Koulutreenit vaihtelevassa säässä

Tänään Mira ratsasti kankitreenit auringonpaisteessa, raekuurossa, sateessa ja auringon paisteessa. Minä olin hannari ja kävin pahimman sateen ja viiman istumassa tallituvassa ja tulin kameroineni pihalle vasta kun aurinko taas paistoi. Kjäh kjäh. Ohjelmassa oli jummisen tamman jumppaa. Oikean puolen lapa oli juminen ja ristiselän näki jo harjatessa silmällä, että on kireä. Si-nivelen kohdalla oli monttu ja sitä edeltävät nikamat koholla. Laukkaa lääkkeeksi. Tuo jumi on seurausta pitkästä kiimasta (=jatkuvasta kuseksimisesta). Selman kiimahan oli jo ohi, kun naapurikarsinaan muutti uusi tamma. Niillä oli sitten jotain tyttökivaa siihen malliin, että uusi tulokas istui umpikiimassa vasten Selman seinää ja Selma lirutteli vastaukseksi toisella puolella. Ja tätä on jatkunut ja jatkunut ja jatkunut...

Noh, jokatapauksessa jumpalla lähdettiin liikkeelle.

Etupäätä sisään...

Ja ympyrällä takapäätä sisään...

Ja toiseen suuntaan.

Käännös takaosan ympäri, jumiröhkinällä säestettynä.

Sitten oli vuorossa raviverkkaa ennen laukkatyöskentelyä.

Vähän lyhempänä...

Ja pidempänä.

Myös ravissa takaosaa uran sisäpuolelle ympyrällä.

Takaosa alas ja etuosa ylös. :D

Laukka pyöri yllättävän hyvin ristin pinkeyteen nähden. Ilmeisesti se oli sitten vain pintajumia.

Lyhennys- ja ryhdistyspyyntö tulee komentosillalta ja tamma koittaa laittaa hiiltä uuniin.

Lyhenee...

Lyhenee lyhenee...

Vähän pidennystä väliin.

Vielä pikkuisen pakettiin.

Ja sitten palkaksi hanaaaa!

Välikäyntiin siirtymä.

Humppatukka! :'D

Sitten tulee rakeita. Brrrrr...

...Ja vettä.

Tässä kohtaa minä menin suojaan ja palasin sitten kun ikkunasta näytti kivalta. :P

Pyöristyy se rivitaloa muistuttava mäyräkoirakin kun oikein yrittää. 

Nokka karkaa liian taakse, mutta takajalat on sentään muualla kuin tallissa. :)

Hapottavan kaulan venytys ja loppuravien alku.

Huomasin tuumailevani, että onpas kivaa kun hevonen liikkuu puhtaasti. En olekaan muistanut pitkään aikaan siitä iloita. Suojista iloitseminen oli sitten liian aikaista, nuo Zadonat hankaavat kuin hankaavatkin. Eri paikasta vain kuin tavallisesti. Ne osuu ruununrajaan aina kun Selma koukistaa kavion (Selmalla on melko lyhyet vuohiset) ja ihan on verinahkalla nyt sitten siitä. Voi plääh. Mitä kalliimmat suojat, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä ne ei sovi näköjään. Halvat ei vaan valitettavasti kestä vuotta kauempaa. Noh, jatkan etsintää.

Nyt pitää vain iloita kauniista ratsukosta. :)