Eletään kuin pellossa

Tämä osissa muuttaminen on vinkeää puuhaa. Kun viime viikonloppuna lähti huonekalut, niin tämä viikko ollaan eletty hyvin japanilaishenkisesti lattialla. Voin kertoa, että olen nukkunut viimeiset kolme yötä 2 tunnin pätkissä ja alkaa ottaa jo hermoon. Ei nimittäin ole paras mahdollinen peti kaksin kerroin käännetty sijauspatja ihmiselle jolla on selkä paskana ja pakaran syövereissä elää joku piriformis syndrooma (ihan itse diagnosoin sen tänään netistä vuoden tuskan jälkeen). Töissä tietysti käyty ja hevosen liikutus laiminlyöty. Muutto-kipu-väsy-ketutus-stressi sai lisää vettä myllyynsä, kun eilen havaitsin Selman kutinan menneen uusille ulottuvuuksille. Polttiaisia ei voi nyt aiheesta syyttää, koska täällä on ollut tuulista monta viikkoa ja Selma aloitti kutinan noin 1,5 viikkoa sitten ennen ötököitä, heti kun vihreän maistelu alkoi. Aloitin silloin seerumin antamisen. Ilmeisesti se vastaa siihen paremmin kuin hyvin, sillä monien hevosten kohdalla seerumi voi alkuun pahentaa oireita. Ja näin todella on tapahtunut. Eilen oli ilmeisesti huippukohta, sillä tänään se oli jo aivan eri hevonen. Eilen se siis loikki ympäriinsä kutisevana ja oli aiemmin istunut häntänsä päällä rapsuttaankseen sitä maahan. Tänään se oli aivan normaali kesähevonen joka heilutti häntäänsä ja välillä kopsautti etusellaan rintaan. Toissapäivänä kun pesin sen ja käytin harjaan ja häntään Relaxantin rauhoittavaa shamppoota, tuntui häntäruodon iho aivan hohkavan kuumana. Tänään se oli viileämpi, sellainen normaali. Mielenkiintoista. Seerumia kuuluu antaa oireiden ilmaannuttua ensin kaksi viikkoa päivittäin, sitten viikko taukoa ja sitten taas yksi viikko seerumia. Ja jos oireita ilmenee uudestaan, annetaan taas kaksi viikkoa. Meillä siis kohta tuo ensimmäinen 2 viikkoa täynnä.

En ole ihottumaloimea laittanut vielä. En kokenut siitä viime kesänä hirveää hyötyä, voi olla että tulevana kesänä laitan sen tarvittaessa yöksi ja annan päivisin olla ilman. Katsotaan nyt. Tänään Selma joka tapauksessa aloitti laidunkauden ja se yhdistettiin karsinanaapurinsa ja vastapäätä asuneen tamman kanssa samaan. Toivotaan, että se nyt kestää ilman kolhuja sen viikon mikä on jäljellä ennen Pielavedelle muuttoa. Koitan hirvittävän kovasti olla stressaamatta nyt yhtään ylimääräistä mistään (aika täydellisesti epäonnistuen).

On se Selma jotain sentään tehnytkin. Viime viikolla Mira hyppäsi sillä pientä sarjaa.

Selma hyppäsi ihan mukavasti, ei liiemmin kiellellyt, kuumui kyllä. Minä ja Aino ollaan puolestaan harrastettu käyntilönköttelyä mäkisellä pellolla.

On se Aino vaan vielä niin pieni. <3

Pöndellä hommat etenivät viime viikonloppuna siihen malliin, että mahdolliset tulevat heinät oli kylvetty ja pellot jyräämistä vaille valmiit. Kiviä oli noussut kyntämisen ja äestyksen jälkeen sen verran, että pidettiin talkoot ja tuli Pasin sukuun siinä samassa tutustuttua entistä paremmin. ;) Haikeudella muistelin kippikärrejä joita työhevoskursseilla käytettiin samaan hommaan. Pitäisi semmoiset työkärrit hommata. Kyllä se Selmallakin onnistuu, tosin ehkä pumpulit korvissa. Aitatolpat ensimmäisille kahdelle lohkolle oli myös teroitusta ja kuorintaa vaille valmiina.

Ja sitten sain nauttia elämäni ensimmäisen kerran oikeaa luksusta, kun paikalle saapui metallinpaljastimen kanssa alan harrastaja käymään läpi niin tulevat ensimmäiset laidunlohkot kuin myös navetan takaa sen alueen mihin tulee aitausta! Aivan huikeaa! Selvisi, ettei aivan rantaan pysty talon takana aitaa tekemään, sillä härveli oli piipannut siellä aivan koko ajan. Tultiinkin siihen tulokseen, että syksyllä sen alueen voisi kyntää ja keväällä kylvää laidunsiementä. Ehkä ne jätteet nousee samalla pintaan sieltä. Eipä tuotakaan olisi päältä päin arvannut, joten ei voi kuin kiitollisena olla kun jollain riittää intoa ja mielenkiintoa kyseiseen hommaan!

Tulevana viikonloppuna on vuorossa aitatalkoot ja kaksi ensimmäistä lohkoa saadaan (toivottavasti) valmiiksi. Kaksi muuta lohkoa askarrellaan sitten hiukan myöhemmin. Ehkä tämä stressi hellittää edes hetkeksi sitten kun Selma ja poni on saatu onnellisesti paikan päälle ja tietysti kaikki loputkin omat kamat uuteen kotiin. Huhheijaa...