Verta, hikeä ja hellettä

Tällä viikolla pääsen Selman selkään lopultakin lähes päivittäin. Muutto on nimittäin siinä pisteessä, että entinen asunto on tyhjä, puunattu ja avaimet luovutettu. Väliaikaismajoituksessa ollaan tyttärien ja viimeisten rojujen kanssa, joten eihän minulla ole muuta tekemistä kuin heppailla ja bloggailla (joo, ei hätää, en aio blogata joka päivä siitä että kävin maastoilemassa). Tänään tosin kävin maastoilemassa. Löydettiin Selman kanssa oikein mukavia polkuja. Se ei vaikuta nyt erityisen kutisevalta, mutta on sitä rapusteltu laitumella niin, että harjaa on irronnut längensijalta. Iho on myös vähän paikoitellen harjamarrosta kovempi kuin normaalisti. Se on kuitenkin levollinen niin laitumella kuin hoidettaessakin. Samoilun jälkeen pesin harjamarron ja häntäruodon testimielessä Solheds:in shampoolla ja sitten levitin saman merkin hoitovoidetta. Minulla on pienet näytepullot näitä, jos on ihoa pehmentävä vaikutus, niin tilaan sitten isommat pönikät.

Viikonloppuna aitatalkoot eivät edistyneet aivan toivotulla tavalla. Parempi puoliskoni oli aiemmin käynyt paikallisesta rautakaupasta kysymässä metallista paimenlankaa, ja sitä oli ollut jäljellä vain yksi 200 m (ja 5 kg) nippu. Koska tarve on lähempänä kilometriä, lupasi myyjä laittaa tilaukseen ja uumoili lankojen olevan seuraavalla (eli viime)viikolla liikkeessä. No ei ollut ei. Syystä että myyjä oli saanut kuningasidean soittaa tehtaalle että asiakas on vailla yhden kilometrin mittaista pätkää tätä metallilankaa. Siis ihan yhdessä kelassa. Yhtenäinen kilometri. Ja sehän saadaan sitten paikalle tällä viikolla. Ihan olisi riittänyt 5 x 200 m meille, mutta nooo... Eipä tarvitse salille mennä kun sitä 25 kg lankakelaa kantelee pitkin peltoja.

Ensimmäiset kaksi laidunlohkoa tulee tähän, rajoittuen pieneen hiekkatiehen, pihapiiriin, järveen ja puroonvarteen.

The puro.

Laidunala olisi kyllä jo aivan valmis hevosille. Pasi tuumasi jo, että poni tulee pian häviämään sinne ruohikkoon, niin kovalla kohinalla se päivittäin kasvaa. Aivan järven rantaan ei laidunta vielä saa, eikä myöskään puron äyräälle. Ensimmäiset lohkot ovat pienempiä, veikkaan että 1,5-2 viikkoa per lohko. Isompi ala on navetan (eikun pihaton) takaa lähtevällä pellolla.

Vasemmassa reunassa on aluillaan oleva heinäpelto, tie on tuleva maastoreitistön alkutie joka starttaa postilaatikolta ja oikealla on toinen laidunalue joka lohotaan myöhemmin kahdeksi.

Lauantaina ahkerat miehet tolpittivat jo ensimmäiset lohkot kun kävin tekemässä ensimmäisen vuoroni uudessa työpaikassa. Sattuikin sopivasti juuri tolppienlyömäpäivälle... Sunnuntaina sitten vietettiin parisuhteen laatuaikaa mäkäräispilvessä poraten eristeitä. Lankoja vaille valmista siis ja lauantaina pitäisi elikot laskea sinne. Jännätään niitten lankojen saapumista nyt sitten.

Ja tottakai lauantain hevostensiirtoon liittyy nyt jo muuttuvia tekijöitä, kuten osasin aavistaakin. Vetoauton saantia saa jänskätä nyt sitten, jos ei muuta jänskäämistä keksi.