Jymyuutinen!

Jonakin sunnuntaina helmikuun ja maaliskuun välissä istuimme mieheni kanssa sohvalla ja puolivitsillä selailimme myytäviä maatiloja alueelta Pohjois-Savo. Joku voisi kysyä tässä kohtaa, että miksi juuri sieltä. Siksi että miehellä on siellä suku ja vakiotyö eikä minulla ollut sitä vastaan yhtään mitään. Silmään osui hiomaton timantti. Kohde, jossa kaikki osui mystisesti kohdalleen. Minun vaatimattomat toiveeni (peltoja sekä 4 hevosen lauman laitumiin kuin heiniinkin sekä omaa metsää, hyvät maastot ja mahdollisuus rakentaa pihatto) sekä miehen toiveet. Ja mikä jännintä, myös lasten toiveet (oma huone, uimaranta). Parin viikon päästä kävimme paikan päällä toteamassa, että kyllä, tässä se on. Koitti parin kuukauden paini pankkien kanssa ja satu päättyi onnellisesti 4.5. kaupat tehtiin. Muutto Pielavedelle koittaa siis kesäkuun 4. päivä, kun tyttärien kevätjuhla on ohi.

Pihapiiri hiekkatieltä kuvattuna. Etualalla pelto josta aidataan kaksi lohkoa. Vasemmanpuoleinen rakennus on tuleva pihatto, asuintalo on oikeanpuolimmainen punainen rakennus. Keskellä näkyvä on purkukuntoinen vanha talo. Pihaton takana on toinen peltolohko, josta aidataan talvitarha ja laidunlohko. Kuva: Pasi Ihalainen

Kaikki kävi todellakin äkkiä. Tunteet ovat seilanneet pohjattomasta innostuksesta totaalisen toivottomuuden kautta hämmennykseen ja sitten olikin nimet alla. Elämä on ollut pari kuukautta yhtä kaakelien, laminaattien ja muiden pesätarpeiden valkkaamista, haaveilua suunnittelua ja stressaamista. Suurin stressi oli minulle yllättäen se, että mistä Selmalle nyt kaveri. Ainolle olisi nyt huippumahdollisuus ottaa poni. Onneksi minulla on aika tehokas heppaviidakkorumpu sosiaalisessa mediassa ja ylläpitoponi löytyi melko nopeasti ja melko kätevän matkan päästä. 118 cm Herra Valkoinen, joka on varsin mainio tapaus. Selma ja HV muuttaavat siis yhtämatkaa silloin 4.6. ja pääsevät laumautumaan vieraassa paikassa heti.

Heinäpelto, joka oli pari viikkoa sitten vielä pajupelto. Sille on näytetty jo kaivuria ja kyntöauraa, kiitos ihanan kylänmiehen joka laittoi tuumasta toimeen, ennen kuin tila on varsinaisesti edes meidän hallinnassa. Mutta pitähän heinät saada höpelöille alulleen. Kuva: Pasi Ihalainen

Tietysti tämä kaikki tarkoittaa sitä, että Miran ja Selman arki kisaratsukkona päättyy. Se on tietysti lievästi ilmaistuna sääli, sillä juurihan päästiin vauhtiin ja molemmista olisi saanut rutistettua vielä paljon paljon enemmän irti. Toisaalta jonkinlainen kivi vierähtää sydämeltä siinä mielessä, että Selman elämä muuttuu paljon stressittömämmäksi pihattoeläjänä. En sano, että kisaura olisi nyt ohitse, mutta jonkinlainen huokaisu ja uuteen asettuminen on nyt edessä. Selma on tietenkin olemassa oppimestarina Ainolle mikä minulla on ollut yhtenä "taka-ajatuksena" tässä koko ajan. Meiltä on valmennustallille (jossa uusi maneesi) 20 minuutin ajomatka. Mutta meillä on jo Miran kanssa hyvät suunnitelmat jatkoon. Minä tehtailen Selmalla kisatykkejä ja Mira kisaa niillä. ;) Pitäisi Mirankin vaan löytää landepaikka niin mahtuu useampi tykki. Ja se yksi köppisläinen minkä voisin laittaa Miralle ravitreeniin.

Blogi muuttuu tietysti jatkossa vahvasti talliremppablogiksi. Varsaakaan ei laiteta tilaukseen vielä tänä kesänä; katsotaan ensin mitä kaikki maksaa vuoden verran. Mutta kyllähän varsa on toiveissa lähitulevaisuudessa.

Näkymä meidän makkarin ovelta. Siis siltä joka aukeaa suoraan kuistille. Hevosten laidun yltää tuohon pöheikön reunaan oikeassa reunassa.

Ainon huoneen ikkunasta aukeava näkymä. Siihen kun kuvittelee laiduntavan Selman ja pienen valkoisen ponin... Voisiko heppatytön unelmat paremmin toteutua? :D

Tuleva varustehuone. Ensimmäisiä työmaita minulle, mutta yksi pienimmistä rempoista, lähinnä raivaamista, pesua ja kalkkimaalausta. Pihaton makuuhallissa nimittäin onkin sitten tekemistä minun lisäksi muutamalle muullekin. 

Talo ei onneksi vaadi kuin pintaremonttia nyt alkuun. Tai no kylppäri, sauna ja vessa menee kokonaan uusiksi, mutta noin muuten. Riittää siinä Pasille ja appiukolle kyllä duunia. Ja saa minunkin suvun ammattitaitoiset ihmiset tehdä orjatyötä. Mutta jospa meillä olisi syksyllä melko valmis koti ja valmis pihatto. 

Näillä suuntaviivoilla eteenpäin. Sen verran yllätyskäänne, että itselläkin vielä pää aivan pyörällä! :D