Lapsityövoimaa

Ei varmaan yllätä ketään jos totean tähän alkuun, että viime viikot ovat olleet pahvilaatikontäytteisiä. Sitä ei uskoisi kuinka paljon neljän vuoden aikana saa kamaa kerättyä, niin hevoselle kuin ihan itselleen ja lapsillekin. Aika suurella kouralla ja kylmäsydämisesti olen mättänyt tavaraa kirpparille ja roskiin (tosin hevoskamoista en raski luopua, koskaanhan ei tiedä milloin tarve tulee..) ja silti sitä vaan sikiää ja sikiää. No, ensi lauantaina lähtee kämpästä kaikki huonekalut ja valtaosa tavaroista. Nukutaan tyttöjen kanssa patjoilla ja eletään käsintiskaten viikko, ennen kuin pääsemme majatalon kotoisaan lämpöön vielä viimeiseksi viikoksi ennen muuttoa.

Savon päässä tilanne on se, että hinasin sinne viime perjantaina reen, kärrit, kakkula-aisat ja takakontillisen varastossa olleita varusteita. Niin ja paimenen. Enää puuttuu paimenlanka ja eristimet sekä tolpat (jotka toivottasti ovat jo hyvällä alulla).

Kaikesta tästä johtuen, Selma on viettänyt aika kevyttä viikkoa. Se on jo yöt ulkona muiden hevosten kanssa (omassa tarhassaan kylläkin) ja Aino on käynyt joka päivä harjaamassa sitä ja syöttelemässä sille ruohoa. Välillä tyttö on siivonnut karsinankin ja siitä joku tuohtunut täti-ihminen oli ulvonut ääneen kuinka tallilla käytetään lapsityövoimaa. Joo, pois tallinpitäjästä kaikki paha, kyllä se olen minä, julma äiti, joka orjuuttaa lastaan tallilla. Ja hevosenkin pilaa siinä sivussa (jos ei kankijumpalla niin jollain muulla kuitenkin).

Eilen siirryimme kesäaikaan myös kengityksessä ja tänään kesäpopot testattiin hyviksi Miran treenien myötä. Hevonen liikkui puhtaasti, mitä aina jännään kengityksen jälkeen. En siksi, että epäilisin kyseistä kengittäjää, vaan siksi että kaikki on aina mahdollista ja sitä rataa. Shit happens.

Selman harja on hauskan värinen, kun se on tyvestä ja tuolta alta melkein valkea ja päällä on tummempaa. :D

Kovasti olen prosessoinut tulevaa talliremppaa ja myös pohdiskellut itseäni. Lähinnä sitä, kuinka erilailla minä nyt olen talliani rakentamassa kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Parikymppisenä oli hyvin pinttyneet ja muutosvastaiset käsitykset asioista. On joutunut iän myötä välillä pakkaamaan omat henkiset pahvilaatikkonsa ja kärräämään sieltäkin turhat roskiin. Mutta paneudun tähän tallirempan fyysiseen ja henkiseen puoleen heti kun mahdollista.