden alla. Akupisteitä joko painetaan, tai pyöritellään myötäpäivään.

Aloitimme kaulasta siirtyen lapaan.

Hierontapisteitä ja -alueita

Kaularangan alue (punaiset pallerot) oli ensimmäinen käsittelyn kohde. Ylimmän nikaman hierominen rentouttaa ja rauhoittaa hevosen kuin hevosen. Jopa minä sain useamman laskemaan päänsä kun sitä pyörittelin. Sitten siveltiin rangan kohtaa ylhäältä alas ja tunnusteltiin möykkyjä eli jumikohtia. Aika monelta sellainen löytyi jostakin neljän alimman nikaman kohdalta. Seuraavassa lista missä on vikaa möykyn löytyessä minkäkin nikaman kohdalta, ylhäältä alaspäin:

1. Atlas: pään verenkierto, aivot, korvat
2. Silmät, hermot, poskiontelot
3. Posket, korvat, hampaat
4. Nenä, huulet, suu, henkitorvi
5. Äänihuulet, kaularauhaset
6. Niskalihakset, säkäalue, kitarisat
7. Kilpirauhanen, olkavarsi, kyynärvarsi

Selmalla on aika tarkalleen tuon viidennen kohdalla möykky ja sillä onkin aina turvoksissa nuo sykirahaset mikä tuossakin kuvassa näkyy selvästi poskiluun vieressä.

Sitten hieroimme pitkittäin kuvassa näkyvän sinisen viivan linjaa ja niskan aluetta. Keltaisella merkityllä alueella on todella paljon akupisteitä, niitä myös hierottiin ja etsittiin kipeitä kohtia. Sään alue on myös sellainen paikka jossa on akupisteitä ja tuo kolmion alue on sellainen jota kannattaa hieroa. Kun lapa ei ole yhtään jumissa, sen alle saa työnnettyä sormet helposti kun seuraa vihreää linjaa ylhäältä alaspäin. Oikein vetreän lavan lihas väistää tällöin kuin aalto veneen keulasta. Selmalla nämä ovat aivan pinkeät, ei puhettakaan että menisi sormet alle... Hieroin sitä jo tuossa yksi päivä ja täytyy jatkaa hommaa.

Vaaleanpunaisella pallerolla merkkasin kohdan missä joillain hevosilla (myös Selmalla) on pehmeä ylimääräinen mollukka. Olen kuullut teoriaa missä se johtuu liian eteen satuloidusta satulasta, puristavasta satulasta, liikalihavuudesta jne. Aulis sanoi, että siihen vaan kertyy joillain kuona-aineita ja se lähtee säännöllisellä hieronnalla. Lavan suuret lihakset voidaan hieroa normaalisti ja jos hevonen aristelee, sillä saattaa olla etujalassa jotakin sanomista.

Akupisteitä ja hieromisalueita. Tiinettä ei saa hieroa!

Tässä kuvassa näkyy lavankin alueen akupisteet vihreällä. Toinen tiheästi akupisteitä sisältävä alue on tuon punaisen vaakaviivan kohta. Sen löytää kun hieroo kylkiluiden välejä alhaalta ylöspäin hitaasti, kun sormet "putoavat" on tuo akupisteiden linja siinä. Monella tuntui olevan juuri nuo kylkiluunvälilihat hellänä, joten kannattaa aloittaa aika hentoisella otteella. Selkärangassa on spiinapisteitä joista voi helpottaa tiettyjä vaivoja.

Selmalla on kuvassa keltaisen nuolen osoittamassa kohdassa, ristiselässä monttu. Kysyin Aulikselta mikä se voisi olla ja hän kysyi sitten että onko montun etupuolelta nikamat koholla (keltaiset pallerot). Totesin että on, ja hän sanoi lihasten olevan tuosta pyörteen yläpuolelta niin tiukalla ja jumissa, että monttu johtuu siitä samoin kuin se että nikamat ovat tulleet koholle. Lääkkeeksi tuli vetää näitä selkälihaksia hierontasualla rangan yli itseeni päin, hieroa sormin monttua ja pyöritellä kohonneiden nikamien päitä sormin myötäpäivään. Kun testasin, Selma reagoi melko suuresti. Enkä todellakaan hieronut edes lujaa.

Oranssi alue on tietenkin se kohta josta voi mukavasti tarkistaa aiheuttaako satula kipua vai ei. Jos selkä ei ole yhtään kipeä, on satula sopiva. Tottakai lavatkin voi kipeytyä yläosastaan jos satula on edestä ahdas. Punainen nuoli mahan alla osoittaa pistettä josta voi tarkkailla onko hevosella vatsahaava. Ei tietenkään diagnosoida kenenkään vatsahaavoja näin, mutta jos hevonen reagoi tuon pisteen painamiseen voimakkaasti, on sillä maha kipeä. Piste löytyi niin, että ensin etsittiin napa ja siitä hivenen takajalkoja kohti tuntui sormien alla pieni ihonalainen kynnys (aika lähellä napaa siis). Se oli se piste.

Kuvan vihreitä pisteitä voi painella ja pyöritellä seuraten hevosen ilmeitä ja eleitä. Kaikki lihakset voidaan tietysti hieroa ja kun säännöllisesti omaa hevostaan mutistelee oppii pian löytämään ne sille tyypilliset jumikohdat. Täytyy häpeäkseni myöntää, että olen jättänyt Selman lihashuollon hierojakavereilleni ja nekin kerrat ovat olleet sellaista 1 krt/vuosi -sarjaa... Mutta nyt kun pari päivää hommaa tehtiin ja sai kysellä tyhmiä ja katsoa kun Aulis näytti, niin tuntuu että voin itsekin tehdä paljon Selman hyväksi.

Jalkojen venyttelyt olisi tietenkin myös hyvä tehdä usein. Olen sitä pelännyt oman kipeän selkäni takia, mutta Aulis kyllä toi uskoa siihenkin hommaan. Hän kertoi itse kuinka kipeä hänen selkänsä on (aika pirun paljon kipeämpi kuin minun) ja hän oli kehitellyt asennot joissa venytys ei käy omaan selkään. Etujalan eteen venytykseen hän otti penkin ja istui hevosen eteen, nosti jalan ja ojensi sen omien jalkojensa eteen ja pyöritti kaviota n. 10 senttiä ilmassa (jalka siis suorana) 9 kierrosta myötä- ja 9 kierrosta vastapäivään. Ja sitten hän alkoi nostaa jalkaa suoraan eteen siihen saakka kun hevonen antoi, kokoajan jakkaralla istuen kasvot hevoseen päin, suoraan sen edessä. Aulis painotti, että tämä ei toimi kuin kiltin hevosen kanssa. Täytyy kokeilla oman kiltin hevosen kanssa. ;) Takajalan venytykset on hiukan helpommat, kun ne voi tehdä seisaalleen.

Hieronnan jälkeen hevonen täytyy loimittaa. Kysyin miten kesällä, kun tammani on laitumella ja jos sen liikutuksen jälkeen hieron ja vien takaisin pellolle... Ei kuulemma tarvitse loimittaa jos on yli 20 astetta lämmintä ja kuiva sää. Muuten loimi niskaan. Liikutuksesta olisi hyvä olla kulunut 2 h ja hevosen olisi hyvä olla syönyt ja juonut. Jokatapauksessa hieronnan jälkeen on tarjottava melassivettä tai muuta mitä hevonen juo mielellään, sillä kuona-aineet lähtee verenkierron vilkastuessa liikkeelle ja silloin kannattaa juoda vettä että ne kulkeutuu kehosta myös pois.

Siinäpä jokunlainen tiivistelmä hierontaopista. Jätän kyllä perinpohjaisen hieronnan ihan ammattilaisille, mutta en ainakaan pahenna jumeja jos niitä itsekin koitan avata säännöllisesti. Ja osaanpahan itsekin kertoa mistä Selma kipeytyy. Auliskin totesi, että usein kuullaan sanottavan ettei tavan talliaisen pitäisi mennä hevosta hieromaan, mutta sitten hän kysyi että oletteko hieroneet kaverianne joskus? Kuoliko? Tuliko pahemmaksi? :D Että niin... Kunhan nyt ei mitään luunmurtumia mene pyörittelemään ja muutenkin polle on terve, niin hyvää se vaan tekee.