maanantai 9. toukokuuta 2016

Jymyuutinen!

Jonakin sunnuntaina helmikuun ja maaliskuun välissä istuimme mieheni kanssa sohvalla ja puolivitsillä selailimme myytäviä maatiloja alueelta Pohjois-Savo. Joku voisi kysyä tässä kohtaa, että miksi juuri sieltä. Siksi että miehellä on siellä suku ja vakiotyö eikä minulla ollut sitä vastaan yhtään mitään. Silmään osui hiomaton timantti. Kohde, jossa kaikki osui mystisesti kohdalleen. Minun vaatimattomat toiveeni (peltoja sekä 4 hevosen lauman laitumiin kuin heiniinkin sekä omaa metsää, hyvät maastot ja mahdollisuus rakentaa pihatto) sekä miehen toiveet. Ja mikä jännintä, myös lasten toiveet (oma huone, uimaranta). Parin viikon päästä kävimme paikan päällä toteamassa, että kyllä, tässä se on. Koitti parin kuukauden paini pankkien kanssa ja satu päättyi onnellisesti 4.5. kaupat tehtiin. Muutto Pielavedelle koittaa siis kesäkuun 4. päivä, kun tyttärien kevätjuhla on ohi.

Pihapiiri hiekkatieltä kuvattuna. Etualalla pelto josta aidataan kaksi lohkoa. Vasemmanpuoleinen rakennus on tuleva pihatto, asuintalo on oikeanpuolimmainen punainen rakennus. Keskellä näkyvä on purkukuntoinen vanha talo. Pihaton takana on toinen peltolohko, josta aidataan talvitarha ja laidunlohko. Kuva: Pasi Ihalainen
Kaikki kävi todellakin äkkiä. Tunteet ovat seilanneet pohjattomasta innostuksesta totaalisen toivottomuuden kautta hämmennykseen ja sitten olikin nimet alla. Elämä on ollut pari kuukautta yhtä kaakelien, laminaattien ja muiden pesätarpeiden valkkaamista, haaveilua suunnittelua ja stressaamista. Suurin stressi oli minulle yllättäen se, että mistä Selmalle nyt kaveri. Ainolle olisi nyt huippumahdollisuus ottaa poni. Onneksi minulla on aika tehokas heppaviidakkorumpu sosiaalisessa mediassa ja ylläpitoponi löytyi melko nopeasti ja melko kätevän matkan päästä. 118 cm Herra Valkoinen, joka on varsin mainio tapaus. Selma ja HV muuttaavat siis yhtämatkaa silloin 4.6. ja pääsevät laumautumaan vieraassa paikassa heti.

Heinäpelto, joka oli pari viikkoa sitten vielä pajupelto. Sille on näytetty jo kaivuria ja kyntöauraa, kiitos ihanan kylänmiehen joka laittoi tuumasta toimeen, ennen kuin tila on varsinaisesti edes meidän hallinnassa. Mutta pitähän heinät saada höpelöille alulleen. Kuva: Pasi Ihalainen
Tietysti tämä kaikki tarkoittaa sitä, että Miran ja Selman arki kisaratsukkona päättyy. Se on tietysti lievästi ilmaistuna sääli, sillä juurihan päästiin vauhtiin ja molemmista olisi saanut rutistettua vielä paljon paljon enemmän irti. Toisaalta jonkinlainen kivi vierähtää sydämeltä siinä mielessä, että Selman elämä muuttuu paljon stressittömämmäksi pihattoeläjänä. En sano, että kisaura olisi nyt ohitse, mutta jonkinlainen huokaisu ja uuteen asettuminen on nyt edessä. Selma on tietenkin olemassa oppimestarina Ainolle mikä minulla on ollut yhtenä "taka-ajatuksena" tässä koko ajan. Meiltä on valmennustallille (jossa uusi maneesi) 20 minuutin ajomatka. Mutta meillä on jo Miran kanssa hyvät suunnitelmat jatkoon. Minä tehtailen Selmalla kisatykkejä ja Mira kisaa niillä. ;) Pitäisi Mirankin vaan löytää landepaikka niin mahtuu useampi tykki. Ja se yksi köppisläinen minkä voisin laittaa Miralle ravitreeniin.

Blogi muuttuu tietysti jatkossa vahvasti talliremppablogiksi. Varsaakaan ei laiteta tilaukseen vielä tänä kesänä; katsotaan ensin mitä kaikki maksaa vuoden verran. Mutta kyllähän varsa on toiveissa lähitulevaisuudessa.

Näkymä meidän makkarin ovelta. Siis siltä joka aukeaa suoraan kuistille. Hevosten laidun yltää tuohon pöheikön reunaan oikeassa reunassa.

Ainon huoneen ikkunasta aukeava näkymä. Siihen kun kuvittelee laiduntavan Selman ja pienen valkoisen ponin... Voisiko heppatytön unelmat paremmin toteutua? :D
Tuleva varustehuone. Ensimmäisiä työmaita minulle, mutta yksi pienimmistä rempoista, lähinnä raivaamista, pesua ja kalkkimaalausta. Pihaton makuuhallissa nimittäin onkin sitten tekemistä minun lisäksi muutamalle muullekin. 
Talo ei onneksi vaadi kuin pintaremonttia nyt alkuun. Tai no kylppäri, sauna ja vessa menee kokonaan uusiksi, mutta noin muuten. Riittää siinä Pasille ja appiukolle kyllä duunia. Ja saa minunkin suvun ammattitaitoiset ihmiset tehdä orjatyötä. Mutta jospa meillä olisi syksyllä melko valmis koti ja valmis pihatto. 

Näillä suuntaviivoilla eteenpäin. Sen verran yllätyskäänne, että itselläkin vielä pää aivan pyörällä! :D

20 kommenttia:

  1. Vautsi vau!! Paljon onnea uuteen kotiin! :)

    VastaaPoista
  2. Onnea todella paljon! Nyt vaan monta omaa heppaa teille ja paljon talliremppajuttuja. Niitä on tosi kiva lukea, ei haittaa yhtään :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Haha! No, jos sitä aina varsa kerrallaan saa katrasta kasvatettua. Kunnes isäntä laittaa stopin. ;D No, neljälle on pihatto mitoitettu, enempään ei aika ja terveys riitäisikään. Talliremppajuttuja tulee varmasti kyllästymiseen asti, mutta kun nyt on niin kiva päästä toteuttamaan 17 vuoden hevosenomistajuuden tuotekehittelyn tulosta. Alkaa jo täti tietää mitä haluaa ja mitä ei halua. :P

      Poista
  3. Kun luin Facebookista tästä asiasta, niin täytyy sanoa, että olin vilpittömästi onnellinen puolestasi <3

    VastaaPoista
  4. Onnea! Tässä on meilläkin ollut yritystä samaan suuntaan, mutta ei vain ole kohdalle osunut sellaista, mikä sopisi kaikille. Jos itselleni ja hevoselle paikka on tuntunut juuri siltä oikealta, ovat muut olleet sitä mieltä, ettei ikinä. Sitten kun olisi tarjolla tutun paikka, on siinäkin niin omat haasteensa etenkin talvioloissa, joten sekin saa jäädä.

    Mutta kiva kuulla, että asiat hoituvat ja naapuriapua löytyy. Aika monen hevostytön ja -naisen unelmaa pääset toteuttamaan. Ja hevosille ennenkaikkea hieno paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei todellakaan ole helppoa löytää kaikille sopivaa paikkaa joka vielä mahtuisi budjettiin. Siksi kai mekin sitten siitä sohvasurffailusta siirryttiin välittömästi kaupantekoon ja tunteet kävi kovilla kun välillä näytti että ei tuu mittään. :D Kauhea pelko että joku vie nenän edestä. Ihan ihme ja kumma koko juttu. Mutta kerrankin onnisti, ei ole olenkaan tyypillistä meikäläiselle. :P Joten siullakin on hyvät mahdollisuudet! :D

      Poista
  5. Onnea omaan uuteen kotiin! Mukavan näköinen paikka. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Se kyllä vei meidän sydämet.

      Poista
  6. Onnea Maiju ja perhe! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mussut! <3 Pitää koittaa vierailla puolin ja toisin, en oo vieläkään nähny teijän kotipesää. :D

      Poista
  7. Onnea vielä tätäkin kautta! Ansaittu auringonpaiste on kyllä tämä uutinen teille! Yhtään en pistä hanttiin jos vaikka rupeaisit varsapihattoa pitämään ;)

    VastaaPoista
  8. Onnittelut ja osanotot ;) On ihanaa ja kamalaa olla tilallinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :D Mutta onpahan ongelmat sitten omia eikä toisten aiheuttamia. Heko heko. Mutta kyllä mie oon aina eniten tuntenu olevani elossa tilallisena. Metsää ja peltoja tuijotellen. ^_^

      Poista
  9. Löysin blogiisi vähän aikaa sitten, ja täältähän löytyi heti hienoja uutisia! Onnea uuteen kotiin ja tervetuloa Sisä-Savoon (itsekin majailen samoilla seuduilla laumani kera)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo! Kiva kuulla! :D Jospa törmättäisiinkin! Minulla on verkostot vielä aika hatarat siellä suunnilla. :)

      Poista
  10. Hei onnea talosta ja tervetuloa Pielavedelle! :) Täällä onkin melko paljon hevosihmisiä ja Riitan tallin uusi maneesi on tosi hieno juttu, pääsee treenaamaan hyvin ympäri vuoden. Valmennuksiakin kohtalaisen aktiivisesti ja muillakin talleilla varsinkin näin kesäaikaan käy valmentajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! :) Yritän seuratoimintaan tulla mukaan kunhan kykenen, pääsee helpoiten tutustumaan paikallisiin hevosihmisiin. Vähän orpo olo alkuun kun ei juuri ketään tunne, mutta ei ole eka kerta kun muutan täysin ummikkona uudelle paikkakunnalle. :D

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)