Savolaistuminen

Viikko takana elämää uudessa kodissa. Viime lauantaina siis elettiin hyvin kiireinen päivä, johon sisältyi kevätjuhla, ponin haku, Selman haku ja matka kahdella autolla peräkkäin Pielavedelle.

Siellä ne menee...

Matka meni hyvin ja Selma oli aika rentokin jopa, söi ja kaikkea siellä trailerissa. Ehkä rennolla Ponnyllä oli osuutta asiaan. Ensimmäinen lohko oli saatu miesvoimin valmiiksi ja päästiin heti testaamaan kestääkö kaverit langoissa. Ja hyvin ovat kestäneet. Selma tosin oli aluksi niin järkyttynyt kaikesta muutoksesta, että se pari ensimmäistä päivää seisoi portilla tuijotellen minuun kuin kysyen että joko lähdetään pian kotiin. No, söi se välillä. ;)

Ensitöikseni päätin käydä tulevan varustehuoneen kimppuun. Se näytti alkuun tältä:

Tila on siis ollut hevosen karsina, lampola ja ilmeisesti myös yleinen kaatopaikka.

Tyylikkäänä töihin!

Pari tuntia yhden naisen hartiavoimia ja huone on pesua vaille puhdas:

Huone on noin vajaa 5 m x 5 m, tarkkaa mittaa en nyt muista, mutta ihan tilava se on.

Selma on sittemmin rauhoittunut ja silmään on tullut niin levollinen ilme, etten muista edes milloin olen sen sellaisena nähnyt! Aika ihanaa. Se ei edes säiky mitään samaan tahtiin kuin vierastalleissa asuessaan. Vaikuttava muutos, vaikka viikko vain takana. Liikuttaminen on tapahtunut ajamalla ja niin, että Ponny on aina mukana. Koska meillä on vain yksi kypärä tällä hetkellä taloudessa. Mutta koska ajamisesta onkin ollut taukoa, ei se haittaa yhtään. Selma on lähtenyt hyvin iloisena kärrilenkille.

Väliaikaista varustamispaikkaa toimittaa hylätty vanha päätalo.

Kohta ollaan kotona.

Ponnyllä ei ole vielä satulaa, joten Ainolla on ollut alkuun haasteita pysyä kyydissä huonon tasapainonsa kanssa. Olen joutunut olemaan välillä aika julma äiti, että tyttö on suostunut jatkamaan hommaa, mutta nyt alkaa jo sujua ja sieltä se tasapainokin löytyä. Vika ei siis ole ponissa, tasapainon horjuttamiseen on riittänyt pikku pätkä ravia suoraan eteenpäin... Poni on mainio tapaus. Kiltti, mutta osaa kyllä käyttää hyväkseen pahaa aavistamatonta pikkutyttöä. :D Viime reissulla Selman kanssa oltiin jo pitkällä menossa pihasta pois, kun ruuna päätti että "En tiijä, mie taijan jäähä kottiin..." ja teki U-käännöksen kipittäen takaisin laitumelle. Siinä pienen juupas-eipäs-juupas -väännön ja yhden putoamisen jälkeen sai kuin saikin Aino tahtonsa perille ja poni lähti seuraamaan Selmaa niin kuin pitää.

Tallia ei olla päästy aloittamaankaan, koska meillä on nyt suihku- ja saunaosasto täysrempassa. Ei siis viitsi työmiehiä ottaa tänne ilman peseytymismahdollisuutta rehkimään. Jatketaan Ainon kanssa tasapainoharjoituksia ja maastoreittien tutkimista. Ja koitan tallin puolta raivailla tyhjäksi remppaa varten. Tunnit tiukassa vuorokausissa, kun pitää töissäkin käydä. ;)